Highlander - kuolematon (1986)

Ohjannut Russell Mulcahy

Iso-Britannia & USA 1986, 116 min.

Fantasia, Toiminta

Pääosissa: Christopher Lambert, Sean Connery, Clancy Brown, Roxanne Hart

 

There can be only one!

 

Connor MacLeod (Lambert) saa poliisit peräänsä, sillä häntä epäillään oudosta murhasta. Mies on syytön tapahtumaan, mutta hänen menneisyyteensä kuuluu vuosisatojen verran verenvuodatusta. MacLeod nimittäin lukeutuu harvalukuisten kuolemattomien joukkoon, joiden päiviä ei päätä mikään muu kuin kaulan katkaisu. Lopulta kuolemattomia on määrä jäädä henkiin vain yksi, ja nyt vuosisatoja jatkunut taistelu on jälleen käynnissä...

Hervotonta fantasiatoimintaa luritteleva Highlander on juoneltaan niin pöljä, ettei sen parissa voi olla viihtymättä. Elokuva alkaa mehevästi parkkihallissa käydyllä kankealla miekkailunäytöksellä ja siirtyy takaumien kautta 1500-luvun Skotlantiin, jossa MacLeod saa tietää erikoiskyvystään. Kuolemattomien olemassaolon syytä, tai mitään muutakaan, ei hirveästi selitellä: tämä tarina täytyy vain ottaa annettuna ja koittaa nauttia sen kömpelöstä viehätysvoimasta. Yksi mieleenpainuva ja sinänsä aivan toimiva elementti on Queenin musiikki, joka tahdittaa kummaa tarinaa.

Highlander ei saanut suurta suosiota ilmestyessään, mutta vähitellen elokuvalle on kertynyt kulttimainetta. Sen innoittamana tarina on saanut jatkoa peräti neljän elokuvan verran (1991, 1994, 2000, 2007). Tarinasta on niin ikään syntynyt animaatioita, pari tv-sarjaa ja aivan viime vuosina on kuhistu mahdollisesta uudelleenfilmatisoinnista. Kun tähän lisätään vielä sarjakuvat ja pelit, Highlander alkaakin vaikuttaa lopulta melko suositulta kasariviihteeltä. Tuskinpa vuosikymmenensä parasta toimintaa, mutta silti yllättävän ikimuistoista miekankalistelua.

Pisteytys: 6/10

The Man Who Would Be King - Seikkailujen sankarit (1975)

Ohjannut John Huston

Iso-Britannia & USA 1975, 129 min.

Seikkailu, Draama, Komedia

Pääosissa: Sean Connery, Michael Caine, Christopher Plummer

 

Now listen to me you benighted muckers!

Rudyard Kiplingin tarinaan (1888) perustuva seikkailuelokuva sijoittuu brittiläiseen Intiaan ja kaukaiseen Kafiristaniin. Kaksi rikasta elostelijaa, Daniel Dravot (Connery) ja Peachy Carnehan (Caine), lähtevät valloittamaan salaperäistä Kafiristania, jonne pääsy on todettu liki mahdottomaksi. Veijaripari pääsee ihmeen kaupalla perille ja ryhtyy opettamaan paikallisille brittiläisiä tapoja, haaveenaan nousta maailmankolkan hallitsijoiksi. Ehkäpä kerätä hieman rikkauksia ja palata kotiin kuninkaina... Vaan kuinka käy, kun omatekoinen imperiumi on saatu pystytettyä?

 

Seikkailujen sankarit on kevytmielinen seikkailuelokuva, jossa kuplii ironinen kolonialismikritiikki. Humoristinen valloitusretki osoittaa brittiläisten ylemmyydentunnon ja sen aiheuttaman sokeuden. Toki perinteisiin seikkailutunnelmiinkin päästään, sillä elokuvan erämaamaisemat ovat komeaa katsottavaa. Tulee suorastaan tunne, että tässä todella ollaan aivan tuntemattomassa valtakunnassa, jossa vallitsevat omat tapansa ja vieraan uskonnon omalaatuiset lait. Eipä ole laisinkaan ihme, että elokuvan neljään Oscar-ehdokkuuteen lukeutuivat lavastus ja puvustus.
 

Muutamat palkintoehdokkuudet eivät tuoneet voittoja, eikä elokuvasta tullut kovin suurta hittiä. Kriitikoiden kehut ovat kuitenkin olleet suopeita sekä omana aikanaan että myöhempinä vuosikymmeninä. Kiistämättä Seikkailujen sankarit on mainiota viihdettä, vaikka se ei vedä vertoja John Hustonin parhaille legendoille. Sierra Madren aarre (1948) tai Afrikan kuningatar (1951) vievät voiton, mutta kyllä tämäkin filmi viettelee samanlaiseen hauskanjännittävään reissutunnelmaan.  Yhteistä tuntuu olevan varsinkin Sierra Madren kanssa: ahneus ei takaa onnea.

Pisteytys: 7/10

14. luukku: 50 vuotta sitten (Idän pikajunan arvoitus, 1974)

Why? Why? Why? Why?

 

Elokuvavuoden 1974 suurin hitti oli katastrofifilmi Liekehtivä torni (1974), jonka perässä tulivat nauruhermoja härkkivät parodiat Villiä hurjempi länsi (1974) ja Frankenstein Junior (1974). Vuotensa suurin Oscar-menestys oli Kummisetä osa II (1974), joka muuten sopii mainiosti katsottavaksi uudenvuodentunnelmissa. Kuluva vuosi on ollut viisikymppisten tähtien juhlaa: Leonardo DiCaprio, Christian Bale, Penélope Cruz ja Olivia Colman monien muiden joukossa! Päivän elokuva kiidättää murhamysteerin pyörteisiin, jota meille näyttelevät aikansa nimekkäät filmitähdet.

 

Murder on the Orient Express - Idän pikajunan arvoitus
Ohjannut Sidney Lumet

Iso-Britannia 1974, 128 min.

Mysteeri, Rikos

Pääosissa: Albert Finney, Lauren Bacall, Ingrid Bergman, Sean Connery

Orient Express -pikajuna tekee lähtöä Istanbulista, määränpäänään Lontoo. Yksi matkustajista on kuuluisa etsivä Hercule Poirot (Finney), joka ei ehdi levätä laakereillaan. Junassa nimittäin tapahtuu murha, jonka tekijän etsiminen lankeaa Poirotin pienten harmaiden aivosolujen huoleksi. Onko syyllinen joku matkustajista?

Idän pikajunan arvoitus perustuu Agatha Christien samannimiseen menestysromaaniin (1934). Kirjailijan laajasta, suositusta tuotannosta on tehty valtava määrä erilaisia televisio- ja elokuva-adaptaatioita, joista vanhimmat ovat jo lähes satavuotiaita. Tämä elokuva on Christie-filmeistä nimekkäimpiä, eikä ihme, sillä näyttelijäkaarti on melkoinen legendojen ensemble.

Jännittävä mutta silti kepeän sävyn säilyttävä mysteeri on kelpoa salapoliisiviihdettä. Eritoten näyttelijät ovat hyviä: mieleenjäävimpiä ovat Lauren Bacall ja Ingrid Bergman, joka palkittiin osastaan Oscarilla ja Baftalla. Harva Christie-filmatisointi on saanut osakseen vastaavia palkintoja. Samaan ei yltänyt edes Kenneth Branaghin Idän pikajunan arvoitus (2017), vaikka se menestyikin erinomaisesti lippuluukuilla.

Pisteytys: 7/10

The Untouchables ─ Lahjomattomat (1987)

Ohjannut Brian De Palma

USA 1987, 119 min.

Rikos, Trilleri, Draama, Biografia

Pääosissa: Kevin Costner, Sean Connery, Charles Martin Smith, Andy Garcia, Robert De Niro

Never stop fighting till the fight is done.

Kieltolain vuodet käyvät kuumana ja salaviinabisnes kukoistaa. Chicagon alamaailmaa pyörittää pahamaineinen Al Capone (De Niro), jonka vallan verkostot ulottuvat aina viranomaisiin saakka. Poliisivoimat saavat vahvistuksekseen Eliot Nessin (Costner), joka on päättänyt toimittaa Caponen vankilaan. Määrätietoinen Ness kokoaa ympärilleen lahjomattomien joukon, jota ei vaienneta rahalla. Caponella on kuitenkin muita keinoja käytössään ─ kumpi miekkosista lopulta on nokkelampi?

Lahjomattomat on mukaansatempaavaa gangsteriviihdettä. Erilaisten, toisiaan täydentävien hahmojen kavalkadi on hitusen turhan tyypitelty, mutta näyttelijät tekevät hyvää työtä. Pienet kompuroinnit ovat makuasioita ja joka tapauksessa ne unohtaa nopeasti, sillä menevä tarina pitää otteessaan. Jännityksen ohella ansiokasta on sekin, että vaikka verta, suolenpätkiä ja luoteja ei säästellä, Chicagon alamaailmajahti ei typisty pelkäksi väkivaltaroiskeeksi.

Tositapahtumia mukaileva Lahjomattomat perustuu samannimiseen kirjaan (1957) ja tv-sarjaan (1959─1963). Virkavallan, gangstereiden ja salaviinan lumo tenhosi yleisöihin jälleen, ja niinpä Lahjomattomat takoi kovia lipputuloja. Elokuvaa kiiteltiin eritoten toimintakohtauksistaan ja miljööstään, ja myös Ennio Morriconen score sai useita palkintoehdokkuuksia ja pari voittoakin. Oscar-kisailussa neljästä ehdokkuudesta ainoan palkinnon sai Sean Connery taitavasta sivuroolistaan. Pysti jäi veteraaninäyttelijän ainoaksi Oscariksi.

Pisteytys: 7/10

Goldfinger - 007 ja Kultasormi (1964)

Ohjannut Guy Hamilton
Iso-Britannia & USA 1964, 110 min.
Toiminta, Seikkailu, Trilleri
Pääosissa: Sean Connery, Gert Fröbe, Honor Blackman

Mr. Bond, I expect you to die!

MI6-tiedustelupalvelun vakooja James Bond (Connery) saa tehtäväkseen tarkkailla rikollisuuteen taipuvaisen pohatan Auric Goldfingerin (Fröbe) edesottamuksia. Sangen nopeasti Bond saa huomata Goldfingerin häikäilemättömyyden, ja roiston päämajaan tunkeuduttuaan agenttisankari pääsee mestarillisen "Grand Slam" -suunnitelman jäljille. Tuhoisan rikoksen estäminen ei ole helppoa, sillä Goldfingerilla on kokonainen armeija käskytettävänään, mukaan lukien taistelutahtoinen pilotti Pussy Galore (Blackman).

Ian Flemingin samannimiseen romaaniin (1959) perustuva 007 ja Kultasormi on järjestyksessään kolmas James Bond -elokuva. Nykypäivästä katsoen 007 ja Kultasormi vaikutti merkittävällä tavalla agenttisarjan tulevaisuuteen, sillä tässä elokuvassa martininmakuinen konsepti on ensi kertaa saanut sen muodon, josta Bond yhäkin tunnetaan. Itsenäisenä teoksenaankin elokuva on varsinainen klassikko, sillä se lanseeraa lukuisia sittemmin parodisoituja tai jäljiteltyjä vakoojaelementtejä. Esimerkkinä toimikoon oheisessa kuvassa esiintyvä Jamesin haarovälin laserahdinko.

007 ja kultasormi on verrattoman viihdyttävää toimintaa ja koko Bond-kaanonin parhaimmistoa. Itse asiassa valtaosa 007-filmeistä on tasoltaan korkeintaan keskinkertaisia ja muutamat ovat suorastaan surkeita, mutta mukaan mahtuu koko joukko hyviäkin jännäreitä. Epätasaisuudestaan huolimatta sarjan suosio on pitänyt halki vuosikymmenten: koodinimellä 007 tunnettu agentti on seikkaillut peräti 26 elokuvassa ja seuraavan osan olisi määrä tulla ensi-iltaan vuonna 2020. Mikäli Bondeilta on vielä välttynyt, 007 Kultasormi tarjonnee martininmakuisen ripauksen yleissivistystä.

Pisteytys:
8/10

Marnie - vaarallisella tiellä (1964)

Ohjannut Alfred Hitchcock
USA 1964, 130 min.
Rikos, Draama, Mysteeri
Pääosissa: Tippi Hedren, Sean Connery, Diane Baker

I cannot bear to be handled.

Margaret "Marnie" Edgar (Hedren) on monien identiteettien nainen. Marnie elättää itsensä ja äitinsä ujuttautumalla erilaisin valeidentiteetein työtehtäviin, jotka hän päättää kassakaappivarkauteen. Sattumien oikusta muuan Mark Rutland (Connery) pääsee Marnien jäljille ja kiinnostuu tämän persoonasta. Äitiinsä mustasukkaisesti suhtautuva, punaista väriä pelkäävä ja miehen kosketusta kammoava Marnie on Markille kiehtova arvoitus, jonka ratkaisemiseksi hän kiristää Marnien kanssaan naimisiin.

Psykologinen rikosdraama Marnie päättää Alfred Hitchcockin kultaisimmat menestyksen vuodet, joiden tähtihetkistä ikimuistoisimpia ovat muun muassa Takaikkuna (1954), Vertigo (1959) sekä Psyko (1960). Ohjaajalleen tyypillisiä teemoja käsittelevä Marnie pureutuu jälleen psykoanalyysin, täydellisen rikoksen ja oudon äitisuhteen maailmoihin. Kiehtova ja kieroutunut elokuva on tunnelmaltaan onnistuneen ahdistava, erityisesti Mark Rutlandin sairaalloiseksi yltyvien intohimojen vuoksi. Mark jää kuitenkin jopa hieman sivuhahmoksi, ja miehen karmiva innokkuus kuitataan ainoastaan kiinnostuksella eläintieteisiin!

Marnien tarina on peruslähtökohdiltaan hyvä, mutta tällä kertaa Hitchcockin aiemmin niin tarkasti hallitsema kokonaisuus lukuisine pikkuruisine osasineen pysyy ohjaajan hyppysissä vain juuri ja juuri. Elokuva jätti itseni lisäksi ristiriitaisen olon myös aikalaiskriitikoille, sillä Marnien vastaanotto vaihteli laajalla skaalalla pettymyksestä kehuihin. Lippuluukuilla kauppa sentään kävi hyvin, mitä aiempien elokuvien hyvä maine saattoi osaltaan vauhdittaa. Vuosikymmenten kuluessa Marnie on jäänyt ihan syystäkin monen muun Hitchcockin teoksen varjoihin, mutta hieman haparoivasta otteestaan huolimatta elokuva on kuitenkin aivan katsomisen arvoinen.

Pisteytys:

7/10