Brick (2005)

Ohjannut Rian Johnson

USA 2005, 110 min.

Rikos, Trilleri, Mysteeri

Pääosissa: Joseph Gordon-Levitt, Lukas Haas, Emilie de Ravin

 

I'll call you if whatever.

High school -nuorten kellareissa kukoistaa huumebisnes ja koulunkäynti on pelkkää etäistä taustakohinaa. Erakkoelämään mieltynyt Brendan (Gordon-Levitt) joutuu sukeltamaan sekopäiseen teinirihmastoon, sillä hänen ex-tyttöystävänsä Emily (de Ravin) on pahassa pulassa. Nuorten alamaailman rikoskiemurat avautuvat, mutta Brendan ei peräänny tai pelkää.

Rian Johnsonin (s. 1973) esikoisohjaus Brick on tarinaltaan, dialogiltaan ja hahmoiltaan täyttä film noiria. Erikoista on kuitenkin tarinan sijoittuminen 2000-luvun high schooliin, olkoonkin, että koulu todella jää vieraaksi todellisuudeksi. Muistutukset opiskelijaelämästä ovat suorastaan pieniä vitsejä. Yhdistelmästä syntyy hieno, omaperäinen tunnelma: eipä taida yhdessäkään toisessa elokuvassa olla samanaikaisesti high school -draamaa, koleaa trilleriä ja ohutta, unenomaista utua kaiken yllä. Lopulta tunnelma jää hieman liian kolkoksi ja etäiseksi, vaikka erikoisuus viehättääkin.

Sundancessa ensi-iltansa saanut Brick vastaanotettiin positiivisesti, ja elokuva toi Johnsonin uralle hyvää nostetta. Vuosien varrella Brick on kohonnut lähes kulttimaineesen, sen verran erikoinen on elokuvan tunnelma. Sittemmin Johnsonin uran suurimmat hitit ovat olleet Star Wars: Episode VIII - The Last Jedi (2017) ja Veitset esiin (2019) ─ ura Star Warsien parissa tiettävästi tulee vielä jatkumaan ja Veitset esiin -murhakomediasarjan tuorein osa saa ensi-iltansa tänä vuonna. Uran alkupäästä mainittakoot vielä aikamatkustusscifi Looper (2012), jonka pääosassa kovistelee Brickin tapaan Joseph Gordon-Levitt. Katselun väärti sekin.

 

Pisteytys: 7/10

Inception (2010)

Ohjannut Christopher Nolan

USA & Iso-Britannia 2010, 148 min.

Scifi, Toiminta

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Elliot Page, Joseph Gordon-Levitt

 

Why is it so important to dream?

 

Dom Cobb (DiCaprio) tiimeineen tahkoo rahaa erikoisilla kyvyillä. Alitajunnan kaivajat istuttavat ideoita ja onkivat esiin salaisuuksia tunkeutumalla ihmisten uniin. Vaaralliseksi äityvät ajatusvarkaudet ovat miltei tulleet tiensä päähän, mutta vielä tarvitaan yksi suuri, viimeinen keikka. Maalin lähestyessä Cobbin oma mieli murenee ja entisten unisukellusten painajaiset palaavat.

Yhdeksi vuotensa suurimmista hittielokuvista ampaissut Inception kohotti Christopher Nolanin nousujohteista profiilia entisestään. Efekteistään, kuvauksestaan ja äänimaailmastaan Oscar-palkittu elokuva keräsi teknisiä pystejä, mutta myös käsikirjoitus toi elokuvalle menestystä. Myönnettäkööt, ettei tarinan kaari ole niin nokkela ja aivosoluja kutkutteleva kuin vaikkapa varhaisteos Mementossa (2000), vaikka uni-idea sinänsä onkin mainio ja hauskasti toteutettu.

 

Inception on Nolanin aikaa ja todellisuuden tasoja pyörittelevien elokuvien parhaimmistoa, sillä sen idea pysyy eheänä loppuun asti. Eri unitasoihin uppoutuminen on lopulta ideana sen verran yksinkertainen, ettei turhalle selittelylle onneksi ole tarvetta. Filmiä on toki hieman moitittu geneerisestä toimintarymistelystä ─ tottahan se on ja paukuttelua olisi voitu tiivistää, mutta ei elokuva silti ehdi pitkästyttää. Ei tämä mitään Buñuelia ole, mutta näyttävänä viihde-elokuvana Inception on erinomainen.

Pisteytys: 8/10