Far From Heaven ─ Kaukana taivaasta (2002)

Ohjannut Todd Haynes

USA & Ranska 2002, 107 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Julianne Moore, Dennis Quaid, Dennis Haysbert

That was the day I stopped believing in the wild ardor of things.

Cathy Whitaker (Moore) on täydelliseltä näyttävän ydinperheen onnellinen kotirouva. Ainoana kiusana ovat aviomies Frankin (Quaid) pitkiksi venyvät työpäivät, mutta todellinen helvetti paljastuu vasta, kun Cathylle valkenee iltatöiden todellinen syy. Frank heilastelee miesseurassa, eikä avioparin rakkaus enää tunnu todelliselta. Cathy purkaa sydäntään perheen hyväsydämiselle puutarhuri Raymondille (Haysbert), mutta kohtaamiset mustan miehen kanssa saavat ilkeät kielet liikkeelle.

 

Todd Haynesin (s. 1961) periodidraama maalaa häikäisevän kauniin kuvan värikkäästä Uuden-Englannin syksystä. Satumaisessa miljöössä perheidyllin kulissi lopulta murenee. Ennen muuta elokuva on esteettinen ja temaattinen Douglas Sirk -pastissi, joka viittaa jo nimelläänkin draamaan Kaikki minkä taivas sallii (1955). Siinä missä Sirkin elokuva kuvasi leskirouvan paheellista rakkautta, tässä elokuvassa ydinperhettä ravistelevat juuriaan myöten homous, rasismi ja seksismi.

Kaukana taivaasta keräsi kehuja tyylikkyydestään ja onnistuneesta käsikirjoituksestaan. Kiistämättä Sirk-lainat on toteutettu kiehtovasti ja niiden teemoja monipuolistaen. Sikäli melodraama olisi ansainnut käsikirjoitus-Oscarin, joka kuitenkin meni Pedro Almodóvarin draamalle Puhu hänelle (2002). Viidestä Oscar-ehdokkuudesta ei tullut yhtään muutakaan voittoa, mutta sentään Julianne Moore palkittiin Venetsiassa pätevästä roolisuorituksestaan suurten kohtaloiden kotirouvana. Kuinka monelle vastaavat kolhut ovatkaan olleet todellista elämää ja kohtuutonta häpeää?

Pisteytys: 8/10

The Right Stuff - Valiojoukko (1983)

Ohjannut Philip Kaufman

USA 1983, 193 min.

Draama, Seikkailu, Biografia

Pääosissa: Sam Shepard, Scott Glenn, Ed Harris, Dennis Quaid

Dear Lord, please don't let me fuck up.

 

Eletään vuotta 1947, kun Yhdysvaltain puolustusvoimien huimapäisimmät koelentäjät pyrkivät henkensä kaupalla rikkomaan äänivallin. Vuosikymmentä myöhemmin ennätyksiä tehneet pilotit ovat eturivissä paikalla, kun Yhdysvaltain ensimmäinen Mercury-avaruusohjelma käynnistyy Sputnikin kirittämänä. Tositapahtumiin ja niiden pohjalta tehtyyn samannimiseen kirjaan (1979) perustuvassa elokuvassa seurataan seitsenhenkistä valiojoukkoa, josta yksi pääsee lopulta maan kiertoradalle ja toivottavasti myös ehjin nahoin takaisin.

Huimapäiden tarina on näyttävä spektaakkeli, joka pureutuu kiinnostavasti 1950-luvun yhdysvaltalaiseen mielenmaisemaan. Kylmän sodan kilpavarustelu oli kovassa vauhdissa, ja avaruuteen piti päästä hinnalla millä hyvänsä. Tietenkin Neuvostoliitto ehti lähettämään Juri Gagarinin ensin, mutta kilpailua on silti jännittävää seurata. Ihmiskokeen välikappaleina seurataan myös tulevien astronauttien vaimoparkoja, jotka saavat kylmähermoisesti pelätä leskeksi jäämistä samalla kun ahnas toimittajajoukko talloo pihan istutuksia mehevän skuupin toivossa.

Valiojoukko tienasi neljä Oscaria (mm. leikkaus, musiikki) ja sai kehuja kriitikoilta, mutta filmiä myös moitittiin omapäisistä tulkinnoista. Lopputuloksena teos floppasi lippuluukuilla, mutta jälkimaine on kantanut. Elokuvan perässä on tullut iso liuta elokuvia, joissa käsitellään Yhdysvaltain avaruusohjelman ensimmäisiä vuosikymmeniä. Näkökulma tosin on usein kuulennoissa (esim. Apollo 13 1995, Hidden Figures 2016, Ensimmäisenä kuussa 2018 ja Apollo 11 2019) ─ puhumattakaan tulevaisuusscifistä (esim. Gravity 2013, Yksin Marsissa 2015 ja Ad Astra 2019). Sikäli avaruusohjelman alkuvaiheiden käsittely tekee Valiojoukosta mielenkiintoisen ja uniikin teoksen. Kylmää sotaa tai avaruuslentoja käsitteleviä tarinoita kaipaavalle Valiojoukko tarjonnee viihdettä, jos vain perslihakset ja äijäilynsietokyky kestävät. Sankaritarina nimittäin on kerrottu niin mahtipontisesti kuin suinkin mahdollista, eikä testosteroninkäryltä ja hieman ylipitkältä jaarittelulta täysin vältytä.

Pisteytys:
7/10

Breaking Away - Fillarijengi (1979)

Ohjannut Peter Yates
USA 1979, 101 min.
Komedia, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Dennis Christopher, Dennis Quaid, Daniel Stern, Jackie Earle Haley

Italianos, like the nightingales they sing. Like the eagles they fly!

Pikkukaupungin poikajoukko viettää kesän auvoisia päiviä, mutta loman jälkeen edessä on valinta työelämän tai collegen välillä. Pyöräilyä intohimoisesti harrastava Dave (Christopher) on hurahtanut italialaiseen elämäntyyliin, ja etsii eurooppalaisten vaikutteiden kautta sisintään. Muut toverukset keskittyvät painiskelemaan kotikaupunkinsa määrittämän työläisidentiteetin parissa, jota kukkoilevat collegenuoret jatkuvasti haastavat.

Pikkubudjetilla tehty Fillarijengi nousi ilmestyttyään suosioon, jonka volyymi yllätti taatusti tekijänsäkin. Elokuvasta kasvoi ilmestymisvuotensa hittielokuva, joka oli jopa ehdolla parhaan elokuvan Oscarin saajaksi. Parhaan käsikirjoituksen Oscarilla palkitun elokuvan menestyksen salaisuus piileekin juuri oivassa tarinassa. Taattu hyvän mielen kertomus huipentuu lopulta miellyttävään katharsikseen, mutta Fillarijengissä ei ole kyse vain kepeästä kesäkisasta.

Fillarijengi käsittelee tasapainoisesti aikuistumista, identiteettiä ja itsensä etsimistä: päähenkilö Dave ei tunne isänsä maailmaa omakseen, eikä college vaikuta sen paremmalta ─ omaa tietä on vain etsittävä itse. Idea ei ole ennenkuulumaton, mutta kyllähän näitä ajattomia aihioita käsitteleviä tarinoita maailmaan mahtuu, varsinkin, kun kerronta on näin ytimekästä ja kevyttä. Fillarijengi onnistuu käsittelemään teemojaan tosissaan, mutta kuitenkin kesäleffalle soveliaalla ilolla.

Pisteytys:

8/10