My Fair Lady (1964)

Ohjannut George Cukor
USA 1964, 170 min.
Musikaali, Draama
Pääosissa: Audrey Hepburn, Rex Harrison, Wilfrid Hyde-White, Stanley Holloway

I washed my face and hands before I come, I did!

Fonetiikan professori Henry Higgins (Harrison) on vakuuttunut siitä, että murteet ovat turmelleet englannin kielen. Higginsin ystävä eversti Hugh Pickering (Hyde-White) haastaa kielitieteilijän vaikeaan tehtävään: Henryn on määrä kouluttaa alaluokkaisesta kukkaistytöstä Eliza Doolittlesta (Hepburn) hieno lady, ja koulutuksen pääroolissa on Elizan puheenparren muokkaaminen. Ylimielisesti tehtäväänsä suhtautuva Henry ei kohtele Elizaa silkkihansikkain, mutta ärhäkkä oppilas pitää huolen omanarvontunnostaan.

Kahdeksan Oscarin voittaja My Fair Lady on todellinen Broadwayn ja Hollywoodin rakkauslapsi, massiivinen ja näyttävä musikaaliklassikko. Kertomuksen pohjana on George Bernard Shawn näytelmä Pygmalion (1913), josta versioitu Broadway-musikaali (1956) oli jättimenestys. Shown päärooleissa nähtiin jo Rex Harrison, mutta Audrey Hepburnin sijaan Eliza Doolittlena rallatteli laulutaitoisempi Julie Andrews. Värikäs elokuvaversio on nautinto varsinkin huikeiden lavasteiden ja pukujen ansiosta, ja toki laulutkin ovat mainioita. Parhaimman kiitoksen saa loistavasti osaansa heittäytyvä Audrey Hepburn, jonka jääminen ilman Oscar-ehdokkuutta tyrmistyttää katsojia ja kriitikoita yhä uudelleen. Ironista kyllä, pysti meni Eliza Doolittlenakin vakuuttaneelle Julie Andrewsille Maija Poppasen (1964) nimikkoroolista.

Jos Audrey Hepburn ja hänen Eliza-hahmonsa valloittavat, täysin toisin on asian laita Rex Harrisonin tulkitseman niljakkaan sovinistiprofessorin kannalta. Harrison sai pystin roolistaan ja ehkäpä ihan ansaitustikin: Higginsin hahmo onnistuu aiheuttamaan niin massiivisen puistatuksen, etten hetkeen muista tunteneeni vastaavaa sympatian puutetta ketään elokuvan hahmoa kohtaan. Elokuvan loppu jää avoimeksi ja sovinistien hölmöilyille naureskeleva tarina vaikuttaisi pyrkivän asettumaan enemmän misogyniaa vastaan kuin sen puolelle (vrt. esim. Gigi, 1958). Silti tympeä professorinpahanen sietäisi saada kunnon opetuksen eikä livahtaa kuin koira veräjästä. Elizan juoppolalli-isä (Holloway) on toinen elokuvan antisankareista, jota soisi läksytettävän muutoinkin kuin avioliittoon pakottamalla. Näyttävät feminismivaatimukset tosin ovat tätä päivää ─ ehkäpä menneiden vuosikymmenten todellisuudessa My Fair Lady asetteli sanansa riittävän painokkaiksi.

Pisteytys:

7/10

The Lavender Hill Mob - Varastin miljoonan (1951)

Ohjannut Charles Crichton
Iso-Britannia 1951, 78 min.
Komedia, Rikos
Pääosissa: Alec Guinness, Stanley Holloway

I propagate British cultural depravity.

Pankin kultakuljetuksia valvova nuhteeton herra Holland (Guinness) saa tarpeekseen virastaan ja suunnittelee täydellisen ryöstön matkamuistoja tehtaileva herra Pendlebury (Holloway) kumppaninaan. Parivaljakon suunnitelmana on salakuljettaa kultaharkoista valettuja, mutta turistikrääsältä vaikuttavia Eiffel-patsaita Pariisiin ja sitten suunnata kohti leveää elämää miljonääreinä. Arvatekin salakuljetuspuuha on täynnä yllättäviä sattumuksia, vaikka muutama sopivaan kohtaan osunut onnenpotku siivittääkin kriminaalien touhuja aina aavistuksen eteenpäin.

Tarinan kaava on jotakuinkin sama, kuin Ealing-studion paria vuotta vanhemmassa klassikossa Kruunupäitä ja hyviä sydämiä (1949). Aluksi nähdään välähdys loppuratkaisusta, sitten seurataan kuinka tähän päädyttiin ja lopussa odottaa vielä hilpeä käänne! Huumorinsa puolesta filmi on melkoista herkkua kuivien brittikomedioiden ystäville. Satiirisen sanailun ohella elokuvassa on myös ripaus osuvaa hulluttelua, kuten nyt vaikka Hollandin ja Pendleburyn riehakas juoksu alas (siitä ihan oikeasta) Eiffel-tornista.

Varastin miljoonan on Ealing-studion tunnetuimpia komedioita. Elokuva voitti Oscarin nokkelasta käsikirjoituksestaan ja nyhveröltä vaikuttavan juonittelijan roolissa loistava Alec Guinness sai myös osastaan ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa. Kuriositeettina mainittakoon Audrey Hepburn, joka vilahtaa pikkuroolissa filmin alussa. Tuolloin vielä tuntematon näyttelijä teki läpimurtonsa pari vuotta myöhemmin.

Pisteytys:

8/10