Näytetään tekstit, joissa on tunniste Edward G. Robinson. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Edward G. Robinson. Näytä kaikki tekstit

perjantai 10. marraskuuta 2017

The Ten Commandments - Kymmenen käskyä (1956)

Ohjannut Cecil B. DeMille
USA 1956, 220 min.
Draama, Seikkailu
Pääosissa: Charlton Heston, Yul Brynner, Anne Baxter, Edward G. Robinson

Hear his word!
Kristittyjen pyhään kirjaan Raamattuun pohjautuva Kymmenen käskyä kertoo Mooseksen elämästä ja teoista. Tarina alkaa Niilin varrelta, jossa myöhemmin Moosekseksi nimetty vauva lipuu korissa Egyptin prinsessan kaipaaville käsivarsille. Jaloksi prinssiksi varttunut Mooses (Heston) päätyy vapauttamaan juutalaiset Egyptin orjuudesta. Urotekonsa jälkeen Mooses vastaanottaa Jumalalta kymmenen käskyä kivitauluihin kaiverrettuna.

Rehellisyyden nimissä todettakoon, että harva elokuva on ennakkoon kirvoittanut allekirjoittaneesta yhtä raskaita huokauksia kuin tämä. Raamatun tarinoiden ja ylipäätään kristinuskon tuntemus on tärkeää, onhan niillä melkoinen vaikutus koko länsimaiseen kulttuuriin. Tästä huolimatta koko teos on minulle etäinen eikä sen sisältö ole jostain syystä koskaan kiinnostanut hölkäsen pöläystä. Liki nelituntinen Raamattuun pohjautuva spektaakkeli tuntui siis jotakuinkin via dolorosalta. 1001-listaan on silti tässä vaiheessa projektia jo sen verran luottaminen, että kaikki elokuvat ovat kuitenkin lopulta näkemisen arvoisia ja lähes poikkeuksetta myös positiivisia elämyksiä. Koettelemus Kymmenen käskyn parissa oli kieltämättä hivenen raskas, mutta lopputulemana kokemus oli kuitenkin hyvä. Kertakatselu kuitenkin piisannee.

Mielenkiintoisinta elokuvassa on sen osuvuus 1950-luvun Hollywoodiin, eikä niinkään itse tarina. Hurjan pitkä ja tyyliltään teatraalinen Kymmenen käskyä edustaa erinomaisesti aikakautensa massiivisia elokuvatuotantoja, joista tunnetuin esimerkki lienee Ben Hur (1959). Paatoksellisesta kerronnasta tulee mieleen esimerkiksi Griffithin Suvaitsemattomuus (1916) ja se onkin ollut esimerkkinä De Millelle jo vuonna 1923, kun hän teki ensimmäisen elokuvaversionsa tästä tismalleen samasta aiheesta. Vuoden 1923 Kymmenen käskyä saavutti suuren suosion, mutta se ei kunnianhimoista ohjaajaa tyydyttänyt! Myös tämä modernimpi Kymmenen käskyä oli niin ikään aikanaan menestys ja ansioitui kuudella akatemiaehdokkuudella. Elokuva voitti lopulta Oscarin vain parhaista erikoistehosteista, ja aikaansa nähden tehosteet ovat totta vie huikeita. Sivumennen sanoen elokuva tarjoaa myös varteenotettavia näköaloja heille, jotka haluavat katsella öljyttyjä miesvartaloita, niitä nimittäin piisaa.

Pisteytys:
6/10

tiistai 12. tammikuuta 2016

Double Indemnity - Nainen ilman omaatuntoa (1944)

Ohjannut Billy Wilder
USA 1944, 107 min.
Rikos, Jännitys
Pääosissa: Fred MacMurray, Barbara Stanwyck, Edward G. Robinson

Kind of a crazy story with a crazy twist to it...
Kohtalo keskeyttää vakuutusmyyjä Walter Neffin (MacMurray) bisnekset, kun hän tapaa rikkaan asiakkaansa hemaisevan vaimon Phyllis Dietrichsonin (Stanwyck). Walter aloittaa uhkarohkean romanssin uuden tuttavansa kanssa, mutta ensin Phyllisin mies on hoideltava pois tieltä. Lemmenpari suunnittelee täydellisen murhan ja tuottoisan vakuutuspetoksen, mutta eräs mies on kuitenkin lähes takuuvarmasti Walterin jäljillä.

James M. Cainin samannimiseen romaaniin perustuva Nainen ilman omaatuntoa on lajityyppinsä mestariteos. Elokuvan ytimessä on kylmä ja määrätietoinen femme fatale Phyllis, joka kieputtaa Walterin pikkusormensa ympärille. Tosin huijarin vikaa on Walterissakin, joka kyynisenä ja leipiintyneenä ammattilaisena on halukas yrittämään typerää temppua ja näpäyttämään esimiehiään tekemällä mahtavan vakuutuspetoksen. Tarinankertojana on Walter itse, niinpä tarina alkaakin miltei sen lopusta: jo alussa käy selväksi, että homma on mennyt päin mäntyä. Päähenkilön viimeisillä voimillaan vuodattama tunnustus on huikea jännitystarina, joka rakentuu vähä vähältä: seitti kiristyy ja lopulta pullea kärpänen jää kiinni.

Hollywood-konkari Billy Wilder on tunnettu eritoten nasevista komedioistaan, mutta ohjaajanuransa alkuvaiheessa Wilder keskittyi ohjaamaan draamaelokuvia. Nainen ilman omaatuntoa on Wilderin draama-kauden elokuvista tunnetuimpia, joskin Auringonlaskun katu (1950) vienee useissa listauksissa ykkössijan. Vuoden 1944 kassamagneetiksi kohonnut Nainen ilman omaatuntoa vahvisti käsikirjoittajana ansioituneen Wilderin asemaa ohjaajana ja viimeistään seuraavana vuonna valmistunut Tuhlattuja päiviä varmisti Wilderin läpimurron. Yleisöiden ja kriitikoiden suosikki Nainen ilman omaatuntoa oli ehdolla seitsemään akatemiapalkintoon, joskaan yhtäkään voittoa sille ei suotu. Pystittä jäänyt jännäri nauttii ansaittua klassikkomainetta, onhan se kertakaikkisen hallittu kokonaisuus. Mainittakoon loppuun vielä, että useiden film noirien kohtalokkaana naisena tunnettu Barbara Stanwyck tekee loistavan roolityön. Tämä on yksi niistä keskeisistä teoksista, joista pitkän ja monipuolisen uran tehnyt tähtinäyttelijä muistetaan.

Pisteytys:
9/10

torstai 15. marraskuuta 2012

Little Caesar - Pikku Caesar (1931)

Ohjannut Mervyn LeRoy
USA 1931, 75 min.
Rikos, Draama
Pääosissa: Edward G. Robinson, Douglas Fairbanks Jr.

Come and get me!
Pikku Caesar, eli Caesar Enrico "Rico" Bandello (Robinson) on itsekäs pyrkyri, vallanhimoinen pikkurikollinen. Ystävänsä Joe Massaran (Fairbanks) kanssa Rico on muuttanut Chicagoon etsimään onnea ja menestystä. Joe ajautuu pois rikollisuuden parista, mutta Rico etenee nopeasti paikallisen rikollisjärjestön huipulle. Elämä rikollisena on kuitenkin vaaroja ja petoksia täynnä, ja pian Rico epäilee petoksesta jopa vanhaa ystäväänsä. Pikku Caesar on autoilla kaahailua ja aseita, juhlia yökerhossa, kovaakin kovempia kavereita sekä opetuksia oikeasta ja väärästä.

1930-luvun Hollywood pitää sisällään monia mielenkiintoisia ilmiöitä. Viimeistään äänielokuvan läpimurron jälkeen Hollywood nousi maailman elokuvamarkkinoiden kärkeen ja studiojärjestelmä kukoisti. Elokuvatuotannon malli oli vakiintunut, ja myös filmien kuluttamisen konsepti oli muotoutunut tietynlaisekseen: tähän liittyvät eritoten tähtijärjestelmän kulta-aika sekä erilaisten lajityyppien vahva asema. Pikku Caesarin edustama gangsterifilmi oli yksi 1930-luvun pulakauden ilmiöitä, heijastellen aikansa epätoivoista mielialaa ja kansallisen identiteetin pirstaleisuutta. Pikku Caesarissa korostuu myös aikansa elokuville tyypillinen moraalinvartijan rooli.

Pikku Caesar on niin sanotusti oikein vanha kunnon gangsterifilmi. Elokuva on viihdyttävä, mutta itse asiassa juonta ja toimintaa mielenkiintoisemmassa roolissa on elokuvan taustalla vaikuttava maailma sekä vuoden 1931 todellisuus. Toki tämä filmi myös toimii ihan vain fiilistelypohjaisena elokuvanautintona, ja suosittu se oli jo ilmestyessäänkin: tämä filmi oli Edward G. Robinsonin läpimurto ja olipa tämä raina Oscar-ehdokkaanakin. Mielenkiintoisista 1930-luvun viboista huolimatta elokuva ei kuitenkaan ole täydellinen. Pikku Caesarin tarjoama matka Chicagon alamaailman pariin on jännittävä keikka, mutta ei mikään mindblow -elämys.

Pisteytys:
7/10