The Nutty Professor - Tohtori Jerry ja Mr. Hyde (1963)

Ohjannut Jerry Lewis
USA 1963, 107 min.
Komedia, Romantiikka, Scifi
Pääosissa: Jerry Lewis, Stella Stevens, Del Moore, Kathleen Freeman

To love yourself is the beginning of a life-long romance.

Julius F. Kelp (Lewis) on erikoisia kokeita harrastava professori, joka haluaisi karistaa nössön maineen hinteliltä harteiltaan. Muutos onnistuu erikoisella ihmelääkkeellä, joka tempaa Kelpin Jekyll ja Hyde -tarinan tapaiseen kaksoiselämään. Liemensä avulla Kelp muuttuu egoistiseksi Buddy Loveksi, jonka nyrkit ovat terästä ja alkoholin sietokyky loputon. Tietenkin kuvioissa on myös kaunis tyttö, Kelpin oppilas Stella Purdy (Stevens), jonka sydämen vain Buddy Love voi valloittaa. Vai voiko?

Tohtori Jerry ja Mr. Hyde on tyylipuhdas Jerry Lewis -komedia, jossa maestro itse hääräsi kaksoisroolinsa ohella käsikirjoittajana, ohjaajana ja vielä osittaisena tuottajanakin. Lewis revittelee ideoidensa kanssa railakkaasti ja pääsee käyttämään mihin tahansa toilailuun taipuvan fyysisyytensä koko repertuaaria ─ vaikka apuun tarvitaan hieman erikoisefektejäkin. Visuaalisesti elokuva on pirskahtelevan värikästä pop-kuvastoa, joka räikeydessään luo hauskat puitteet hupsulle tarinalle. Juoni nyt voisi olla parempikin, mutta tällaiseen kohellukseen se on ihan riittävä kehys.

1960-luvulla suosionsa huippuajoista nauttineen Jerry Lewisin neljäs kokopitkä ohjaustyö on muodostunut aikojen saatossa koomikon tunnetuimmaksi teokseksi. Siitä on vallan hyvä aloittaa tutustuminen ilveilijän tuotantoon, jos Lewisin komiikka on aiemmin jäänyt vieraaksi. Noin kolme vuosikymmentä myöhemmin Lewis palasi Tohtori Jerry ja Mr. Hyden tarinan äärelle uudelleen, tosin vain taustatuottajan roolissa: valkokankaille lipui Eddie Murphyn läskivitseille rakentuva uusintaversio Pähkähullu professori (1996), josta tuli ainakin lipputuloissa mitaten yksi vuoden hittielokuvista.

Pisteytys:

8/10

The Ladies Man - Jerry naisten miehenä (1961)

Ohjannut Jerry Lewis
USA 1961, 95 min.
Komedia
Pääosissa: Jerry Lewis, Kathleen Freeman, Pat Stanley, Helen Traubel

Geronimo! Ma!

Herbert H. Heebert (Lewis) on naisia pelkäävä herkkä nuorukainen, joka päätyy vahingossa työskentelemään nuorten naisten asuntolaan. Kun kehystarina on polkaistu käyntiin, sattuu asuntolassa yhtä sun toista kohellusta aina tv-showsta hieman absurdeihin tanssinumeroihin. Asuntolaelämän seuraaminen on hauskaa myös siksi, että lavasteena toimii valtava, kirjaimellisestikin neljännen seinän rikkova nukketalo!

Jo elokuvan alkukohtaus antaa ymmärtää, että luvassa oleva huumori perustuu suurelta osin slapstick-henkiseen kohellukseen. Monenlaiseen irveeseen ja solmuun taipuvan Jerry Lewisin fyysinen elastisuus onkin tässä elokuvassa suorastaan parhaimmillaan. Tarinan hahmot perustuvat hienoisiin stereotyyppeihin, mutta pelkät ihmisten ulkonaiset piirteet eivät onneksi ole komedian varsinainen moottori. Silmiinpistävää toki on Lewisin osuva leikittely sukupuolirooleihin liittyvillä odotuksilla, joita koomikko käsittelee myös elokuvissa Jerry sai kolmoset (1958) ja Jerry Tuhkimona (1960). Hauskan Baby-vitsin kautta löytyy lisäksi yhteys samankaltaiseen komediaklassikkoon Hätä ei lue lakia (1938), jossa sukupuolirooleja ravistellaan oikein kunnolla.

Jerry naisten miehenä tarjoaa parhaimmillaan hauskan vauhdikasta rytmiä, mutta harmillisesti tempo hyytyy pariin otteeseen junnaamaan paikoilleen yhtä ja samaa vitsiä. Olen sanonut saman aiemminkin, mutta sanottakoon jälleen, että Lewisin kohellukset upposivat kuin kuuma veitsi voihin joskus kymmenkesäisenä. Hauskaa Lewis-komedioiden parissa toki on yhäkin, osittain ehkä lapsuusnostalgian vuoksi, mutta kokonaisuus enemmän hymyilyttää kuin kuoliaaksinaurattaa. Kritiikistäkin huolimatta Jerry naisten miehenä on silti kekseliäisyydessään koomikon parhaimmistoa, joten eiköhän tämän touhotuksen äärelle tule vielä joskus palattuakin.

Pisteytys:
8/10