Näytetään tekstit, joissa on tunniste Aki Kaurismäki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Aki Kaurismäki. Näytä kaikki tekstit

tiistai 19. syyskuuta 2023

Le Havre (2011)

Ohjannut Aki Kaurismäki
Suomi, Ranska & Saksa 2011, 93 min.
Draama
Pääosissa: André Wilms, Blondin Miguel, Kati Outinen, Jean-Pierre Daroussin

L'argent circule au crepuscule.

Pohjoisranskalaisessa Le Havren satamakaupungissa elelee iäkäs kengänkiillottaja ja maanpakolainen Marcel Marx (Wilms). Kun miestään hoivannut Arletty-vaimo (Outinen) joutuu sairaalaan, on yksin jääneen Marcelin aika auttaa jotakuta tahollaan. Hän ottaa siipensä suojaan kaupungin satamassa piileskelevän pakolaispoika Idrissan (Miguel), jonka suojelemiseen ottaa lopulta osaa koko Marcelin lähipiiri. Veljeys ja vapaus voittaakoon!

Le Havre on Aki Kaurismäen toinen ranskalaiselokuva. Edellinen suomalais-ranskalainen teos oli Boheemielämää (1992), jossa vilahtelee samoja näyttelijöitä. Ranskalaisuus hehkuu miljöössä ja kielessä, vaikka kaikessa on paksu kerros tuttua suomalaista kaurismäkeläisestetiikkaa rosoisine musiikkivalintoineen ja riisuttuine eleineen. Ympäristön trikoloriväritys viittaa ranskalaisihanteisiin, vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoon: Le Havren maailmassa nimittäin puolustetaan pakolaisten ihmisoikeuksia viimeiseen asti.
 
Cannesissa ensi-iltansa saanut elokuva palkittiin FIPRESCI-pystillä ja kriitikoiden suitsutuksella. Oscareiden shortlistille noussut elokuva ei päässyt mukaan kisaan, mutta se tuskin akatemiaa aiemminkin boikotoinutta Kaurismäkeä harmitti. Le Havre menestyi Suomessakin erinomaisesti, niin Jussi-gaalassa, lippuluukuilla kuin elokuva-arvioissa. Sittemmin Kaurismäki jatkoi pakolaisteemaa elokuvassa Toivon tuolla puolen (2017), jossa kantaaottavuus muuttuu yhä painavammaksi.

Pisteytys: 8/10

maanantai 19. heinäkuuta 2021

Ariel (1988)

Ohjannut Aki Kaurismäki
Suomi 1988, 73 min.
Draama, Komedia, Rikos
Pääosissa: Turo Pajala, Susanna Haavisto, Matti Pellonpää
 
Haudatkaa sydämeni kaatopaikalle.
 
Kaivosmies Taisto Kasurinen (Pajala) joutuu työttömäksi. Pieneltä pohjoissuomalaiselta paikkakunnalta ei auta kuin häipyä kohti suurkaupungin sykettä. Kaupungista Kasurinen löytää ihanan Irmelin (Haavisto), mutta kohtalo myös kolhii. Kasurinen ryöstetään ja hän joutuu vankilaan, jossa mies saa sellitoverikseen murhamies-Mikkosen (Pellonpää). Kolkossa sellissä miekkosten mielessä heräävät haaveet paosta jonnekin kauas.

Yhteiskuntakriittinen kertomus on osa Aki Kaurismäen (1957─) työläistrilogiaa, jonka muiksi osiksi lasketaan Varjoja paratiisissa (1986) ja Tulitikkutehtaan tyttö (1990). Tämän elokuvan keskeinen teema on työttömyys, aihe, joka tuli Suomessakin arvaamattoman ajankohtaiseksi vain muutamia vuosia elokuvan ilmestyttyä. Synkkyydestä huolimatta tarinassa on lempeyttä ja haave paremmasta tulevaisuudesta jää elämään lopputekstien käynnistyessä. Kepeyttä tarinaan tuo myös lakoninen musta huumori: nähdäänkö Arielissa rikoselokuvahistorian kömpelöin pankkiryöstö?
 
Arielin tapahtumapaikkoja ovat tyhjenevä maaseutu, armoton kaupunki ja haaveiden maa jossain kaukana. Nykypäivästä katsoen kameran taltioimat miljööt tuntuvat kadonneelta kansallismaisemalta puhelinkoppeineen ja kaljabaareineen. Maisema on ankea ja lohduton, mutta silti lämpimän hyväksyvä, inhimillinen. Sama tunnelma on tarinassakin: elämä kolhii, mutta ainakin tietyistä ihmisistä löytyy lämpöä ja ymmärrystä. Arielin elämänkolhimia ihmisriepuja tulkitsevat taitavasti oivat näyttelijät, jotka välittävät hahmojensa tunteita lakonisen puheenparren lävitse.
 
Pisteytys: 8/10

lauantai 23. joulukuuta 2017

LUUKKU #23 - Elokuvavuosi 2017 osa I

I fell in love with Finland.
Suomi100-teemalla täytynee omistaa aatonaaton luukku kotimaiselle elokuvatuotannolle. Vuoden puhutuimpien ja myös katsotuimpien elokuvien ykkössijaa pitää Tuntematon sotilas, kolmituntinen ja kolmas samannimisen kirjan (1954) filmatisointi. Esillä ovat olleet myös muun muassa Tom of  Finland, Ikitie ja Yösyöttö, viimeisin tosin pitkälti Finnkinon kanssa syntyneiden ristiriitojen vuoksi.

Päivän luukusta löytyy kaksi tänä vuonna ensi-iltansa saanutta yhteiskunnallisiin ja ajankohtaisiin aiheisiin pureutuvaa elokuvaa, jotka molemmat tarkastelevat nykypäivää täällä globaalissa lintukodossamme.


Toivon tuolla puolen
Ohjannut Aki Kaurismäki
Suomi & Saksa 2017, 100 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Sherwan Haji, Sakari Kuosmanen




Palkittu ja kehuttu Toivon tuolla puolen kertoo kohtaamisista, inhimillisyydestä ja toivosta. Syyrialainen Khaled (Haji) saapuu Suomeen etsimään turvapaikkaa. Samaan aikaan kauppamatkustaja Wikström (Kuosmanen) vaihtaa alaa ja ryhtyy kaljakuppilan omistajaksi. Miesten tiet kohtaavat merkittävässä risteyksessä. Elokuva on selkeää jatkumoa Le Havrelle (2011), mutta Toivon tuolla puolen on huomattavasti kantaaottavampi. Aki Kaurismäelle tuttuun tapaan elokuva on tyylillisesti upea ja myös musiikit jytäävät suoraan sydämeen.

Pisteytys: 9/10

Hobbyhorse Revolution
Ohjannut Selma Vihunen
Suomi 2017, 88 min.
Dokumentti
Pääosissa: Mariam Njie, Elsa Salo, Alisa Aarniomäki




Selma Vihusen dokumentti kertoo keppihevosharrastuksesta ja lajiin vihkiytyneestä yhteisöstä. Marginaalista valtavirraksi tietään raivaava laji on herätellyt (suorastaan ajan tavan mukaan) irvileukoja liikkeelle. Kuitenkin tarkemmin ajatellen huomaa, ettei nyt vaikkapa jalkapallossakaan ole sinällään "järkeä", mutta silti laji on supersuosittu sekä yhteisöllisyyttä luovaa vivahteikasta viihdettä. Sama pätee keppareihin! Hobbyhorse Revolution on avartava ja ilahduttava kuvaus hemmetin cooleista ja rohkeista 2010-luvun nuorista toivoista.

Pisteytys: 8/10