North by Northwest - Vaarallinen romanssi (1959)

Ohjannut Alfred Hitchcock
USA 1959, 136 min.
Seikkailu, Mysteeri, Trilleri
Pääosissa: Cary Grant, Eva Marie Saint, James Mason

You gentlemen aren't really trying to kill my son, are you?

Roger Thornhill (Grant) viettää tyyten tavallista mainosmiehen elämää, kunnes salaperäiset kovanaamat erehtyvät luulemaan häntä agentti George Kaplaniksi. Thornhill onnistuu pakenemaan virkavallan huomaan, mutta toki vihollisvakoojiksi paljastuneet mysteerimiehet osaavat peitellä jälkensä mitä kieroimmalla tavalla. Lopulta Thornhill päätyy pakenemaan sekä Philip Vandammin (Mason) luotsaamaa vakoojaorganisaatiota että Yhdysvaltain poliisia murhasta epäiltynä. Ja kuka onkaan viehättävä Eve Kendall (Saint), joka yllättäen auttaa henkensä kaupalla pakenevan Thornhillin turvaan?

Alfred Hitchcockin uran huippuaikaan osuva Vaarallinen romanssi on jälleen kerran mestarillinen yhteenveto ohjaajan urallaan kehittämistä ideoista. Juonen kannalta keskeisin on väärän miehen teema (vrt. esim. Väärä mies, 1956), eikä lukemattomia Hitchcockin tavaramerkiksi muodostuneita yksityiskohtia sivuuteta: mukana ovat niin ohjaajan cameo, MacGuffin kuin hienoinen äiti-teemakin. Elokuvassa on myös paljon samaa kuin edellisvuonna ilmestyneessä Vertigossa (1958), mutta tällä kertaa tunnelma on huomattavasti kevyempi ja viihteellisempi.

Vaarallinen romanssi ennakoi voimakkaasti James Bondin marssia valkokankaille, ja onpa sitä myös joskus kutsuttu ensimmäiseksi Bond-elokuvaksi. Ian Flemingin teokset olivat jo löytäneet lukijakuntansa, ja ensimmäinen elokuva Tohtori No tuli ensi-iltaan vuonna 1962. Cary Grant 007:n esikuvana on aivan kuin Bond itse, joskin tässä elokuvassa hän joutuu agentiksi tahtomattaan. Samaa Bond-charmia Grant esitteli jo aiemmassa Hitchcock-jännärissään Notorious - kohtalon avain (1946). Vaarallinen romanssi ei yksin vaikuttanut suuresti Bond-elokuviin, vaan sille ovat velkaa myös lukemattomat toiminnantäyteiset jännärit aina Die Hardista (1988) Mission: Impossibleen (1996). Modernimpien actionpaukkujen ääreltä on miellyttävää välillä palata upeasti rakennetun, tyylikkään jännitysviihteen äärelle, sillä sitä Vaarallinen romanssi todella on.

Pisteytys:

10/10

On the Waterfront - Alaston satama (1954)

Ohjannut Elia Kazan
USA 1954, 108 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Marlon Brando, Karl Malden, Lee J. Cobb, Eva Marie Saint

Conscience... that stuff can drive you nuts.

New Jerseyn satamassa häikäilemättömät rikolliset elävät kulta-aikaansa. Satamatyöläiset ovat korruptoituneiden pomojen armoilla, sillä työoloihin parannusta vaativa voidaan tarvittaessa vaikka murhata. Nuorukainen Terry Malley (Brando) on rikollisten leivissä, mutta ystävän murha ja rakastuminen tämän siskoon (Saint) vavahduttavat Terryn maailmankuvaa. Sataman pappi (Malden) jaksaa myös väsymättä ohjata Terryn ristiriitaisia tuntemuksia kohti oikeuden toteutumista.

Alaston satama kulkee samoja polkuja Elia Kazanin edellisen menestysteoksen Viettelyksen vaunun (1951) kanssa. Molemmat elokuvat olivat suurmenestyksiä ja saivat peräti kaksitoista Oscar-ehdokkuutta. Tämä elokuva voitti niistä enemmän, jopa kahdeksan palkintoa ja mukana voittopotissa oli toki parhaan elokuvan pysti. Menestys ei missään nimessä tullut aivan suotta. Realistinen ote yhdistettynä voimakkaaseen moraaliteemaan on taattua Kazania, mutta tässä elokuvassa tuo pettämätön yhdistelmä on hiottu  huippuunsa valtavan taitavasti. Elokuva on myös kuvattu häkellyttävän kauniisti! Jälki on Boris Kaufmanin käsialaa, mies toimi kuvaajana muun muassa visuaalisesti upeassa, realismia huokuvassa mestariteoksessa L'atalante (1934).

Muiden ylistysten ohella ei tietenkään sovi jättää mainitsematta Alastoman sataman timanttisia roolisuorituksia. Eva Marie Saintin elokuvadebyytti on kehujen arvoinen, samoin Karl Maldenin roolityö elämää nähneenä, mutta silti arvojensa puolesta sinnikkäästi taistelevana pappina on erinomainen. Ykköstähti on tietenkin Marlon Brando, jonka ura oli 1950-luvun alkupuolella mainiossa nousukiidossa. Brandon tulkinta herkkiä tuntoja kokevasta kovanaamaisesta satamajätkästä on ihailtavan hienovarainen. Uskomatonta, että Terryn rooli oli mennä Frank Sinatralle! Ei hänkään varmasti huono olisi ollut, mutta olisipa elokuva ainakin ollut melko erilainen.

Pisteytys:

9/10