keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Scream (1996)

Ohjannut Wes Craven
USA 1996, 111 min.
Kauhu, Komedia
Pääosissa: Neve Campbell, Skeet Ulrich, Courteney Cox

What's your favorite scary movie?
 
Pikkukaupungissa surmataan julmasti kaksi teiniä. Pian salaperäiseen kummituskaapuun sonnustautuva murhaaja jahtaa Sidney Prescottia (Campbell), jonka äiti surmattiin vuosi sitten. Sidneyn elämä täyttyy pelolla, eivätkä kauhuelokuvia ahkerasti siteeraavat kaverit helpota oloa, seksiä vonkaavasta poikaystävästä puhumattakaan. Kaiken lisäksi Sidneyn kannoilla kärkkyy sinnikäs toimittaja Gale Weathers (Cox). Ovatko murhat lopulta kaikille pelkkää viihdettä ja hupia?
 
Wes Andersonin teinislasher jatkaa lajityypin perinteitä tutuilla otteilla, mutta myös elokuvia riemukkaasti uudistaen. Elokuva ei ole ihan tyylipuhdas kauhukomedia, vaikka tarinassa on runsain määrin genren kliseille ja virstanpylväille naureskelevaa huumoria. Satiirin huomaa, jos on katsellut kauhua ja slashereita joskus aikaisemminkin. Hauskuus ei jäänyt tähän, sillä elokuvasta revittiin liiankin ilmiselvää alapäähuumoria suosituksi nousseessa parodiaelokuvassa Scary Movie (2000).
 
Screamin juoni on tarkoituksellisen pöljä, mutta erinomaisen viihdyttävä. Tarina pohtii yhtäältä väkivallan viihteellisyyttä ja toisaalta teinielokuvien klassikkoelementtiä seksiä. Kaikki miehet maskuliinisine väkivaltapatoutumineen ja testosteronipöllyineen joutuvat vuorotellen epäillyiksi: kuka lopulta on salaperäinen murhaajakummitus? Mysteeri säilyy taitavasti loppuun asti. Kovaan suosioon noussut Scream poiki pian jatko-osikseen elokuvat Scream 2 (1997) ja Scream 3 (2000). Seuraavia filmejä saatiin odottaa hieman pidempään: Scream 4 (2011) ohjasi vielä Wes Craven, mutta hänen kuolemansa (2015) jälkeen jatkoa saatiin odotella pidempään. Tänä vuonna ensi-iltansa sai jatko-osaa ja sarjan uudelleenkäynnistystä yhdistelevä Scream (2022), jolle odotellaan jo jatkoa.

Pisteytys: 8/10

maanantai 25. huhtikuuta 2022

Thirty Two Short Films About Glenn Gould ─ 32 lyhytelokuvaa Glenn Gouldista (1993)

Ohjannut François Girard
Kanada 1993,98 min.
Biografia, Draama
Pääosissa: Colm Feore

Tirelessly talkative, zealously unzealous...
 
François Girardin (1963─) elokuva-antologia koostuu peräkkäisistä lyhytelokuvista tai kohtauksista. Kaikki osiot kertovat pianisti Glenn Gouldista (Feore) ja häntä näyttelee (lapsuuskohtauksia lukuunottamatta) sama näyttelijä, mutta elokuva ei muodosta perinteistä tarinallista kokonaisuutta. Gouldin uraan ja elämään luodaan katsauksia: dramatisoitujen pätkien väliin mahtuu dokumentaarisia haastatteluita, kokeellista kuvaa ja jopa pieni animaatio.

32 lyhytelokuvaa Glenn Gouldista on oivaltavaa leikkiä osilla ja kokonaisuuksilla. Elokuva uppoaa pianistin mielenmaisemaan, yksinäisyyteen, päihderiippuvuuteen ja ajoittain pulppuavaan sosiaalisuuteen ja luovuuteen. Musiikki täyttää ja läpäisee huumaavasti koko elokuvan, samaan tapaan kuin Glenn Gouldin elämän. Katsojan tehtävänä on eläytyä tähän kaikkeen, ja se käy vaivatta, sillä elokuva tarjoaa kiinnostavan tavan tutkiskella ihmisen monipuolisuutta eri näkökulmista.

Venetsian elokuvajuhlilla ensi-iltansa saanut teos ihastutti aikansa festarikansaa. Suuren mittaluokan hitistä ei ole kyse, mutta kriitikot kehuivat teoksen eleganssia ja inhimillisyyttä. Glenn Gould on saanut moitteita hajanaisuudestaan, mutta minusta kokonaisuuden eri osat täydentävät toisiaan hienosti. On taitavaa, että jokainen pätkä toimisi silti omana lyhytelokuvanaan. Vaikka tarinan rakennustapa on kiehtova, kiistämättä jäin katselusta hieman ymmälleni. Kenties uusintakatselu syventäisi kokonaisuutta, ja mahdollisuus siihen voi olla tulossa. Elokuvaa on esitetty ahkerasti Suomen televisiossa, sillä Yle on ollut mukana filmin tuotantotiimissä. Olisiko ensi vuonna uusinnan paikka, kun teos täyttää pyöreitä?

Pisteytys: 7/10

keskiviikko 20. huhtikuuta 2022

Heat ─ ajojahti (1995)

Ohjannut Michael Mann
USA 1995, 170 min.
Rikos, Toiminta, Draama
Pääosissa: Al Pacino, Robert De Niro, Val Kilmer

So you never wanted a regular type life?

Uralleen omistautunut äreä etsivä Vincent Hanna (Pacino) saa tutkittavakseen rahankuljetusauton ryöstön. Keikka ei ole sujunut aivan tyylipuhtaasti ja niinpä Hanna pääsee operaation jäljille. Rikoksen takana on mestarivaras Neil McCauley (De Niro), joka suunnittelee jo seuraavaa isoa pankkikeikkaa. Ajojahti on alkanut: McCauley tiimeineen on jatkuvasti askeleen edellä, mutta Hannan kiri saa korstojen puntit tutisemaan. Lopulta vain toinen voi voittaa.

Heat on kerännyt mainetta lyömättömänä rikosleffana, joka sinetöi parin vuosikymmenen mittaisen rikoselokuvien aallon. Teoksessa on kaikuja aina Kummisedästä (1972) saakka, jonka jatko-osassa (1974) Al Pacino ja Robert De Niro nähtiin yhdessä edellisen kerran. Heatin ärhäkät yhteenotot ja jännittävät paot tekevät elokuvasta koukuttavaa katsottavaa, mutta myös draamassa on hyviä sävyjä. Päähenkilöiden tarinat peilautuvat ja kietoutuvat toisiinsa: Hanna ei kykene keskittymään perheeseensä vaikka haluaisi, mutta McCauley ei sitoudu mihinkään. Ura menee kaiken edelle, kummallakin.

Komeaan yleisösuosioon ponnahtanut Heat jäi vaille palkintokauden menestystä, mutta maine on kantanut siitä huolimatta. Esimerkiksi Christopher Nolanin Batman-trilogia on elokuvalle paljon velkaa. Aika näyttää, saadaanko Heatille vielä joskus jatkoa valkokankaalla. Michael Mannin kirjoittama jatkoromaani elokuvan tarinalle ilmestynee loppuvuodesta 2022, joskaan sen mahdollisesta filmatisoinnista ei taida vielä olla tietoa.

Pisteytys: 8/10

maanantai 18. huhtikuuta 2022

Braveheart ─ taipumaton (1995)

Ohjannut Mel Gibson
USA 1995, 178 min.
Historia, Sota, Draama
Pääosissa: Mel Gibson, Angus Macfadyen, Patrick McGoohan, Sophie Marceau

They'll never take... OUR FREEDOM!
 
Braveheart perustuu Skotlannin vapaustaistelijana tunnetun William Wallacen  (n. 1270─1305) elämäntarinaan. Kertomus sijoittuu Englannin kuningas Edward I:n (McGoohan) valtakaudelle, jolloin julmuudet kukoistivat ja skotit joutuivat ahtaalle. Ankarissa oloissa varttuneen Wallacen (Gibson) taistelutahto herää henkilökohtaisten menetysten vuoksi, ja lopulta eepos kulminoituu kuuluisaan, todellisuudessakin tapahtuneeseen Stirling Bridgen taisteluun.
 
Braveheart nostaa William Wallacen marttyyrihahmoksi, jonka romantisoitua myyttiä rakennetaan hollywoodmaisella dramatisoinnilla. Siksi elokuva ei arvatenkaan ole likimainkaan autenttinen, vaikka tiettyyn aitouteen on paikoitellen pyritty ja varhaiskeskiaikainen maailma näyttää komealta. Filmiä on silti ihan aiheestakin moitittu virheistään: esimerkiksi kilttejä ei tosiasiassa vielä käytetty vuosisatoihin, mutta nyky-yleisölle ne maalaavat vahvaa kuvaa tarujen skottisankarista. Täydellä tosipohjaisuudella tarinasta ei olisi tunteikkaaksi Hollywood-viihteeksi, ja siksi erheellisyyksiin on turha tarttua liiaksi.
 
Mel Gibsonin ohjausuran toinen tuotos Braveheart on taistelueeposta komeimmillaan. Skotlannin ylängöillä kiitävä elokuva sai yleisöt puolelleen ja lisäksi Braveheart oli vuotensa Oscar-ehdokkuuksien ykkönen. Kymmenestä ehdokkuudesta tuli viisi voittoa (mm. paras elokuva). Elokuvalla on taatusti ollut merkittävä vaikutus 2000-luvulla suureen suosioon nousseisiin historiallisiin taisteluelokuviin (esim. Gladiaattori, 2000). Braveheart ei kaikessa ylitsevuotavaisessa dramaattisuudessaan oikein ole itseeni vetoavaa lajia, mutta taisteluntäyteisiä historiaeepoksia rakastavia filmi varmasti viehättää ─ ainakin, jos ei pelkää verta ja suolenpätkiä.

Pisteytys: 6/10

lauantai 16. huhtikuuta 2022

Podzemlje ─ Underground (1995)

Ohjannut Emir Kusturica
Jugoslavia, Ranska, Saksa, Bulgaria, Tsekki & Unkari 1995, 167 min.
Draama, Komedia, Sota
Pääosissa: Predrag Manojlovic, Lazar Ristovski, Mirjana Jokovic

Once upon a time... there was a country.

Fantasiamainen Underground kulkee halki Jugoslavian verisen historian. Oppaina toimivat ystävykset ja viholliset Marko (Manojlovic) ja Blacky (Ristovski), joiden taistelutarina alkaa toisen maailmansodan ajalta. Miehet kamppailevat saman naisen (Jokovic) rakkaudesta, ja kisailun äityessä Marko vangitsee Blackyn ja joukon vastarintaliikkeen edustajia bunkkeriin. Kellarissa kansa ja rakkaus pitävät toivoa yllä, mutta asukkaiden tietämättä Belgradin pommitukset vaihtuvat kylmän sodan diktatuuriin ja lopulta sisällissotaan. Lopulta alamaailman valheellisen todellisuuden aika on ohitse.
 
Underground sai ensi-iltansa keskellä piinallisia Jugoslavian hajoamissotia. Vaikka aihe on kipeä ja tulenarka, elokuva onnistuu käsittelemään sotateemaa, maan historiaa ja eritoten ihmisluontoa ajattoman taitavasti. Markon ja Blackyn tarina on suoranainen farssi ja surrealistinen musta komedia keventää tunnelmaa railakkaasti, mutta hetkittäin tarina on kylmäävän vakava ja tosi. Kansainvälisenä yhteistuotantona toteutettu Underground  keräsi mainetta paitsi ajankohtaisuudellaan, myös viiltävän taidokkaalla toteutuksellaan. Ansioista kirkkain on Kultainen palmu.

Balkanin poliittisen lähihistorian tuntemus syventää elokuvan tarinaa huomattavasti, mutta Underground on viehättävää katsottavaa, vaikka alueen menneisyyttä ei juuri ymmärtäisikään. Näyttelijäntyö on upean fyysistä ja lavasteet mystisen kiehtovia ─ maailmassa on erikoislaatuinen tuntu. Kellarissa soiva balkanfunk kuvaa hienosti elokuvan sielua: se on hauskan kujeilevaa ja rytmiltään yllättävää, mutta kertoo suurista tunteista ja todellisesta elämästä. Välillä avaran maailman täyttää naiskuorojen koskettava ikiaikainen laulu.

Pisteytys: 8/10

keskiviikko 13. huhtikuuta 2022

Casino (1995)

Ohjannut Martin Scorsese
USA & Ranska 1995, 178 min.
Rikos, Draama
Pääosissa: Robert De Niro, Sharon Stone, Joe Pesci

In Vegas, everybody's gotta watch everybody else.

Vuosi on 1973 ja uhkapeluri Sam "Ace" Rothstein (De Niro) on kiivennyt Vegasin makean elämän huipulle. Ace ottaa johdettavakseen mafiapomojen hankkiman kasinon, jonka takahuoneissa rahasalkut vaihtavat laittomasti omistajaa. Kaiken lisäksi Ace saa taivuteltua vaimokseen kasinolla työskentelevän Ginger McKennan (Stone), jolle raha ei tuo onnea. Vauraus koituu Acen kohtaloksi, sillä uhkapeli-imperiumin romahdus on yhtä vääjäämätön kuin valheellisen avio-onnen loppu.
 
Pukumiesten tyylikkääseen maailmaan sijoittuva Casino ei ole pelkkää pintakiiltoa. Häikäilemättömien mafiapomojen maailmassa kirosanoja viljellään estoitta ja roisia dialogia rytmittää pitelemätön väkivalta. Pesismailat viuhuvat montun reunalla ja laittomia päihteitä kuluu grammakaupalla. Lopulta koittaa puhdistuksen aika ja Acekin saa todeta, ettei Vegas enää ole entisensä. Elokuva tuo hienoisesti mieleen Louis Mallen Atlantic Cityn (1980) rappeutuneen kasinomaailman.
 
Casino hyödyntää Martin Scorsesen menestyksekästä tarinakaavaa, joka on tuttu myös miehen myöhemmistä ohjaustöistä. Huipulla tuulee myös rikoselokuvissa The Wolf of Wall Street (2013) ja The Irishman (2019), aiemmista Scorsese-rainoista teos jatkaa eritoten Mafiaveljien (1990) ideoita. Casino ei noussut aikanaan läheskään yhtä suureen menestykseen kuin supersuosittu Mafiaveljet, mutta myöhemmin tämä Vegas-elokuvakin on pitänyt pintansa ohjaajan suurimpien merkkiteosten joukossa. Casino on miltei liiankin pitkä elokuva, mutta kiitos jännittävän tarinankerronnan ja Thelma Schoonmakerin varmalaatuisen leikkaustyön, pitkä matka ei liiemmin uuvuta.

Pisteytys: 8/10

sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Se7en ─ Seitsemän (1995)

Ohjannut David Fincher
USA 1995, 127 min.
Trilleri, Rikos
Pääosissa: Morgan Freeman, Brad Pitt, Kevin Spacey

This isn't going to have a happy ending.
 
Kokenut etsivä William Somerset (Freeman) on viimeisellä työviikollaan ennen eläkepäiviä, kun hän saa riesakseen mahdottomalta näyttävän rikosjutun: mystinen sarjamurhaaja tappaa uhrinsa seitsemää kuolemansyntiä jäljitellen. Somersetin työkaveriksi lykätään nuori kuumakalle David Mills (Pitt), jolla on enemmän intoa kuin taitoa. Uusien uhrien ilmestyessä arvoitus lähenee ratkaisuaan, mutta murhaajan mestarillisen sadistista finaalia kukaan ei osaa ennustaa.

Sateenpieksämään maailmaan sijoittuvan elokuvan tunnelma on kolea, mutta toiminta käy kuumana. Miljöö on kuin monissa 1970-luvun ankeissa rikosklassikoissa (esim. Klute, 1971 tai Taksikuski, 1976), mutta maailma on silti aivan omanlaisensa ja vahvasti oman aikakautensa mukainen. Kuvottavia kohtauksia ei suotta säästellä, joten aivan herkille elokuvaa ei kehtaa suositella. Kytätkin puhuvat uhreista kylmäävään sävyyn, hurttia ammattilaishuumoria vai syntistä epäpätevyyttä?

Suureksi yleisömenestykseksi kohonnut Seitsemän oli ohjaaja David Fincherin (1962─) lopullinen läpimurto. Filmi vauhditti myös Brad Pittin uraa ja ennakoi jo sivuroolissa nähtävän Gwyneth Paltrowin nousua Hollywoodin tähtitaivaalle. Fincherin myöhemmistä hittifilmeistä moni on löytänyt tiensä 1001-listalle. Lähiaikoina selvinnee, saavatko Fincherin fanit uutta aihetta juhlaan, sillä ohjaaja on jälleen yhdistänyt voimansa Seitsemän käsikirjoittajan Andrew Kevin Walkerin kanssa: ranskalaiseen Tappaja-sarjakuvaan perustuva rikoselokuva The Killer saanee ensi-iltansa Netflixissä parhaimmillaan jo vuoden 2022 lopussa.
 
Pisteytys: 8/10

torstai 7. huhtikuuta 2022

Babe ─ urhea possu (1995)

Ohjannut Chris Noonan
Australia & USA 1995, 91 min.
Komedia, Draama
Pääosissa: Christine Cavanaugh, Miriam Margolyes, James Cromwell

That'll do, pig.
 
Pieni possu nimeltä Babe (Cavanaugh) päätyy asumaan Hoggetin farmille. Koiraemo Flyn (Margolyes) huomassa Babe opettelee paikkaansa maailmassa, mutta älykkyydellään possu onnistuu horjuttamaan ikiaikaista järjestelmää. Perinteisellä farmilla ankasta ei voi tulla kukkoa, mutta joulukinkuksi tarkoitettu possu pääseekin näyttämään taitojaan lammaskoirana.
 
Babe on sympaattinen perhe-elokuva, jonka puhuvat eläimet on toteutettu aikansa teknologialla taitavasti. Farmin isäntäväki jää sivurooliin, kun persoonalliset eläimet pääsevät vauhtiin. Elokuva osoittaa pätevästi, miten hullunkurisesti suhtaudumme eri eläimiin. Eläinten inhimillistäminen esimerkiksi puheen avulla tosin ei ole paras keino ymmärtää eri lajien todellista sielunmaisemaa, mutta se ei liene tämän elokuvan ensisijainen tarkoitus. Baben jatkoksi sopiikin mainiosti dokumentti Gunda (2020), joka pyrkii antamaan eläimille heidän todellisen äänensä.

Merkittäväksi yleisömenestykseksi kohonnut Babe kahmi peräti seitsemän Oscar-ehdokkuutta, mutta voitti lopulta ainoastaan efektipalkinnon. Myös jatko-osa Babe suurkaupungissa (1998) nousi kassamagneetiksi, vaikka aivan samanlaista arvostelumenestystä jatkiksesta ei tullutkaan. Kiistämättä Babe hupaisine eläinystävineen teki minuun suuremman vaikutuksen ensi-iltavuonnaan, mutta filmi viihdyttää kelvollisesti aikuiskatsojaakin.
 
Pisteytys: 6/10

tiistai 5. huhtikuuta 2022

Clueless (1995)

Ohjannut Amy Heckerling
USA 1995, 97 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Alicia Silverstone, Brittany Murphy, Paul Rudd
 
I was just totally clueless!
 
Muotia rakastava Cher Horowitz (Silverstone) on koulunsa suosituin tyttö. Beverly Hillsissä isänsä hulppeassa talossa elelevä Cher omistautuu ulkonäkönsä ohella mielellään itseään vähäosaisempien auttamiseen: merkittäväksi projektiksi nousee uuden oppilaan Tain (Murphy) stailaaminen uuteen uskoon. Lemmenjuonet ja muodonmuutokset karkaavat lopulta taitavan Cherin käsistä, sillä rakkaus ei tottele sääntöjä ja järjen ääntä.

Amy Heckerlingin ohjaama ja käsikirjoittama teinielokuva pohjautuu löyhästi Jane Austenin Emma-romaaniin (1815). Päähenkilö on samanlainen hemmoteltu hepsankeikka kuin Emma, joka omistaa elämänsä muiden asioiden "hyväntahtoiselle" järjestelylle. Vaikka Clueless on alkuasetelmaltaan pinnallisen oloinen, tarinassa ja päähenkilössä on lämpöä. Stereotyyppisiä hahmoja parodisoidaan niin ikään lempeän hauskalla otteella, ketään kiusaamatta. Lopputuloksen aavistaa jo alussa, mutta hattarankevyt hömppä ei kaipaakaan taakakseen liian monimutkaista juonikuviota.

Clueless nousi ilmestyessään yllättävänkin suureen suosioon ja elokuva sai monet kriitikot puolelleen. Kepeän hauska elokuva on tunnelmaltaan samankaltainen kuin Heckerlingin esikoiselokuva, high school -komedia Kuumat kinkut (1982). Kummankin elokuvan käsikirjoitukseen on ammennettu inspiraatiota todellisten teinien koulupäiviä seuraamalla. Kenties juuri sen ansiosta nuorison puheet ja teot ovat tunnistettavia mutta humoristisesti kärjistettyjä. Tämän elokuvan tapauksessa erityishuomio kiinnittyi teinien räiskyviin asuvalintoihin, ja Clueless onnistui osaltaan vaikuttamaan tuleviin muotitrendeihin. Teiniklassikoksi muodostunut elokuva on sittemmin saanut jatkokseen yhden tv-sarjan (1996─1999) ja tiettävästi toinenkin on kehitteillä.

Pisteytys: 7/10

sunnuntai 3. huhtikuuta 2022

Maaliskuun elokuvat 2022

Belfast
Ohjannut Kenneth Branagh
Iso-Britannia 2021, 98 min.
Draama, Historia
Pääosissa: Jude Hill, Caitriona Balfe, Jamie Dornan




Belfastilaisen Kenneth Branaghin draamaelokuva sijoittuu 1960-luvun loppuun. Pohjois-Irlannin levottomuuksia seurataan nuoren Buddy-pojan (Hill) silmin: mellakat ovat pelottavia, mutta perhe tuo turvaa. Lapsen näkökulma konfliktitilanteissa on tuttu aihio, mutta se on toteutettu hyvin. Tarinaan on löydetty todellisuuspohjaa Branaghin omista lapsuusmuistoista. Juonen kulkua tahdittavat television lännenklassikot (esim. Seriffi, 1952), jotka vertautuvat irlantilaisisien vaikeisiin valintoihin. Sydämellinen kertomus voitti Oscarin mainiosta käsikirjoituksestaan.

Pisteytys: 8/10

Nightmare Alley
Ohjannut Guillermo del Toro
USA, Meksiko & Kanada 2021, 150 min.
Draama, Trilleri, Rikos
Pääosissa: Bradley Cooper, Cate Blanchett, Rooney Mara




Nightmare Alley kertoo juonikkaasta Stanton Carlislesta (Cooper), joka ryhtyy mestarihuijariksi. Alun sirkusjakso on juonellisesti elokuvan kiinnostavinta antia, mutta loppupuoli väljähtyy. Trilleri perustuu William Lindsay Greshamin romaaniin Painajaiskuja (1946), joka on filmatisoitu kerran aiemminkin (Painajaiskuja, 1947). Aiempi elokuva on ehtaa film noiria, tämä versio puolestaan on hieman pastissimaista neo-noiria. Nightmare Alley ei ole muuten erikoisen mieleenjäävä, mutta kertomus sijoittuu verrattoman tyylikkääseen maailmaan. Elokuva olisi ansainnut näyttävyydestään lavastus-Oscarin, joka jäi saamatta.

Pisteytys: 6/10

West Side Story
Ohjannut Steven Spielberg
USA 2021, 156 min.
Musikaali, Romantiikka, Rikos
Pääosissa: Ansel Elgort, Rachel Zegler, Ariana DeBose




Steven Spielbergin West Side Story on tehty alkuperäisen Broadway-musikaalin (1957) pohjalta. Edelliseen valkokankaalla nähtyyn West Side Storyyn (1961) verraten uusinta tuntuu pääasiassa turhalta, vaikka tämä elokuva onkin miellyttävällä tavalla realistisempi: esimerkiksi latinorooleissa on tällä kertaa latinonäyttelijöitä. Jengien välistä kahinaa käsittelevä musikaali tarjoaisi alustan vielä rohkeammallekin kerronnalle. Siksi on harmi, että yhteiskunnalliset teemat hukkuvat haukotuttavan lattean romanssin pyörteisiin. Musiikki- ja joukkokohtauksissa onneksi on voimaa. Seitsemästä Oscar-ehdokkuudesta voitto tuli ainoastaan Ariana DeBoselle sivuosastaan.

Pisteytys: 6/10

The Courier - Kuriiri
Ohjannut Dominic Cooke
Iso-Britannia & USA 2020, 112 min.
Trilleri, Historia
Pääosissa: Benedict Cumberbatch, Merab Ninidze, Rachel Brosnahan



Kuuban ohjuskriisistä tulee tänä vuonna kuluneeksi 60 vuotta. Tapahtumaan kiinnittyvä agenttijännäri pohjautuu tositapahtumiin ja kertoo brittiläisestä liikemiehestä (Cumberbatch), joka suostuu vakoiluoperaation kuriiriksi. Elokuva on klassisen tyylikkäästi toteutettu ja Benedict Cumberbatch onnistuu vakavaksi muuttuvassa roolissaan. Lainasin elokuvan kirjastosta, enkä vielä levyä varatessani osannut aavistaa, miten kylmäävän ajankohtaiseksi tarina ehtisi parin viikon laina-ajan puitteissa muuttua.

Pisteytys: 8/10

Katyn
Ohjannut Andrzej Wajda
Puola 2007, 121 min.
Sota, Historia, Draama
Pääosissa: Andrzej Chyra, Maja Ostaszewska, Artur Zmijewski



Andrzej Wajdan sotadraama kertoo Puolan kohtalosta Hitlerin ja Stalinin pelinappulana. Elokuva pohjaa todellisiin tapahtumiin, ja Wajdan oma isä kuoli Katynin metsissä neuvostosotilaiden suorittamassa puolalaisupseerien joukkosurmassa. Kenties oman perheen taakan vuoksi elokuva on osin jopa dokumentaarinen. Sodan traagisuus kerrotaan koskettavasti, vaikka tarina onkin turhan hajanainen ja hahmot jäävät pinnallisiksi.

Pisteytys: 6/10

The Fifth Element - puuttuva tekijä
Ohjannut Luc Besson
Ranska, Iso-Britannia & USA 1997, 126 min.
Scifi, Seikkailu, Toiminta
Pääosissa: Bruce Willis, Milla Jovovich, Gary Oldman




Tulevaisuuden taksikuski Korben Dallas (Willis) joutuu elämänsä seikkailuun, kun hänen kaaraansa rysähtää maailmanpelastaja Leeloo (Jovovich). Hilpeän rönsyilevä scifielokuva parodisoi lajityyppiään nokkelasti. Elokuvassa tuuletetaan esimerkiksi sukupuoli- ja sankarirooleja, vaikka nykypäivän näkökulmasta pöllytys voisi olla vielä räväkämpääkin. Vauhdikas leffa oli ilmestymisvuotensa suurimpia kassamagneetteja, mutta osa kriitikoista suhtautui hupailuun varauksella.

Pisteytys: 8/10

Blue
Ohjannut Derek Jarman
Iso-Britannia 1993, 79 min.
Biografia, Avantgarde
Pääosissa: Derek Jarman, Tilda Swinton




Aidsiin menehtynyt Derek Jarman ehti ohjata sairauskokemuksestaan avantgarde-elokuvan, joka sai ensi-iltansa vain hieman ennen Jarmanin kuolemaa. Teosta voisi miltei vain kuunnella, sillä kuvaa ei ole ─ vain sininen muuttumaton väri. Jarman oli elokuvaa tehdessään jo lähes sokeutunut ja näki vain sinisen sävyjä. Huh, miten henkilökohtaista, kipeää ja kaunista.

Pisteytys: 7/10