Russkiy kovcheg ─ Venäjän arkki (2002)

Ohjannut Aleksandr Sokurov

Venäjä 2002, 99 min.

Fantasia, Historia, Draama

Pääosissa: Aleksandr Sokurov, Sergey Dreyden

 

We are destined to sail forever, to live forever.

Venäjän arkki (engl. Russian Ark) alkaa saapumalla uneen. Kertoja (Sokurov), jonka silmin elokuvaa katsotaan, on tupsahtanut keskelle Pietarin loistokasta Eremitaasia. Hän tapaa toisen ajassa ja salassa kulkevan matkaajan, "Eurooppalaisen" eli markiisi de Custinen (Dreyden), joka on todellisuudessakin elänyt ja jäänyt historiaan Venäjä-moitteistaan. Yhdessä parivaljakko vaeltaa läpi Eremitaasin loiston ja sen 300-vuotisen historian. Yhdestä huoneesta kulkijat tapaavat moderneja museovieraita, toisesta Katariina Suuren tai henkeäsalpaavan upeat tanssiaiset. Taide yhdistää halki aikojen, ja lopulta katsojasta tuntuu kuin eläisi iäti maalauksen sisällä.

Aleksandr Sokurov tutkii elokuvassaan kotimaansa suuruutta ja suuntaa, muttei kritiikittä. Filmi ei ole nostalgiapakoa loiston vuosiin, vaan pakotettua liikettä ajan virrassa: menneeseen on katsottava, jotta ymmärrämme nykyaikaa. Elokuvan päähenkilöt ovat tarkkailijoita, joista varsinkin eurooppalaisdiplomaatti kyseenalaistaa: miksi Venäjä lainaa Euroopalta, virheitä myöten? Onko Venäjä menettänyt mahdollisuutensa todelliseen suuruuteen? Venäjä on yksi suuri teatteri! Venäjän arkki on tietysti kiinni omassa tekoajassaan, eikä se voi nähdä, millaista hallaa Putinin valtakausi on tehnyt Venäjälle. Tulevaisuus on avoin. Sokurov on nauttinut suurta arvostusta kotimaassaan, vaikka viime vuoden sisällä hän on myös kritisoinut Kremliä ja hyökkäyssotaa Ukrainaan.

Filosofisen pohdiskelunsa ja unenomaisen kerrontansa ohella Venäjän arkki on loistelias estetiikassaan. Kuvavirran ansiosta elokuvassa on uskomaton imu ja vetovoima. Asut ja lavasteet ovat häikäiseviä ja lisäävät ihmeiden illuusiota. Hämmästyttävintä on, että elokuva on kuvattu ainoastaan yhdellä otolla Eremitaasin sokkeloissa, ylellisen kauneuden keskellä. Suurista väkijoukoista tulevat mieleen Sergei Eisensteinin montaasit. Lumoava mestariteos on taatusti yksi kaikkien aikojen parhaita venäläiselokuvia, vaikka lipputuloissa saati palkinnoissa mitaten se ei olekaan mikään maailmanluokan suurteos. Cannesissa ensi-iltansa saanut Venäjän arkki oli ehdolla Kultaiseen palmuun, mutta voitto meni turvallisemmin Pianistille (2002).

Pisteytys: 10/10

Mat i syn ─ Mother and Son (1997)

Ohjannut Aleksandr Sokurov

Venäjä & Saksa 1997, 73 min.

Draama

Pääosissa: Aleksei Ananishnov, Gudrun Geyer

Let's live without people.

 

Mother and Son on draamaelokuva äidin ja pojan välisestä ehdottomasta rakkaudesta. Hoivan asetelma on kääntynyt, sillä poika on varttunut aikuiseksi ja äiti on kuolemansairas. Äiti on saattanut pojan elämään ja kasvattanut hänet, nyt pojan on aika kannatella äitiään kohti kuolemaa. Tarina kuvaa konkreettisesti kaksikon kivuliasta matkaa sairasvuoteelta kuolinvuoteelle.

Kuvaus on eriskummallisen utuista ja unenomaista, voimakkaan fantasiamaista. Mittasuhteet ja ulottuvuudet vääristyvät jatkuvasti ja reunat katoavat sumuun. Tämä edesauttaa vaikutelmaa siitä, että äiti ja poika elävät kaksin omassa todellisuudessaan. Kerronta etenee verkkaan: keskeiset tapahtumat voisi tiivistää viiteen minuuttiin, mutta tunnelmaa ei ehtisi luoda niin nopeasti. Mother and Son on helposti ymmärrettävää symboliikkaa ja tarinana kaunis, jos malttaa olla kärsivällinen.

Erikoiselle teokselle on vaikea keksiä verrokkeja, mutta lähimmäksi tulee nimekäs neuvosto-ohjaaja Andrei Tarkovski (esim. Peili, 1974). Tarkovski toimikin keskeisenä innoittajana ohjaaja Alexander Sokuroville (1951─). Kotimaan ja tyylin lisäksi miehiä yhdistää sekin, ettei kumpikaan ole saanut nauttia ehdoitta isänmaansa valtiollista suosiota, vaikka Mother and Son vielä Venäjällä menestyikin. Tämä elokuva toimi Sokurovin kansainvälisenä läpimurtona, mutta kotimaataan Venäjää Sokurov ei ole jättänyt. Tällä hetkellä se ei ole mahdollistakaan, sillä Sokurovin Kremliin ja Ukrainan sotaan kohdistama kritiikki poiki maastapoistumiskiellon. Miten mahtaa käydä tulevien elokuvien?

Pisteytys: 7/10