LUUKKU 3 - 100 vuotta sitten (Erotikon, 1920)

Hör du inte hur mitt hjärta bultar....

 

Vuosisadan kuluessa maailma muuttuu, mutta paljon myös pysyy: kun tänä vuonna kiusanamme on ollut korona, vuonna 1920 maailmalla tuskailtiin espanjantaudin aiheuttaman pandemian loppulöylyissä. Sentään olympialaiset järjestettiin normaalisti, vaikka vuonna 2020 kisat jäivät haaveeksi. Antwerpenin kesäolympialaisten lisäksi lehdet kirjoittivat tiuhaan Venäjän myllerryksistä ja Virolle (ensimmäisen) itsenäisyyden tuoneesta Tarton rauhasta. Jos kurkistamme tasan vuoden takaisen Helsingin sanomain sivuille, ei ulkomaanuutisilta voi välttyä. Sulassa sovussa mahtuvat sivuille ilmoitukset myytävistä turkeista, pestattavista karjakoista, kasvatettavaksi annettavasta poikalapsesta sekä iloiset uutiset kihlauksista ja lukuisista tansseista. Vuosisadan takaiseen kummaan ja tuttuun maailmaan johdatelkoot seuraava iloinen ruotsalaisfilmi!

Erotikon

Ohjannut Mauritz Stiller

Ruotsi 1920, 106 min.

Mykkäelokuva, Romantiikka, Komedia

Pääosissa: Anders de Wahl, Tora Teje, Karin Molander, Lars Hanson

Professori Leo Charpentier (de Wahl) on suunnattoman kiinnostunut hyönteisistä ja näiden sukuvietistä, minkä johdosta Leon Irene-vaimo (Teje) jää tyyten vaille huomiota. Nuori ja viehättävä Irene ei mokomaa touhua kauaa kestä, vaan etsii ympärilleen naimattomia liehittelijöitä. Kaikki tapahtuu tietenkin Leon selän takana, vaikka tuskinpa mies edes välittäisi vaikka tietäisi! Aviorikoksen tie sitä paitsi kutkuttaa myös Leon mieltä, kun kuvaan astuu sisarentytär Marthe (Molander).

 

Erotikon on perin hurmaava lemmenseikkailu, joka on melko railakkaasta juonestaan huolimatta sangen kiltti ja hyväntuulinen. Tarina on saanut ympärilleen hulppeat puitteet: Charpentierien kotikartano on häikäisevä ja loistelias oopperakohtaus on vertaansa vailla. Herättääpä elokuva myös kaipuun suloisille Tukholman kaduille, joille kaipaan jo käyskentelemään. Erotikon toimii viehättävänä nojatuolimatkana kadonneeseen aikaan, mutta sen romanssisotkut ovat ajattomia.

Viehättävä romanttinen komedia ei ole aikansa tyypillisintä slapstick-huumoria, vaan vitsit kujeilevat porvarillisen rakkausihanteen kustannuksella. Kaksimieliset vitsit ovat hienovaraisia, mutta aikaansa nähden aika rohkeitakin. Lämminhenkinen huumori ja pirskahteleva keveys toimivat sittemmin inspiraationa esimerkiksi Ernst Lubitschille, joka ylisti elokuvaa yhdeksi suosikeistaan. Ylipäätään Erotikon menestyi aikanaan varsin mukavasti ja filmi levisi maailmalle laajalti, mutta soisipa kivan teoksen tavoittavan uusia yleisöjä vielä tänäkin päivänä.

Pisteytys: 8/10

LUUKKU 3 - 100 vuotta sitten (Laulu tulipunaisesta kukasta, 1919)

Kohisevan voittaja!

Vuosisata sitten maailma toipui ensimmäisen maailmansodan tuoksinnoista: sodan jälkipuinnit aloitettiin Pariisissa Versailles'n palatsissa ja Suomessa saatiin viimein toimitettua ensimmäiset presidentinvaalit. Moraalia päätettiin pyrkiä kohottamaan alkoholin kieltolain avulla niin kotomaassamme kuin myös meren takana Yhdysvalloissa.

Vuonna 2019 satavuotispäiväänsä ovat viettäneet muun muassa Helsingin päärautatieasema ja Suomen valtiomuoto ─ sekä tietenkin päivän elokuva. Suomalais-ruotsalainen mykkäklassikko Laulu tulipunaisesta kukasta on ilahduttavasti ollut juhlavuonnaan näyttävästikin esillä. Osin näkyvyys on kietoutunut elokuvan musiikin säveltäneen Armas Järnefeltin (1869─1958) 150-vuotisjuhlintaan. Järnefeltin ohella saman merkkipaalun on saavuttanut myös ikätoveri ja alkuperäisteoksen kirjoittaja Johannes Linnankoski (1869─1913).

Sången om den eldröda blomman - 

Laulu tulipunaisesta kukasta

Ohjannut Mauritz Stiller

Ruotsi 1919, 145 min.

Mykkäelokuva, Draama, Romantiikka

Pääosissa: Lars Hansson, Greta Almroth, Lillebil Ibsen

Johannes Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta (1905) on suomalainen Don Juan -kertomus. Päähenkilö Olavi (Hansson) on maanviljelijän poika, joka nauttii nuoruudestaan täysin rinnoin ja heilastelee lähes jokaisen vastaantulevan neidon kanssa. Kiertolaiselämä vie miehen mukanaan, kunnes kevytmielisyyden raskas taakka alkaa viimein painaa ja omatunto kolkuttaa. Temaattisesti tarina käsittelee inhimillistä kasvua ja henkistä kehitystä.

Greta Garbon "löytäjänä" tunnetuksi tullut Mauritz Stiller (1883─1928) loi uraansa maailmalla ja saikin lopulta ─ toistaiseksi ainoana suomalaisena ─ tähtensä Hollywoodin Walk of Famelle. Maailmanmies tarttui kuitenkin myös perisuomalaisiin, agraareihin maaseutukuvauksiin, ja kuinka upeasti hän tehtävästä suoriutuikaan! Laulu tulipunaisesta kukasta on hehkuvan kaunista, kansallisromanttista luonto- ja maaseutukuvaelmaa. Esteettisten ansioidensa lisäksi tietenkin itse tarinakin toimii ytimekkäästi, sillä alkuperäisromaanista on nostettu esiin vain jokunen kiehtova hahmo.

Mykkäelokuva tuskin koskaan on ollut täysin mykkää, ja niinpä tämänkin teoksen täydentää Armas Järnefeltin komea sävellystyö. Musiikki on kauniin tunnelmallista ja hyödyntää tuttujen kansallissävelmien teemoja. Järnefeltin tunnettavuus edisti taatusti elokuvan suosiota, vaikka filmin merkittävimmät ansiot perustuvat häikäisevän kauniisiin kuviin ja tarinan ajattomiin teemoihin. Aiheen puhuttelevuudesta kertoo sekin, että romaanista on tehty neljä muutakin elokuvasovitusta (1934, 1938, 1956 ja 1971).

Pisteytys:
10/10