The Killing of a Chinese Bookie - Kiinalaisen kiristäjän murha (1976)

Ohjannut John Cassavetes

USA 1976, 135 min. / 108 min.

Draama, Rikos

Pääosissa: Ben Gazzara, Timothy Carey, Seymour Cassel

You gotta work hard to be comfortable.

Cosmo Vittelli (Gazzara) omistaa tanssiklubin Los Angelesissa ja nauttii elämästään tanssityttöjen ympäröimänä. Show ei kuitenkaan pyöri ilman rahaa ja Vittelli rahoittaa leveää elämäänsä uhkapeleillä. Lopulta kohdalle osuu paha tappio ja karmea pelivelka, jonka hyvittääkseen Vittelli joutuu rikollisten juoksupojaksi: velkojen kuittaamiseksi Vittellin on surmattava mies.

Vaikka rikosleffat olivat kovassa huudossa 1970-luvulla, niihin kohdistui odotuksia edes tietyt konventiot täyttävästä Hollywood-kerronnasta. John Cassavetes puolestaan on tunnettu intensiivisistä lähikuvistaan ja omalaatuisesta, jopa dokumentaariselta tuntuvasta realismistaan: tyyli pitää myös juonensa puolesta valtavirtaiselta kuulostavassa neo-noirissa. Vittellin persoonaan ja haaveisiin keskittyvä kuvaus heijastaa Cassavetesia itseään ─ ohjaajan omat visiot käyvät ikuista painia filmiteollisuuden odotusten ja linjanvetojen kanssa.

Kiinalaisen kiristäjän murha on hyvin henkilökohtainen ja sisäänpäin kääntynyt elokuva. Siksipä ei ole ihme, että elokuva floppasi pahasti ja se vedettiin pois teattereista alle viikossa. Tämä tuntuu aika rajulta siihen nähden, että Cassavetesin edellinen elokuva Naisen parhaat vuodet (1974) oli yllättävä hitti ja pääsi jopa kisaamaan Oscarista. Kuitenkin Kiinalaisen kiristäjän murha lähetettiin ainoastaan takaisin leikkauspöydälle, ja siitä saksittiin pois puoli tuntia materiaalia. Nykyisin alkuperäinen (135 min.) elokuvakin on saatavilla, mutta nyt oli tyytyminen tähän leikeltyyn versioon. Kerronnasta varmasti puuttuu jotain Cassavetesin mielestä olennaista, mutta toisaalta lyhemmässä versiossa pituus tuntuu kerronnan raskauteen nähden juuri ja juuri napakalta.

Pisteytys:
7/10

Anatomy of a Murder - Erään murhan anatomia (1959)

Ohjannut Otto Preminger
USA 1959, 160 min.
Rikos, Draama, Mysteeri
Pääosissa: James Stewart, Lee Remick, Arthur O'Connell, Ben Gazzara

Panties, your honor.

Paul Biegler (Stewart) on pikkukaupungin asianajaja, jonka ura on kääntynyt laskusuuntaan jo aikapäiviä sitten. Hieman yllättäen Bieglerille tarjotaan murhajuttua, johon hän päättää tarttua kaikella tarmollaan. Bieglerin asiakas on murhasta syytetty luutnantti Frederick Manion (Gazzara), joka on ampunut vaimonsa (Remick) raiskaajan. Manion ei tosin muista murhatapahtumista mitään, eikä raiskauksestakaan tunnu löytyvän pitäviä todisteita. Mitä todella tapahtui ja millaisen tuomion Manion ansaitsee?

John D. Voelkerin samannimiseen romaaniin (1958) perustuvan Erään murhan anatomian tarina on saanut innoituksensa todellisista rikosjutuista, Voelker nimittäin toimi leipätyökseen juristina. Eipä siis ole ihme, että asiantunteva pohjateksti vaikuttaa valkokankaallakin erityisen realistiselta tosielämän jännitysnäytelmältä. Erään murhan anatomia on kasvanut yhdeksi kaikkien aikojen oikeussalidraamoista; yhäkin elokuva herättää ajatuksia yhdysvaltalaisen oikeusjärjestelmän toimivuudesta niin hyvässä kuin pahassa. Ilmestyessään elokuva menestyi mainiosti, vaikka joitakin aikalaisia raisu kielenkäyttö pöyristytti. Raiskaus- ja alusvaatepuheistaan huolimatta Erään murhan anatomia tienasi seitsemän Oscar-ehdokkuutta, joskaan ei yhtään voittoa.

Otto Preminger (1905─1986) oli ehtinyt rikkoa tabuja jo toisessa rikosdraamassaan Kultainen käsivarsi (1955). Jälkeenpäin arvioiden vanhentuneiden moraalinvartijoiden horjuttaminen ja haastaminen tosin suorastaan istui ajan henkeen. Samaten nykypäivästä katsoen Erään murhan anatomia ei välttämättä vaikuta kovin radikaalilta, vaan pikemminkin monin tavoin varsin perinteiseltä Hollywood-draamalta. Tietyt piirteet erottavat teoksen perusdraamojen massasta: maininnan arvoisia ovat ainakin Duke Ellingtonin hieno jazz-score sekä jo ensinäkemältä kiinnostuksen herättävät, nokkelasti käsikirjoitetut hahmot. En aivan osaa päättää, mitä mieltä olisin tarinan nopeasta loppuratkaisusta, joskaan en välttämättä osaisi päättää kertomusta toisinkaan. Samaten elokuvan kesto tuntuu yhtäältä hieman ylimitoitetulta, vaan eipä siinä ole mitään ylimääräistäkään!

Pisteytys:
8/10