Ferris Bueller's Day Off ─ Vaihdetaan vapaalle Ferris (1986)

Ohjannut John Hughes

USA 1986, 103 min.

Komedia

Pääosissa: Matthew Broderick, Alan Ruck, Mia Sara, Jeffrey Jones

 

Life moves pretty fast.

 

Viimeisiä high school -päiviään viettävä Ferris Bueller (Broderick) päättää teeskennellä sairasta ja pinnata koulusta. Kekseliäs nuorukainen juonii seikkailutovereikseen parhaan ystävänsä Cameronin (Ruck) ja tyttöystävänsä Sloanin (Sara). Vanhempiin poikakullan juoni uppoaa kuin häkä, mutta rehtori Rooney (Jones) ottaa elämäntehtäväkseen huiputuksen paljastamisen.

Hauskasti rytmitetyssä teinileffaklassikossa mikä tahansa on mahdollista, paitsi kiinni jääminen. Ferris Bueller on niin loputtoman ärsyttävä, suosittu ja hyväonninen kaveri, että hän tuntuu lähes epätodelliselta ─ villeimpien faniteorioiden mukaan hän onkin vain masentuneen Cameronin mielikuvituksen tuotetta. Sinänsä aivan osuva tulkintakehys, vaikka elokuvaa voi tietty katsoa ihan vain rentona ja hauskana vapaapäiväleffanakin.

Vaihdetaan vapaalle Ferris tahkoi kovia katsojalukuja ja kirvoitti suosiota carpe diem -sanomallaan sekä taatusti myös samaistuttavuudellaan. Vaikka kyseessä on stereotypioita ja ylilyöntejä tarkoituksella viljelevä komedia, elokuva ottaa vakavasti teini-iän elämänvaiheena. John Hughes onnistui tässä jo edellisohjauksessaan The Breakfast Club (1985). Vaikka Ferris on miltei epätodellinen, elokuvan teinihahmojen tunteet ja vapaudenjano tuntuvat todellisilta.

Pisteytys: 7/10

The Breakfast Club (1985)

Ohjannut John Hughes

USA 1985, 97 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Judd Nelson, Emilio Estevez, Anthony Michael Hall, Molly Ringwald, Ally Sheedy

We're all pretty bizarre.

Kaunis lauantaipäivä valuu hukkaan, kun viisi high school -nuorta paiskataan kahdeksantuntiseen jälki-istuntoon. Sekalaisen seurakunnan muodostavat snobbaileva Claire (Ringwald), suosittu urheilija Andrew (Estevez), erakoitunut outolintu Allison (Sheedy), hikari Brian (Hall) ja rääväsuinen kiusanhenki John (Nelson). Tuntien vieriessä roolit karisevat ja nuoret huomaavat, etteivät ehkä olekaan niin erilaisia. Jokaisella on oma juttunsa, mutta aikuiset eivät sitä ymmärrä.

Teinileffojen klassikko käsittelee ajattomasti nuoruuden kasvukipuja: aikuiset eivät koskaan ole täydellisiä ja kavereiden vertaispaine on ikuista. The Breakfast Club tuntuu edelleen monella tavalla raikkaalta, mutta kaipaisi se jo tuuletustakin. Nykypäivänä elokuvan hahmojen stereotypioita tekisi jo mieli purkaa, vaikka eivät ajatusmallit sinällään ole vielä ehtineet täysin muuttua. Lokerot murtuvat hitaasti. Ällöttävä kielenkäyttö kuuluu sekin tavallaan nuoruuden epävarmuuteen, mutta on homotteluineen ja naisiin kohdistuvine rivouksineen aika ummehtunutta.

The Breakfast Club on lyönyt leimansa lukemattomiin perässä tulleisiin teinikuvauksiin. Muutamaa vuotta aiemmin ilmestynyt Kuumat kinkut (1982) säväytti roisiudellaan, mutta ei sukeltanut järin syvälle hahmojen pääkoppaan. The Breakfast Club sen sijaan ottaa hieman toisen lähestymistavan ja antaa nuorille mahdollisuuden pudottaa roolinsa ja puhua rehellisesti. Tunnustusten tyyli on tuttu jo "aikuisten" elokuvista (esim. entisten teinien kokoontumista kuvaava Sisärengas, 1983), mutta tunnelma on täysin omanlaisensa. Arvata voi, että omaperäinen elokuva menestyi ilmestyttyään hienosti ja sen menevä soundtrack sai sekin osansa listamenestyksestä.

Pisteytys: 8/10