Swing Time - Hääkarkuri (1936)

Ohjannut George Stevens
USA 1936, 103 min.
Komedia, Romantiikka, Musikaali
Pääosissa: Fred Astaire, Ginger Rogers, Victor Moore, Helen Broderick

A Fine Romance.

Aikansa tähtipari Fred Astairen ja Ginger Rogersin klassikkoelokuvassa Astairen esittämä tanssija Lucky myöhästyy omista häistään, tapaa sattumalta tanssinopettaja Pollyn (Rogers) ja rakastuu. Matkan varrella on tietenkin monta mutkaa, eikä kaksikon rakkaus pääse kukoistamaan ennen elokuvan viimeisiä minuutteja. Filmi on lukuisine musiikkinumeroineen tuttua Astaire-Rogers -flirttiä ja maino screwball-komedia.

Hääkarkuri niitti suosiota ilmestyessään eritoten pääparin upeiden tanssikohtausten ansiosta. Valloittavan steppauksen ohella elokuvan tähtihetkiin lukeutuvat sen lukuiset unohtumattomat klassikkosävelet. Elokuvan musiikit säveltänyt Jerome Kern pokasi peräti Oscar-palkinnon ikimuistoisesta, sittemmin jazzstandardiksi vakiintuneesta The Way You Look Tonight -sävelmästään.

Vaikka elokuvan tanssinumerot, klassikkosävelmät ja 1930-luvun charmia tihkuva romantiikka ovatkin sinänsä valloittavia, tämä filmi ei onnistu tekemään aivan samanlaista vaikutusta kuin Astairen ja Rogersin vuotta aiemmin ilmestynyt Top Hat (1935). Tästäkin elokuvasta toki irtoaa paikoin hersyvää huumoria ja hupaisia oivalluksia, mutta hahmot eivät ole yhtä onnistuneita. Samoin juoni tuntuu hivenen tökerömmältä, eikä tarina etene samalla sulavuudella kuin Top Hat. Joka tapauksessa myös Hääkarkuri on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva, erityisesti musikaalien ystäville.

Pisteytys:

7/10

Top Hat - Silkkihattu (1935)

Ohjannut Mark Sandrich
USA 1935, 101 min.
Komedia, Musikaali, Romantiikka
Pääosissa: Fred Astaire, Ginger Rogers, Edward Everett Horton, Erik Rhodes, Helen Broderick

All is fair in love and war, and this is revolution!

Dale Tremont (Rogers) lankeaa hurmaavan tanssijan Jerry Traversin (Astaire) pauloihin, mutta sattumien seurauksena luulee tätä tanssishow-tuottaja Horace Hardwickiksi (Horton), ja uskoo sydämensä valloittaneen miehen olevan naimisissa oleva lurjus. Viehättävä screwball-komedia oli aikanaan Fred Astairen ja Ginger Rogersin yhteisistä elokuvista suosituin, ja lienee niistä edelleenkin parhaiten tunnettu.

Astairen ja Rogersin yhteistyö alkoi vuonna 1933 ja jatkui läpi vuosikymmenen. Top Hat on oiva esimerkki kaksikon yhteisistä elokuvista, joissa juoni noudattelee usein varsin samanlaista kaavaa. Tämä elokuva on myös tunnettu Irvin Berlinin ikimuistoisista sävellyksistä, kuten Cheek to Cheek tai Top Hat, White Tie and Tails. Elokuvan musiikkikohtauksia on sittemmin muisteltu useissa elokuvissa, esimerkiksi Cheek to Cheek -tanssikohtausta tunnelmoidaan ainakin Vihreä maili (1999) -filmissä.

Top Hat on kaikkine ihastuttavine piirteineen varsinainen hyvän mielen elokuva, joka ilahduttaa jokaisella katselukerralla. Loistavan musiikin ja tanssinumeroiden lisäksi filmi on täynnä kepeää, leikittelevää charmia ja flirttiä. Hyvin käsikirjoitetut hahmot luovat herkullisia tilanteita, jotka sekä huvittavat että jännittävät - sillä sehän on aina hauskaa, kun katsoja tietää enemmän kuin elokuvan todellisuudessa toikkaroivat hahmot.

Pisteytys:

9/10

42nd Street - 42. katu (1933)

Ohjannut Lloyd Bacon & Busby Berkeley (musikaalinumerot)
USA 1933, 89 min.
Komedia, Musikaali, Romantiikka
Pääosissa: Warner Baxter, Bebe Daniels, George Brent, Ruby Keeler, Guy Kibbee, Una Merkel, Ginger Rogers, Ned Sparks

We're going to start a show!

Vuoden 1933 hittifilmi 42. katu on lama-ajan New Yorkiin, Broadwaylle sijoittuva vauhdikas backstage-musikaali. Elokuva kertoo suurmusikaalin luomisesta aina sen ensimmäisistä harjoituksista suureen ensi-iltaan saakka. Peggy Sawyer (Keeler) on nuori tanssija, joka on vasta saapunut New Yorkiin tavoittelemaan uraa tanssijana. Vaikka alku vaikuttaa hankalalta, Peggy onnistuu pääsemään mukaan uuteen Broadwayn Pretty Lady -musikaaliin. Kun temperamenttinen supertähti Dorothy Brock (Daniels) loukkaa nilkkansa juuri ennen ensi-iltaa, herttainen Peggy saa tilaisuuden astua taustakuorosta shown valokeilaan.

Musikaaleihin usein epäluuloisesti suhtautuvalle tämä filmi oli ehdottomasti positiivinen yllätys. Backstage-musikaali on tyyppinä toki erilainen kuin integroitu musikaali, jossa laulut kuuluvat kiinteämmin tarinaan ja dialogiin. Jälkimmäiset lienevät musikaalien kentällä niitä tunnetumpia ja runsaammin tuotettuja, vaikkakin vielä 1930-luvulla backstage-teemaiset, tarina-laulunumero-tarina-laulunumero -rytmitteiset, selkeäpiirteiset musikaalityypit olivat paremmin esillä. 42. katu on niittänyt mainetta backstage-musikaalin arkkityyppinä ja monet sen henkilöhahmot ovat sittemmin juurtuneet populaarikulttuuriin suoranaisiksi kliseiksi.

Takahuoneiden kuhina, ensimmäisten harjoitusten jännitys, matkan varrella syntyvät romanssit ja ystävyyssuhteet - ja lopulta upea, mieletön ensi-ilta, jota kaikki ovat odottaneet! Tämän matkan kokee mieluusti uudelleenkin! Hyvän tunnelman ja tarttuvien laulujen lisäksi klassikkomusikaali tarjoaa muitakin mielenkiintoisia hetkiä: esimerkiksi Fred Astairen filmipartnerina tunnettu Ginger Rogers teki juuri tämän elokuvan myötä ensimmäisen läpimurtonsa - menestyksekäs yhteistyö Astairen kanssa alkoi jo samana vuonna.

Pisteytys:

8/10