The Look of Silence (2014)

Ohjannut Joshua Oppenheimer

Tanska, Suomi, Ranska, Saksa, Indonesia, Israel, Alankomaat, Norja, Iso-Britannia & USA 2014, 103 min.

Dokumentti, Historia

 

Human blood is salty and sweet.

 

Joshua Oppenheimerin dokumentti käsittelee Indonesian joukkomurhien (1965─1966) raskasta perintöä. Elokuva on temaattista jatkoa Oppenheimerin edellisdokumentille He tappoivat öisin (2012), jossa entiset murhaajat muistelevat surmatöitään ylpeillen. Tässä elokuvassa kuva tarkentuu keski-ikäiseen mieheen, Adi Rukuniin, jonka veli sai joukkolahtauksessa surmansa. Rukun kohtaa murhiin osallistuneita sekä heidän perheitään. Menneisyyden tekojen taakka on raskas kaikille.

The Look of Silence on edeltäjäänsä napakampi ja selkeämpi, ja sen voi katsoa aivan täysin omana teoksenaan. Toki filmi syvenee, jos katsoo teosparin molemmat osat. Dokumentti käsittelee taitavasti lähihistorian vaiettuja tekoja ja vaikeita tunteita, joiden purkautumista on riipaisevaa seurata. Menneisyyden kipeät haavat on kuitenkin paras aukaista, jotta seuraavilla sukupolvilla olisi helpompaa. Monien vuosikymmenten takaiset teot kuitenkin luovat edelleen pelkoa. Siitä kertoo sekin, että molempien Oppenheimerin dokumenttien tekijöissä on monia henkilöitä, jotka eivät ole halunneet nimeään julkisuuteen. Valta on edelleen heillä, jotka katsovat surmatyöt oikeutetuiksi.

Kansainvälisenä yhteistyönä tuotettu elokuva on saanut suosiota maailmanlaajuisesti ja elokuva oli ehdolla muun muassa parhaan dokumentin Oscarin saajaksi. Kansanmurha-aihio on valitettavasti edelleen ajankohtainen teema, samoin menneisyyden hirmutekojen vähättely. Kahden Indonesia-dokumentin jälkeen Joshua Oppenheimerilta ei ole tullut uusia elokuvia, mutta tiettävästi seuraava filmi on aivan toista lajia ─ maailmanloppumusikaali The End saanee ensi-iltansa vuonna 2024. Kenties siinäkin käsitellään kriisien herättämiä vaikeita tunteita ja ylisukupolvisia traumoja.

Pisteytys: 8/10

The Act of Killing - He tappoivat öisin (2012)

Ohjannut Joshua Oppenheimer

Iso-Britannia, Tanska & Norja 2012, 167 min.

Dokumentti, Historia, Biografia

Did the people I tortured feel the way I do here?

 

Seitsemänkymppinen Anwar Congo on arvostettu gangsteri, jonka kontolla on satojen ihmisten väkivaltainen surmaaminen. Silti Congoa ja hänen kaltaisiaan juhlitaan Indonesiassa kansallissankareina, jotka 1960-luvulla nitistivät maassa orastavan kommunismin. Joshua Oppenheimerin (s. 1974) dokumentissa Congo muistelee menneisyyttään ja osallistuu elokuvantekoon, jossa hän näyttelee itseään ja myös entisiä uhrejaan.

 

He tappoivat öisin kuvaa ällistyttävällä tavalla pahuuden arkisuutta. Tavalliset, lupsakan oloiset miehet muistelevat entisiä hirmutekojaan naureskellen kuin mitä tahansa nuoruuden hurvittelua. Surmien dramatisointi kuitenkin vähitellen herättää sielussa uinuvan tuskan, vaikka pidätelty katumus ei pääsekään täysin valloilleen. Samalla filmi sivuaa maassa rehottavaa korruptiota ja menneisyyden raskaita painolasteja. Aihe on kiinnostava, mutta elokuva on turhan hidastempoinen ja jankkaava ─ kenties lyhennetty versio (122 min.) on terävämpi.

Kyseenalaisesta käsittelytavastaan huolimatta He tappoivat öisin on ollut arvostelumenestys. Dokkari-Baftalla palkittu elokuva oli myös ehdolla parhaan dokumentin Oscarin saajaksi. Elokuva on tehty taitavasti, sillä se ei retostele gangstereiden "urotöillä", vaikka antaakin heille valokeilan. Spottivalo kuitenkin tutkii, paljastaa ja lisää ymmärrystä. Elokuva sai pian jatkoa: Indonesian massamurhia eri näkökulmasta tutkiva The Look of Silence (2014) oli niin ikään arvostelumenestys.

Pisteytys: 7/10