Blow-Up - erään suudelman jälkeen (1966)

Ohjannut Michelangelo Antonioni
Iso-Britannia, Italia & USA 1966, 111 min.
Draama, Trilleri, Mysteeri
Pääosissa: David Hemmings, Vanessa Redgrave, Sarah Miles

Some people are politicians. I'm a photographer.

Blow-Up ─ erään suudelman jälkeen sijoittuu svengaavaan Lontooseen, huumeiden, seksin ja rock'n'rollin taivaaseen. Michelangelo Antonioni kuvaa 1960-luvun nuorison pinnallista ja nautinnonjanoista elämää todellisuudesta irtaantuvana päämäärättömänä haahuiluna. Elokuvan kantavaksi teemaksi kohoavat epätodellisuudet, illuusiot ja myös näiden näkyjen katoavaisuus.

Elokuvan päähenkilö ja keskipiste on ylimielinen mutta suosittu valokuvaaja Thomas (Hemmings). Eräänä päivänä Thomas pitää pienen tauon studiollaan kuhisevista mallitytöistä ja suuntaa läheiseen puistoon, jossa niin ikään päätyy taltioimaan kauniissa valossa kylpevän naisen. Tahattomasti malliksi päätynyt Jane (Redgrave) ei ole muiden tyttöjen tapaan otettu Thomasin kameran intensiivisestä katseesta. Käy ilmi, että Thomas on sattumalta dokumentoinut murhan.

Pelkkää juonta kuvailemalla Blow-Up kuulostaa murhamysteeriltä, vaikka oikeastaan rikos jää täysin taka-alalle. Antonionin aiempien filmien tapaan fokus on päähenkilössä, tämän mielenmaisemassa ja perin vahvasti kuvaus tuntuu pyrkivän myös katsojan pään sisälle. Suurin mysteeri koskeekin elokuvakerrontaa, ja vaikuttaa siltä, että ymmärrys elokuvan rakenteesta ja sisällöstä lisääntyy jokaisen katselun myötä. Itse rikoskin on sittemmin päässyt valokeilaan Brian De Palman uusintaversiossa Blow Out (1981).

Pisteytys:

8/10

The Servant - Palvelija (1963)

Ohjannut Joshep Losey
Iso-Britannia 1963, 116 min.
Draama
Pääosissa: Dirk Bogarde, James Fox, Sarah Miles, Wendy Craig

Servant? I'm nobody's servant..

Epäjärjestyksen keskellä elävä rikas poikamies Tony (Fox) palkkaa taloudenhoitajakseen herra Barrettin (Bograde), joka taitaa gentlemannien tapakulttuurin ja on lisäksi erinomainen kokki. Herrasväen yhteiselo muodostuu nopeasti toimivaksi yhteispeliksi, mutta miekkosten naisystävät sekoittavat pakan täysin. Vähitellen kaikki ihmissuhteet ovat kiemuralla ja lopulta isännän ja palvelijan suhde muuttaa muotoaan mitä eriskummallisimmalla tavalla.

Robin Maughamin samannimiseen romaaniin (1948) perustuva Palvelija on psykologinen draama, jossa on jopa hienoisia trillerin aineksia. Elokuvan teemoista näkyvin on luokkasuhteiden kuvaus ja analysointi: on valtavan kiehtovaa seurata, kuinka henkilöiden statukset sekoittuvat elokuvan edetessä. Luokka-asemia vastaavat rakennelmat järjestyvät uuteen uskoon lähes absurdilla tavalla. Palvelijan on katsottu käsittelevän myös homoseksuaalisuutta, vaikka asiaa ei tietenkään ilmaista suoraan. Sensuurin ja ahdasmielisyyden vuosikymmeninä homoutta ei arvatenkaan elokuvissa nähty, mutta Palvelija viestii jo hienoisesta asenneilmapiirin muutoksesta.

Yhdysvalloissa syntynyt ohjaaja Joseph Losey (1909─1984) muutti 1950-luvulla Englantiin jouduttuaan Hollywoodissa maanisena vellovien kommunistivainojen kohteeksi. Epätasaisen ohjausuran kohokohdaksi jäi brittikaudella syntynyt Palvelija, joka keräsi menestystä BAFTA-kisassa. Elokuvaa on kiitelty erityisesti sen omaperäisestä tavasta käsitellä luokkayhteiskuntaa. Ehkäpä Loseyn yhdysvaltalaistausta antoi juuri sopivasti ulkopuolisen näkökulmaa brittien luokkajärjestelmän pitkiin traditioihin. Myös tyyliseikat ovat kohdillaan: intuitiivisella asenteella luotu Palvelija on tunnelmaltaan hieman rosoinen, mutta siksikin kiehtovan kaunis teos. Erityismaininnat myös upealle musiikille ja kuvaukselle!

Pisteytys:
8/10