Novecento - 1900 (1976)

Ohjannut Bernardo Bertolucci
Italia, Ranska & Länsi-Saksa 1976,  317 min.
Draama, Historia
Pääosissa: Robert De Niro, Gérard Depardieu, Dominique Sanda, Donald Sutherland

If you don't use it, it gets rusty.

Italialaisella maaseudulla syntyy vuonna 1900 kaksi poikaa. Alfredoksi (De Niro) kastettu lapsi on vauraan maanomistajaperheen vesa, kun taas Olmo (Depardieu) syntyy vähäosaiselle työläisäidille. Eroistaan huolimatta Alfredo ja Olmo ystävystyvät, mutta vuosisadan mullistukset pyrkivät viemään tovereita vastakkaisiin suuntiin. Olmo varttuu kiihkeäksi kommunistiksi ja työläisten oikeuksien puolustajaksi, mutta Alfredo katsoo läpi sormien, kun fasistit valtaavat maan. Palaako vanha ystävyys, kun sodat on sodittu ja tilinteon aika lopulta koittaa?

Bernardo Bertoluccin viisituntinen spektaakkeli on punasävyinen ja tulenkatkuinen kuvaelma 1900-luvun ensimmäisestä puolikkaasta. Yhteiskunnan epäkohdat nousevat voimakkaasti esille, vaikka toisinaan hienovaraisempikin kerronta olisi riittänyt. Fasismin nousun kuvaamisessa ei niin ikään säästellä katsojan tunteita, vaan pääpahis Attila (Sutherland) suorittaa toinen toistaan karkeampia rikoksia. Kunnon katharsis on tietenkin luvassa ja väläys siitä nähdään jo elokuvan alussa.

1900 on parhaimmillaan eeppinen ja tyylikäs historiadraama kuohuvista vuosikymmenistä, mutta elokuvan järjetön pituus puuduttaa. Samaa mieltä taisivat olla myös studiopomot, jotka pakottivat ohjaajan palaamaan leikkauspöydän ääreen. Bertolucci oli tarkoittanut elokuvansa katsottavaksi kahdessa osassa, mutta levitykseen päätyikin erimittaisia versioita. Alkuperäisen elokuvan ongelmaksi nousee juuri pituus: toisinaan kerronta jumittuu paatokseen tai sortuu ylilyönteihin alleviivatessaan sanomaansa, eivätkä kaikki tarinan poimut siksi aivan perustele paikkaansa. Epätasaisuus kiusaa, vaikka katselukokemus jääkin lopulta plussan puolelle.

Pisteytys:

7/10

Il giardino dei Finzi Contini - Finzi-Continin puutarha (1970)

Ohjannut Vittorio De Sica
Italia & Länsi-Saksa 1970, 94 min.
Draama, Historia, Sota
Pääosissa: Lino Capolicchio, Dominique Sanda, Fabio Testi, Romolo Valli

It's better to die young.

Fasismi vyöryy 1930-luvun Italiaan, mutta Ferreran kaupungissa juutalainen Finzi-Continin perhe vetäytyy hulppeaan puutarhaansa ja sulkee uhkaavan todellisuuden muurien taakse. Nuoriso viettää idyllisessä puutarhassa huolettomia kesäpäiviä tennisotteluiden ja pyöräretkien parissa, suurimpana murheenaan toivottomat rakkaussuhteet. Hiljalleen Finzi-Continien muurit käyvät yhä ohuemmiksi ja sydänsurujen sijaan nuoret saavat kantaakseen vakavampia huolia.

Vittorio De Sican yhteiskunnallinen Finzi-Continin puutarha (engl. The Garden of the Finzi-Continis) perustuu Giorgio Bassanin samannimiseen romaaniin (1962). Elokuva nostaa esille toisen maailmansodan karmivat muistot, holokaustit ja juutalaisvainot, jotka ujuttautuvat ahdistavan vaivihkaisesti kertomuksen päähenkilöiden arkeen. Aristokraattien elämässä sota jää helposti taustalle ja taisteluiden unohtaminen on heille suotua luksusta, mutta tällä kertaa edes yhteiskuntaluokka tai vauraus ei sittenkään riitä suojaamaan hyvään tottuneita yksilöitä pahuudelta.

Finzi-Continin puutarha on suurimman osan kestostaan ylimystön ihmissuhdedraamaa, mutta sodan varjo hivuttautuu huomaamattomasti paratiisin ylle. Varsinainen tragedia on säästetty aivan loppuun ja elokuvan päättyessä jäljelle jää vain tulevaisuuden pelko. Lohduton päätös tuo mieleen De Sican neorealistiset klassikot, joissa toivon herääminen ja paremman tulevaisuuden rakentaminen jää katsojan tehtäväksi. Neorealismin klassikko Polkupyörävaras (1948) on sukua tälle elokuvalle myös siksi, että molemmat elokuvat palkittiin parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarilla. Finzi-Continin puutarha ei valloita aivan De Sican varhaisempien mestariteosten veroisesti, vaikka kerrontatapa onkin ainutlaatuinen ja koskettava.

Pisteytys:

7/10