The Age of Innocence ─ Viattomuuden aika (1993)

Ohjannut Martin Scorsese

USA 1993, 139 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Michelle Pfeiffer, Winona Ryder, Joanne Woodward

We should look at reality, not dreams.

Newyorkilainen juristi Newland Archer (Day-Lewis) on aikeissa kihlautua nuoren May Wellandin (Ryder) kanssa. Vauhdikkaat häävalmistelut etenevät taiteen kaikkien sääntöjen mukaisesti ja yhteiskuntanormit täyttäen, mutta kulisseissa kuohuvat suuret tunteet. Archer on todellisuudessa rakastunut morsiamensa serkkuun, juorujen kohteeksi joutuneeseen kreivitär Ellen Olenskaan (Pfeiffer). Yläluokan kahleet sanelevat säännöt rakkaudelle.

Edith Whartonin samannimiseen kirjaan (1920) perustuva Viattomuuden aika kuvittaa 1870-luvun loiston valkokankaalle. Tarinasta löytyy ripaus todellisuutta, sillä Whartonin teos on saanut inspiraationsa kirjailijan nuoruusvuosista entisajan New Yorkissa. Kirjaan viittaava kertojaääni (Woodward) kuljettaa joutilaan yläluokan tarinaa kiehtovasti ja herättää halun tarttua myös romaaniin. Kuvattu maailma on toteutettu tunnelmallisesti ja estetiikka on jopa elokuvan parasta antia. Pukudraaman loisteliaat asut palkittiin Oscarilla.

Viattomuuden aika jatkaa Martin Scorsesen New York -elokuvien sarjaa. Toisin kuin varsin moni muu Scorsese-elokuva (vrt. esimerkiksi Taksikuski, 1976 tai Goodfellas, 1990), tämä teos on rytmiltään melko hidastempoinen ja maisemista nautiskeleva. Karkeaa kieltä ei kuulla, eikä kolmiodraama äidy kovaksi toiminnaksi; väkivaltaisinta elokuvassa on tunteiden tukahduttaminen. Viattomuuden aika menestyi mukavasti, vaikkei olekaan ohjaajansa tyypillisintä tuotantoa. Elokuva ei ole Scorsesen terävintä kärkeä, mutta upeaa miljöötä ja päteviä näyttelijöitä katselee mielellään.

Pisteytys: 7/10

Bram Stoker's Dracula ─ Bram Stokerin Dracula (1992)

Ohjannut Francis Ford Coppola

Iso-Britannia & USA 1992, 128 min.

Kauhu, Romantiikka

Pääosissa: Gary Oldman, Winona Ryder, Anthony Hopkins, Keanu Reeves, Richard E. Grant

Do you believe in destiny?

Sodasta palaava Vlad Dracula (Oldman) löytää vaimonsa (Ryder) kuolleena. Jumalalleen sydämistyvä Dracula kietoutuu pimeyden voimiin ja aikoo kostaa rakkaansa kovan kohtalon. Kaksi vuosisataa vierii, kunnes Dracula uskoo löytäneensä vaimonsa reinkarnaation, suloisen viattoman Minan (Ryder). Pian pahuus saapuu Lontooseen ja ottaa valtaansa lempeä janoavat siveät neidot.

 

Bram Stokerin Dracula on visuaalisesti komea elokuva, jonka kerronta tuntuu hetkittäin melko villin kokeelliselta. Toisinaan ideat toimivat loistavasti, mutta kokonaisuus tuntuu turhan pökkelöltä. Kritiikkiä filmi on saanut osakseen varsinkin epätasaisista roolisuorituksista, vaikka mukana onkin näyttävä laatunäyttelijöiden kaarti. Moni rooli tuntuu teatraalisuudessaan lähes koomiselta. Upeinta elokuvassa on kreivi Dracula itse, sillä hahmon pahuus saa mitä mielikuvituksellisempia muotoja.

Francis Ford Coppolan visio Bram Stokerin klassikkokirjasta (1897) pyrkii taltioimaan alkuperäisteoksen uskollisesti, kuten elokuvan nimikin jo lupaa. Kerronnassa hyödynnetään kirjasta tuttuja päiväkirjamerkintöjä ja temaattisesti molemmat teokset käsittelevät tukahdettua seksuaalisuutta. Uutta on kuitenkin voimakas romanssijuoni, joka ainakin minusta tuntuu hieman valjulta. Erikoinen kauhuromanssi oli silti aikanaan menestys. Dracula palkittiin oivan estetiikkansa ansiosta kolmella Oscarilla (puvustus, meikit, efektit) ja lavasteistakin teos oli ehdolla. Kassamagneetiksi nousseen filmin vanavedessä julkaistiin pian kehno uusinta Frankensteinista (1994), joka syystäkin jäi vampyyritarinan maineen varjoon.

Pisteytys: 6/10

Edward Scissorhands ─ Saksikäsi Edward (1990)

Ohjannut Tim Burton

USA 1990, 105 min.

Fantasia, Draama, Romantiikka

Pääosissa: Johnny Depp, Winona Ryder, Dianne Wiest

I am not complete.

Erään tuiki tavallisen pienen kaupungin laitamilla sijaitsee synkkä linna, jossa elää yksinään kumma nuorukainen Edward (Depp). Vanhan keksijän luoma Edward erottuu muista ihmisistä saksikäsiensä vuoksi, mutta hyväntahtoinen kosmetiikkakauppias Peg Boggs (Wiest) päättää uhmata ennakkoluuloja. Boggsin perhe ottaa Edwardin hoiviinsa ja pian löytöä ihastelee koko kaupunki ─ kunnes erilaisuuden viehätys päättyy.

Saksikäsi Edward kertoo tutun sadun erilaisuudesta ja samankaltaisuuden paineesta. Elokuva sijoittuu erikoisen ajattomaan pikkukaupunkiin, joka edustaa keskiluokkaista unelmaelämää. Kummallisen Edwardin saapuminen sekoittaa kaiken: olisiko nuorukaisesta syytä olla innoissaan vai peloissaan? Mitä muut ajattelevat? Ihmisyhteisöt vaikuttavat olevan ikuisesti alttiita juoruille, väärinymmärryksille ja piinalliselle tarpeelle olla muodikas.

Eriskummallisista maailmoista viehättynyt Tim Burton (1958─) nousi maineeseen synkän Batmanin (1989) myötä. Ennen lepakkomiehen jatko-osaa (1992) Burton ohjasi sadun, jota hän oli haudutellut mielessään jo vuosia: mielen syövereistä heräsi henkiin moderni tulkinta Frankensteinista, kiltistä luonnonoikusta, joka ei itse ymmärrä olevansa hirviö. Elokuvan tarina teemoineen on lopulta varsin ennalta-arvattava ja yllätyksetön, vaikka juoni ihan sympaattinen onkin. Tim Burtonin maailmat ja Johnny Deppin roolimaneerit ovat alkaneet vuosien varrella toistaa itseään, mutta tässä elokuvassa molemmat ovat vielä tuoreimmillaan.

Pisteytys: 7/10