10. luukku: 70 vuotta sitten (Paluuta ei ole, 1954)

We're takin' this bird all the way to 'Frisco

Tänä vuonna 70-vuotisjuhlaansa ovat viettäneet monet elokuvalegendat ─ Tie (1954), Takaikkuna (1954), Seitsemän samuraita (1954)! Ihka ensimmäinen Godzilla (1954) sai ensi-iltansa, ja tuskinpa kukaan vielä tuolloin aavisti sarjan jatkuvan yli seitsemän vuosikymmentä. Vuoden 1954 näyttävimpiä elokuvatapauksia olivat yleisöhitti Valkeaa joulua (1954), Judy Garlandin suuri paluu elokuvassa Tähti on syntynyt (1954) sekä Oscar-menestys Alaston satama (1954). Myös päivän elokuva lukeutuu osaksi vuoden 1954 nimekästä hittikimaraa.

 

Vuoden 1954 filmitähtien joukossa ei vielä juurikaan tunnettu sellaisia legendaarisia nimiä kuten Sean Connery tai Jack Lemmon, mutta molemmat kuitenkin tekivät tuona vuonna valkokangasdebyyttinsä. Vielä tuntemattomampia olivat vuoden vauvabuumilaiset: John Travolta, Jackie Chan, Amy Heckerling, Ang Lee... Nyt tie vie seitsemänkymppisten juhlalennolle, josta ei jännitystä puutu.

 

The High and the Mighty - Paluuta ei ole

Ohjannut William A. Wellman

USA 1954, 147 min.

Toiminta, Seikkailu, Trilleri

Pääosissa: John Wayne, Claire Trevor, Robert Stack

Matkustajalentokone lähtee reittilennolle Honolulusta kohti San Franciscoa, kunnes kesken matkan koneeseen tulee vakava vika. Konkarikapteeni John Sullivania (Wayne) riivaa aiempi muisto tuhoisasta lento-onnettomuudesta, mutta tilanteeseen on suhtauduttava viileällä ammattitaidolla. Lopulta takaisin ei voi enää kääntyä, vaan koneen miehistön ja matkustajien on valmistauduttava pahimpaan.

Paluuta ei ole perustuu Ernest K. Gannin bestseller-romaaniin The High and the Mighty (1953). Myös filmiversiosta tuli odotetusti hitti ja yksi vuotensa katsotuimmista elokuvista. Dimitri Tiomkinin score palkittiin Oscarilla ja muitakin ehdokkuuksia elokuvalle tuli. Nykynäkökulmasta tarinan viihdyttävin anti taitaa kuitenkin olla se, miten paljon lentomatkailu onkaan muuttunut.

Sittemmin Paluuta ei ole on toiminut vaikuttimena monille muille katastrofielokuville. Jännityksen tahti ei tässä filmissä vielä ole kovinkaan hengästyttävä, vaan draamaa annostellaan maltillisesti ja hienoisen huumorin sävyttämänä. Kaikessa rauhassa vaan! Elokuva ei kylläkään ole varsinainen komedia, mutta moni sen käänne meinaa naurattaa. Syynä on eritoten myöhempi lentoparodia Hei me lennetään (1980), jonka idea, rakenne ja moni hahmokin on suurelta osin napattu tästä filmistä.

Pisteytys: 6/10

5. luukku: 90 vuotta sitten (Tässä tulen minä, 1934)

You're a smart little girl.

 

On aika juhlia 90-vuotiaita elokuvia ja filmitähtiä! Vuonna 1934 syntyi melkoinen liuta nimekkäitä näyttelijöitä: Shirley MacLaine, Sophia Loren, Brigitte Bardot, Judi Dench, Maggie Smith... Samana vuonna syntyivät myös ohjaajat Sydney Pollack, Jean Vigo sekä kotomaamme kamaralla Risto Jarva ja Jaakko Pakkasvirta. Ei ole syytä unohtaa myöskään kaikkien tuntemaa kärttyliä Aku Ankkaa!

 

Vaikka vuoden 1934 tunnelmissa oli synkkiä sävyjä, elokuvista löytyi kepeyttä ja todellisuuspakoa. Komediatörttöily Sehän käy kuin leikiten (1934) hekottaa huonolle onnelle, ja huumaavan ihana L'Atalante (1934) muistuttaa kauneuden ja rakkauden olemassaolosta. Hittifilmi Tuomari Priest (1934) puolestaan viettelee nostalgiseen menneisyyteen, jonne vallitsevan maailmanajan kurjuutta on helppo paeta. Vuoden menestyselokuviin lukeutuu niin ikään screwball-klassikko Tapahtuipa eräänä yönä (1934), joka teki harvinaista Oscar-historiaa voittamalla viisi tärkeintä pystiä. Komedian äärelle päästään myös tämän päivän luukussa, josta steppailee esille aikansa suosittu lapsitähti.

Baby Take a Bow - Tässä tulen minä
Ohjannut Harry Lachman

USA 1934, 76 min.

Komedia, Rikos

Pääosissa: James Dunn, Claire Trevor, Shirley Temple, Alan Dinehart

 

 

 

Sing Singin vankilasta vapautunut Eddie (Dunn) on päättänyt aloittaa uuden puhtoisen elämän. Hän menee naimisiin ihanan Kayn (Trevor) kanssa, saa herttaisen tyttären Shirleyn (Temple) ja elämä kukoistaa. Kuitenkin kyyninen yksityisetsivä Welch (Dinehart) on vakuuttunut siitä, ettei vanha konna voi pysyä erossa rikoksista. Saisiko Welch tuupattua Eddien takaisin telkien taakse?

Tässä tulen minä rakentaa humoristista jännitystä onnettomien sattumien kautta. Käy nimittäin niin, että Eddien tytär saa käsiinsä varastetun helmikorun, jota Welch metsästää Eddie mielessään ─ kuinka pälkähästä päästään? Shirley Templen esittämä lapsonen on tietysti puhtoinen pulmunen ja viaton lapsukainen, joka levittää lempeyttä ympärilleen. Sympaattista viihdettä siis.

Mukavasti menestynyt rikoskomedia muistetaan eritoten siksi, että se edustaa lapsitähti Shirley Templen varhaistuotantoa ja suuren läpimurron aikaa. Temple on jo elokuvan vetonaula, mutta ei vielä filmin suurin tähti. Vain muutaman vuoden ikäinen lapsukainen hurmasi yleisöt kiharoillaan, hymykuopillaan ja steppitaidoillaan. Eritoten 1930-luvun aikana Temple tähditti monia elokuvia, tunnetumpina esimerkiksi Pikku eversti (1935) ja Heidi (1937).

Pisteytys: 6/10

Murder, My Sweet - Hyvästi, kaunokaiseni (1944)

Ohjannut Edward Dmytryk
USA 1944, 95 min.
Rikos, Jännitys
Pääosissa: Dick Powell, Claire Trevor, Anne Shirley, Otto Kruger, Mike Mazurki

"Okay Marlowe" I said to myself. "You're a tough guy."

Yksityisetsivä Philip Marlowe (Powell) saa kaksi toimeksiantoa, jotka kietoutuvat oudolla tavalla toisiinsa. Ensimmäinen tapaus koskee hämäräperäisen Moose Malloyn (Mazurki) kadonnutta heilaa ja toinen taas varastettujen jadekorujen mysteeriä. Juttuja ratkoessaan kovapintainen ja rääväsuinen yksityisetsivä saa itsekin pari ikävämpää kolhua, jotka hän kuitenkin selvittää tiukalla ammattitaidolla.

1940-luvun film noireista tunnetun Edward Dmytrykin Hyvästi, kaunokaiseni perustuu Raymond Chandlerin romaaniin Näkemiin, kaunokaiseni (1940). Dmytrykin elokuvaa on ylistetty Chandler-romaanien parhaaksi filmiadaptaatioksi ja Dick Powellin Philip Marlow on niin ikään todettu useissa yhteyksissä onnistuneimmaksi Marlowe-tulkinnaksi. Chandlerin luoma yksityisetsivä Marlowe seikkailee useammassakin kirjassa ja on siis myös nähty monessa elokuvassa, joista tunnetuimpana kenties Humphrey Bogartin näyttelemänä elokuvassa Syvä uni (1946). Dick Powellin Marlowe on kiehtova hahmo, jonka edesottamuksia on viihdyttävää seurata. Marlowe on elämää nähnyt suupaltti, joka ei kaihda rähjäisempiäkään kaupungin kolkkia saati pelkää kolkatuksi tulemista! Ennen Marlowen roolia Powell oli näytellyt lähinnä kepeissä musikaaleissa, mutta Hyvästi, kaunokaiseni avasi hänelle uuden uran vakavampien aiheiden parissa. Sittemmin Powell itsekin ohjasi yhden film noirin, Aution kaupungin vangit (1952).

Hassusti tästä elokuvasta muuten tuli koko ajan mieleen mainio Kuollut mies ei palttoota kaipaa (1982), jonka tekijät ovat taatusti nähneet Marlow'n ikimuistoisen, huumehuuruisen unissakävelyn. Mahdollisen parodisoinnin lisäksi Chandlerin tarinaa on filmattu aiemminkin ja uusintaversiokin löytyy: ensiksimainittu on löyhemmin Chandlerin kertomukseen perustuva Haukka ja kadonnut kaunotar (1942) ja jälkimmäinen Verenpunainen yö (1975). Kumpikaan ei ihan vaikuta tämän filmatisoinnin veroiselta, mutta ainakin tuo 1970-luvun versio houkuttaisi nähdä. Elokuvan katseltuani lisäsin myös Chandlerin romaaneita lukulistalleni, ovathan ne selvästi hemmetin hyviä tarinoita!

Pisteytys:

8/10

Stagecoach - Hyökkäys erämaassa (1939)

Ohjannut John Ford
USA 1939, 96 min.
Lännenelokuva, Seikkailu
Pääosissa: John Wayne, Claire Trevor, Andy Devine, John Carradine, Thomas Mitchell

There are some things a man just can't run away from.

Matkustajia täynnä oleva postivaunu on lähdössä vaaralliselle matkalle halki villin lännen. Matka kulkee pienestä kaupungista toiseen, sotaisten apassien territorion lävitse. Postivaunuihin mahtuu koko yhteiskunta pienoiskoossa: kunniallinen nainen kontrastinaan kapakkatanssija, juopotteleva lääkäri ja viskikauppias sekä yllättäen seuraan liittyvä vankikarkuri. Jokaisella on oma tarinansa ja kohtalonsa.

Toisin kuin elokuvan suomenkielinen nimi kenties antaa ymmärtää, Hyökkäys erämaassa ei ole varsinainen toimintawestern - vaikka toki se vauhdikas hyökkäyskin lopulta nähdään.  Elokuvassa on kyse kiehtovista hahmoista, jotka ristiriitaisuudellaan, kiehtovilla persoonallisuuksillaan ja keskinäisillä konflikteillaan luovat intiaanihyökkäyksen uhkaakin suuremman jännitteen. Hahmot on käsikirjoitettu valtavan upeasti ja loistava näyttelijäntyö kruunaa kokonaisuuden. Thomas Mitchell ansaitsi juoppotohtorin roolillaan sivuosa-Oscarin, kieltämättä Doc Boone onkin yksi elokuvan mielenkiintoisimpia ja ikimuistoisimpia hahmoja. Erityismaininnan ansaitsee myös legendaarinen John Wayne, jonka ura lähti tämän elokuvan myötä huikeaan nousukiitoon.

Hyökkäys erämaassa on merkittävä filmi koko lännenelokuvien genren kannalta. Vaikka lajityyppiä oli 1930-luvulla nähty valkokankailla valtavasti, eivät länkkärit olleet onnistuneet tarjoamaan uusia oivalluksia enää pitkään aikaan. John Fordin uudistava ote pelasti westernin surkeasta alennustilastaan. Kiehtovan tarinan ja henkilöiden lisäksi elokuvassa on nimittäin paljon muutakin ihasteltavaa: Arizonan jylhät maisemat sekä taidolla valitut kuvakulmat ja sulavat leikkaukset hiovat filmistä mieleenpainuvan visuaalisen elämyksen. Tämä matka kannattaa ehdottomasti kokea.

Pisteytys:

10/10