The Departed (2006)

Ohjannut Martin Scorsese

USA 2006, 151 min.

Rikos, Draama, Trilleri

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Matt Damon, Jack Nicholson, Martin Sheen

I look at you and I think "what could I use you for?"

Bostonin alamaailman kiemurat kietoutuvat gangsteri Frank Costellon (Nicholson) bisneksiin. Costellon kukoistuksen aika on käsillä, sillä ovela mies ujuttaa oman heppunsa Colin Sullivanin (Damon) kaupungin poliisivoimien erikoisyksikköön. Kytillä on oma valttikorttinsa: tuore poliisi William Costigan (DiCaprio) soluttautuu vakoojaksi Costellon ympyröihin. Rottia siellä ja rottia täällä!

The Departedissa Martin Scorsese on jälleen mafia-aihion äärellä. Mutkikkaan tarinan asetelma on herkullinen ja se toimii viihdyttävästi, vaikkei elokuva temaattisesti ole kaikkein vavahduttavinta Scorsesea. Tähtinäyttelijöiden kaarti hoitaa osansa varmuudella, ja Leonardo DiCaprion ärhentelevä soluttautujakyttä on joukosta selvästi onnistunein. Thelma Schoonmakerin leikkaustaito puolestaan ällistyttää jälleen. Pitkälti sen ansiosta kolmituntinen elokuva etenee ihmeen saumattomalla rytmillä.

Neljällä Oscarilla (mm. paras elokuva, leikkaus) palkittu The Departed on kovan maineensa puolesta luettavissa Scorsesen menestysfilmien joukkoon. Näyttävät lipputulot ja kriitikoiden positiivinen vastaanotto ovat kantaneet pitkälle. IMDb:n Top-listalla elokuva on kirjoitushetkellä sijalla 36. eli vahvassa kärkijoukkiossa; Scorsesen elokuvista The Departedin edellä on vain Mafiaveljet (1990). The Departedista ei välttämättä löydy kovin kaksisia klassikon aineksia, mutta eipä toisaalta tarvitsekaan. Elokuva on silti varmaa ja tyylikästä rikosviihdettä, joka puree varmasti Scorsesen filmien ystäviin.

Pisteytys: 8/10

Wall Street ─ rahan ja vallan katu (1987)

Ohjannut Oliver Stone

USA 1987, 126 min.

Draama, Rikos

Pääosissa: Charlie Sheen, Michael Douglas, Martin Sheen

It's all about bucks, kid.

 

Nuori pörssimeklari Bud Fox (C. Sheen) onnistuu ujuttautumaan häikäilemättömän sijoitusgurun Gordon Gekkon (Douglas) apulaiseksi. Syöttinä Bud käyttää sisäpiiritietoa kehityskelpoisesta lentoyhtiö Bluestarista, jossa hänen mekaanikkoisänsä (M. Sheen) työskentelee. Budille valkenee liian myöhään, ettei ahneuden filosofiaan luottava Gekko aio tehdä Bluestarista kannattavaa vaan ainoastaan imeä sen lopullisesti kuiviin. Kuinka sijoituskunkun saisi maistamaan omaa lääkettään?

 

Oliver Stonen pätevä juppidraama kuvaa Wall Streetin pidättelemätöntä ahneuden kulttuuria selkeästi ja helposti lähestyttävästi. Pukumiesten maailma näyttäytyy nykypäivänä vielä tunkkaisempana kuin aikanaan, vaikka pörssimaailmaan kriittisesti suhtautuva elokuva toki ei pyrikään maalailemaan ihannekuvaa. Tarina tuntuu monella tapaa ajankohtaiselta edelleen: koska rahalla saa ja hevosella pääsee, ei ökyrikkaiden vastuuton keinottelu ole maailmasta kadonnut. Ainakin elokuvassa joku joutuu tekosistaan vastuuseen, vaikka tosielämä ei olekaan aina näin ruusuista.

 

Wall Street - rahan ja vallan katu tahkosi teemaansa sopivalla tavalla sievoisen summan rahaa tekijöilleen ja Michael Douglas palkittiin niljakasroolistaan Oscarilla. Sittemmin Oliver Stone palasi aihepiirin pariin ja syntyi heikommin menestynyt draama Wall Street: Money Never Sleeps (2010), jossa Gordon Gekko tekee paluun ja keinottelee menemään 00-luvun finanssikriisin aallokoissa. Jatko-osaa näkemättäkin tuntuu siltä, ettei sille olisi ollut mitään tarvetta. Kuten todettua, alkuperäisfilmi on edelleen purevaa bisneskuvausta. Kolme vuosikymmentä myöhemmin on helppo todeta, että teknologia muuttuu vaan ihminen ei.

Pisteytys: 8/10

Apocalypse Now - Ilmestyskirja. Nyt (1979)

Ohjannut Francis Ford Coppola
USA 1979, 153 min. / 183 min.
Draama, Sota
Pääosissa: Martin Sheen, Marlon Brando, Robert Duvall

Even the jungle wanted him dead.

Vietnamin sota on nielaissut kapteeni Benjamin L. Willardin (Sheen) mielen omakseen. Mies ei enää sopeudu tavalliseen arkielämään, joten hän kuluttaa aikaansa nuhjuisessa hotellissa odottamassa seuraavaa komennusta. Matka halki viidakon ja sotahelvetin alkaa, kun Willard saa tehtäväkseen tehdä lopun seonneen eversti Kurtzin (Brando) aloittamasta omasta sodasta. Matkan päätepisteenä odottaa myyttisiin mittoihin kasvanut karismaattinen puolijumala Kurtz.

Kapteeni Willardin missio on huikeasti kuvattu seikkailu unenomaisten ja järjettömien näkyjen maassa. Surrealistiseksi äityvä Ilmestyskirja. Nyt on purevan osuva allegoria Vietnamin sodan aikakaudesta lieveilmiöineen. Spektaakkeliin on mahdutettu miehistä uhoa, pelkoa ja kuolemaa, kauhuja dokumentoivaa journalismia sekä häivähdys sodan taustaa, jolla tosin ei enää tunnu olevan mitään merkitystä. Jenkkien pelastusretki on muuttunut pelkäksi kuoleman odottamiseksi. Elokuva pohtii ylipäätäänkin sitä, millaisia tuhoja sota tekee ihmismielelle ja maailmalle. Yhteiskuntakritiikki on puettu onnistuneen pohdiskelevaan, hetkittäin jopa satiiriseen asuun.

Ilmestyskirja. Nyt on sotaelokuvien mestariteos, loputtomien tulkintojen runsaudensarvi, joka palkittiin aikanaan Kultaisella palmulla, parilla Oscarilla ja liudalla muita pystejä. Myöhemmin teos on vaikuttanut voimakkaasti populaarikulttuuriin: viimeisimpänä elokuvaan on viitannut Spike Lee Vietnam-pastississaan Da 5 Bloods (2020). Myös Francis Ford Coppola on palannut teoksensa pariin useasti sen ensi-illan jälkeen, sillä elokuvasta on tehty useampikin leikkausversio. Katsoin nyt niistä uusimman, elokuvan 40-vuotisjuhlan kunniaksi tehdyn Final Cutin. Kolmituntinen versio tiivistää aivan onnistuneesti Redux-leikkauksen ylipituuden ja lisää alkuperäiseen filmiin sopivasti uutta pureskeltavaa. Tämä tarina ei vanhene!

Pisteytys:

10/10

Badlands - Julma maa (1973)

Ohjannut Terrence Malick
USA 1973, 83 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Martin Sheen, Sissy Spacek, Warren Oates

I can't deny we've had fun though.

Hiekka pöllyää autiomaassa, kun teini-ikäinen Holly (Spacek) ja hänen vanhempi poikaystävänsä Kit (Sheen) pakenevat virkavaltaa. Hollyn isä (Oates) ei hyväksynyt kaksikon lemmenleikkejä, joten Kit päätti tarttua aseeseen ja oppi nopeasti käyttämään sitä turhan huolettomasti. Etelä-Dakotan karuissa maisemissa nuori pari leikkii kotia, jonne tunkeutuvat ulkopuoliset saavat kuulan kalloonsa.

Hollyn ja Kitin tarina sijoittuu 1950-luvulle ja pohjautuu löyhästi tositapahtumiin. Inspiraatiota on varmastikin ammennettu myös 1970-luvulla ajankohtaisista Zodiac-murhista. Rötöskaksikko tuo idealtaan mieleen rikosdraaman Bonnie ja Clyde (1967), mutta tämä teos on samalla sekä julmempi että kauniimpi. Runolliset kuvat ja naiivi kertojanääni pehmentävät tarinaa, joka muutoin voisi olla tukahduttavan synkkä. Pehmeä sävy kaivaa päähenkilöistä esiin herkkyyttä ja haavoittuvuutta, vaikka teot ovatkin täysin häikäilemättömiä. Näin päästään tärkeimmän äärelle: miksi Kit tarttuu aseeseen? Onko syynä tylsyys vai yhteiskunnasta vieraantuminen?

Terrence Malickin (1943─) neo-noir Julma maa on taatusti yksi kaikkien aikojen hienoimpia ohjausdebyyttejä. Syy tähän on tarinan uskomattomassa rikkaudessa, jos toki kaikki elementit pysyvät ihmeellisesti täysin tasapainossa. Julma maa kertoo yhtä aikaa sekä 1950-luvusta että 1970-luvusta, mutta toisaalta vielä 50 vuotta myöhemminkin teos tuntuu ajattomalta. Filmiä on kehuttu myös amerikkalaisuuden tarkkanäköisestä taltioinnista. Ulkopuolisenkin silmin tuo henki on aistittavissa, vaikka sitä ei aivan täysin ehkä osaakaan ymmärtää. Mutta jos Julma maa on ajaton, on se myös niin inhimillinen, ettei elokuvaa ole syytä tulkita yksinomaan amerikkalaisen mielenlaadun kuvauksena. Yksilökeskeisyys, hedonismi ja moraalin rajojen himmeneminen puhuttelevat kyllä taatusti jokaisessa maailmankolkassa.

Pisteytys:

9/10