Playtime (1967)

Ohjannut Jacques Tati
Ranska & Italia 1967, 115 min.
Komedia
Pääosissa: Jacques Tati, André Fouché, Barbara Dennek

Monsieur Hulot!

Herra Hulot (Tati) saapuu uuteen Pariisiin! Amerikkalaisturistien vanavedessä ällistelevä Hulot saa kokea, millainen on modernisoitu metropoli, mutta onneksi hän tapaa myös vanhoja tuttuja vuosien takaa. Jacques Tatin uran huipentuma Playtime luo kontrolloidun kaaoksen, joka osoittaa elämämme hullunkurisuuden sitä kuitenkaan ivaamatta. Ihmisten jäykät tavat huvittavat, mutta tunnelman rentoutuessa joutavat rakennetut roolit unholaan.

Playtimen ideoiden runsaus huimaa päätä, eikä aivan kaikkea ehdi yhdellä kertaa huomatakaan. Elokuvan vauhti on tosin melko rauhallinen ja tarina mahtuu yhteen vuorokauteen. Hupailu tiivistyy eritoten modernisaation ilkikuriseen, mutta lempeään piikittelyyn: elokuva sijoittuu Pariisiin, mutta betonikorttelit voisivat olla mistä tahansa kaupungista. Tunnetut maamerkit vilahtavat vain muutamassa lasioven heijastuksessa! Tosiasiassa elokuva tapahtuikin lavasteissa, joten elokuvan ultramoderneja toimistoblokkeja ja ravintoloita on turha yrittää etsiä todellisen Pariisin kätköistä.

Vaikka Playtime on aikojen saatossa kasvanut arvostetuksi mestariteokseksi, aikalaisyleisöt eivät lainkaan lämmenneet elokuvan visioille ja juonettomuudelle. Fyysiseen komediaan teoksensa perustava Tati on tunnettu omalaatuisesta tyylistään, joka toki voi yllättää niin hyvässä kuin pahassakin. Playtimen kehno vastaanotto lähes romutti Tatin uran ja saattoi hänet järjettömiin velkoihin. Herra Hulot sai kuitenkin vielä yhden oman elokuvansa, Liikenne (1970), jossa maailmamme hassuja tapoja tarkkaillaan vielä kerran, joskin hieman rakenteellisemman juonen avulla.

Pisteytys:

10/10

Mon oncle - Enoni on toista maata (1958)

Ohjannut Jacques Tati
Ranska & Italia 1958, 117 min.
Komedia
Pääosissa: Jacques Tati, Jean-Pierre Zola, Adrienne Servantie

Bravo!

Herra Hulot (Tati) ei ymmärrä sisarensa äärettömän edustuksellista, viimeisen päälle modernia kotia laisinkaan. Koko asunto on suunniteltu vieraiden miellyttämistä varten ─ tai pikemminkin se on luotu asujiensa sosiaalisen aseman symboliksi ja ylläpitäjäksi. Toisessa elokuvassaan Hulot seikkailee kaikkialla siellä, missä ihmisten kummalliset sosiaaliset vinkeet muuttuvat hullunkuriseksi teatteriksi!

Jacques Tatin rauhallisen leppoisa kerrontatyyli vivahtaa hetkittäin slapstickin suuntaan, mutta on vielä hienovaraisempaa ja vaatii katsojalta hieman uteliaisuutta. Enoni on toista maata onnistuu täydellisesti saamaan katsojan tarkkailemaan kotiplaneettamme elämänmenoa ikään kuin ulkopuolisen silmin. Hieman kärjistetyt tapahtumasarjat ovat pohjimmiltaan tunnistettavia, mutta näyttäytyvät täysin hupsussa valossa. Kaikki huipentuu elokuvan viimeisessä kohtauksessa, jossa elämä näyttäytyy säännönmukaisena tanssina! Kerronta ei sentään missään vaiheessa ole pilkallista, vaan läpikotaisin lämminhenkistä havainnointia elämämme hauskasta rytmistä.

Tietenkin Enoni on toista maata tarkastelee myös aina vieraalta tuntuvaa nykyaikaa, joka ei koskaan tunnu yhtä tutulta ja kotoisalta kuin miljöö, jossa "kaikki on kuin ennenkin". On hauskaa, miten 1950-luvun jälkipuolen moderni näyttäytyy yhä jossain määrin ajankohtaisena, ahdistavan kliinisenä ja epäkäytännöllisenä futurismina. Tulevaisuutta ei kuitenkaan välttämättä kritisoida, pikemminkin satiirin kärki kohdistuu oman egon pönkittämiseen. Tarkkanäköinen elokuva menestyi ilmestyessään niin mainiosti, että se palkittiin muun muassa vieraskielisen elokuvan Oscar-pystillä, olipa filmi myös ehdokkaana Kultaisen palmun saajaksi.

Pisteytys:
9/10

Lokakuun elokuvat 2017

Blade Runner
Ohjannut Ridley Scott
USA 1982, 117 min.
Scifi, Trilleri
Pääosissa: Harrison Ford, Rutger Hauer, Sean Young

Film noirien tunnelmaa henkivä scifiklassikko Blade Runner sijoittuu dystooppiselle 2010-luvulle. Poliisivoimista irtisanoutunut Rick Deckard (Ford) joutuu jäljittämään maahan tunkeutuneita replikantteja eli ihmisen näköisiä, mutta voimakkaampia androideja. Monitulkintaisesta elokuvasta on jokusia eri tavoin leikattuja versioita, joista nyt katsoin parhaaksi kehutun final cutin. Leffa löytyy 1001-listalta, joten analysoitakoon sisältöä tarkemmin sitten tulevaisuudessa ─ toistaiseksi tyydyn vain myhäilemään tyytyväisenä Blade Runnerin mahtavuuden äärellä. Loistavan tarinan ohella myös audiovisuaalinen maailma on huikea elämys.

1001-listan mukainen arvostelu täällä.
 

Pisteytys: 10/10

Blade Runner 2049

Ohjannut Denis Villeneuve

USA 2017, 164 min.

Scifi, Trilleri

Pääosissa: Ryan Gosling, Harrison Ford, Ana de Armas

Blade Runnerin (1982) jatko-osassa etsitään replikantti-vauvaa. Jatko-osa tavoittaa esiosansa tunnelman ja sävyn, mutta on kuitenkin selkeästi oma tarinansa. Nykypäivä näkyy elokuvan teemoissa: jo tutun ihmisyyden tarkastelun lisäksi tässä elokuvassa tuodaan tapetille ilmastonmuutos. Visuaalinen maailma toimii jälleen upeasti. Veteraanikuvaaja Roger Deakinsille sietäisi jo antaa viimein se Oscar tästä(kin) hyvästä! Aivan kuten alkuperäinenkin elokuva, myös 2049 vaatii aika tavalla sulattelua, eikä kaikkea ole tarkoituskaan ymmärtää ensimmäisellä katselukerralla.

1001-listan mukainen arvio täällä.

Pisteytys: 7/10

Menschen am Sonntag - Ihmisiä sunnuntaina

Ohjannut Robert Siodmak & Edgar G. Ulmer

Saksa 1930, 73 min.

Mykkäelokuva, Komedia, Draama, Romantiikka

Pääosissa: Erwin Splettstösser, Annie Shreyer, Wolfgang von Waltershausen, Brigitte Borchert

Dokumentaarista kaupunkisinfonian tyyliä ja fiktiota yhdistävä Ihmisiä sunnuntaina katselee Berliinin nuorison elämänmenoa kesällä 1929. Filmillä nähdään toki myös muita kaupunkilaisia arkisten askareidensa parissa. Tarina on käsikirjoitettu, mutta kaupunkikuvan arki on aitoa ja samoin näyttelijätkin esiintyvät omilla nimillään. Elokuvaan on löydetty monia kauniita kuvakulmia ja viehättävän elinvoimaista nuoruuden kuvausta! Päähenkilöinä nähdään neljä nuorta, jotka viettävät leppoisaa sunnuntaipäivää rannalla. Nuorison arki on kiehtovalla tavalla vierasta ja suorastaan eksoottista, mutta kuitenkin monella tapaa tuttua.

Pisteytys: 8/10

On demande une brute - Etsitään kovanaamaa

Ohjannut Charles Barrois

Ranska 1934, 23 min.

Lyhytelokuva, Komedia

Pääosissa: Jacques Tati, Hélène Pépéé, Rhum

Jacques Tatin varhaisessa lyhärissä koomikkoystävämme on näyttelijä, joka vahingossa päätyy tähdeksi painiotteluun. Sutjakkaasti ottelu kääntyy suoranaiseksi sirkukseksi ja arvattavastikin uuden nyrkkeilijätulokkaan erikoinen tyyli tuottaa tulosta. Kiva pieni ilottelu.

Pisteytys: 7/10

Gai dimanche! - Rattoisa sunnuntai

Ohjannut Jacques Berr

Ranska 1935, 22 min.

Lyhytelokuva, Komedia

Pääosissa: Jacques Tati, Rhum

Kepulikonsteilla itsensä elättävä kaksikko (Tati & Rhum) kehittelee turistibussitoiminnasta tuottoisan bisneksen. Tietenkään matka ei ole aivan niin rattoisa, kuin voisi odottaa! Katsojalla kuitenkin on hauskaa, ja ranskalaisia maisemiakin nähdään.

Pisteytys: 7/10

Soigne ton gauche - Varo vasentasi

Ohjannut René Clément

Ranska 1936, 13 min.

Lyhytelokuva, Komedia

Pääosissa: Jacques Tati, Max Martel, Louis Robur

Roger (Tati) on vetelä maalaispoika, jota nyrkkeily kiinnostaa maatilan töitä enemmän. Tatin miimistä ilmaisua on hauska seurata, vaikkei elokuva muidenkaan varhaisten Tati-lyhäreiden tapaan ole verrattoman ikimuistoinen. Elokuvan ohjasi toisena ohjaustyönään René Clément, jonka tunnetuin työ on 1001-listaltakin löytyvä Kielletyt leikit (1952).

Pisteytys: 7/10

The Reflecting Skin - Lapsuuden loppu

Ohjannut Philip Ridley

Iso-Britannia & Kanada 1990, 96 min.

Draama, Trilleri

Pääosissa: Jeremy Cooper, Viggo Mortensen, Lindsay Duncan

Seitsenvuotias Seth Dove (Cooper) käsittelee aikuisten maailman kauhuja leikin kautta 1950-luvun Yhdysvaltain viljapelloilla. Draamassa seurataan suomenkielisen nimensä mukaisesti liian varhain koittavaa lapsuuden loppua. Kerronta johdattelee oivasti lapsenomaisen mielikuvituksen äärelle, mutta rikkoo illuusion armottomasti kuoleman raadollisuudella. Surumielinen tunnelma on jopa hivenen painajaismainen. Kauniit sävelmät ja maisemat luovat kiinnostavan kontrastin ahdistavalle kerronnalle.

Pisteytys: 8/10

Hunt for the Wilderpeople

Ohjannut Taika Waititi

Uusi-Seelanti 2016, 101 min.

Draama, Komedia, Seikkailu

Pääosissa: Sam Neill, Julian Dennison, Rachel House

Sympaattinen draamakomedia kertoo orvosta Rickystä (Dennison) ja tämän vastahakoisesta ottoisästä Hecistä (Neill). Väärinkäsityksen vuoksi kaksikko pakenee virkavaltaa ja todellisuutta Uuden-Seelannin metsissä. Seikkailun edetessä parivaljakon eroavaisuudet tietenkin muuttuvat vihasta rakkaudeksi. Idea ei ole uusi, mutta toteutus on freesi ja hauska. Myös soundtrack on kiva.

Pisteytys: 8/10

I, Daniel Blake

Ohjannut Ken Loach

Iso-Britannia, Ranska & Belgia 2016, 100 min.

Draama

Pääosissa: Dave Johns, Hayley Squires

Kehuttu ja palkittu I, Daniel Blake kertoo sydänkohtauksen saaneesta Daniel Blakesta (Johns), joka seikkailee perkeleellisessä byrokratiaviidakossa. Aihe saattaa kuulostaa kuivalta, mutta juuri siinä elokuvan nerokkuus piilee, arjen draaman löytämisessä. Ken Loach kertoo tavallisten tallaajien tarinoita koskettavalla otteella.

1001-listan mukainen arvio täällä.

Pisteytys: 8/10

Bridge of Spies - Vakoojien silta

Ohjannut Steven Spielberg

USA, Saksa & Intia 2015, 142 min.

Draama, Historia, Trilleri

Pääosissa: Tom Hanks, Mark Rylance, Amy Ryan

Steven Spielbergin agenttijännärissä kylmän sodan kahtiajakautunutta maailmaa tarkastellaan mielenkiintoisesti puoluettomalta maaperältä käsin. Tositapahtumiin perustuvassa draamassa seurataan kiinnijääneiden agenttien vaihto-operaatiota, jossa päätekijänä häärii tehtävään määrätty asianajaja Donovan (Hanks). Käsikirjoitus on onnistunut ja elokuva tempaa mukaansa epäluulon, pelon ja vihamielisen ilmapiirin maailmaan. Puolen vuosisadan takaiset tapahtumat toimivat hyvänä muistutuksena siitä, ettei raja-aitojen rakentaminen suinkaan ratkaise konflikteja, päinvastoin.

1001-listan mukainen arvio täällä.

Pisteytys: 7/10

Moana - Vaiana

Ohjannut Ron Clements & John Musker

USA 2016, 107 min.

Animaatio, Seikkailu

Pääosissa: Auli'i Cravalho, Dwayne Johnson, Rachel House

Vaiana (Cravalho) on heimopäällikön tytär, joka päättää pelastaa kotisaarensa palauttamalla jumalattarelta varastetun sydänkiven oikealle omistajalleen. Tätä tehtävää varten Vaiana noukkii matkaansa pöyhkeän puolijumalan Mauin (Johnson). Muun muassa Aladdinista (1992) tutuilta ohjaaja-veteraaneilta kehtaa odottaa laatua ja sitä myös saadaan pitkästä aikaa. Modernit Disney-prinsessat sen kun paranevat! Muutenkin stereotyyppien kanssa on kerrankin maltettu hieman jarrutella. Animaatiossa on teknisesti häikäisevät hetkensä, vaikka persoonattoman muovinen tietokoneanimointi ei tyylillisesti kuulukaan omiin suosikkeihini.

Pisteytys: 7/10

Monsieur Hulot's Holiday - Riemuloma Rivieralla (1953)

Ohjannut Jacques Tati
Ranska 1953, 83 min.
Komedia
Pääosissa: Jacques Tati, Nathalie Pascaud, Micheline Rolla

A marvelous view!

Ranskan tunnetuin koomikko Jacques Tati (1907─1982) aloitti elokuvauransa toisen maailmansodan jälkeen. Tatin tunnetuimmaksi hahmoksi muodostui herra Hulot, sydämellinen koheltaja, jonka ympärillä vaikuttaa leijuvan tahattoman kaaoksen aura. Tatin slapstickiin ja väärinkäsityksiin nojaava komiikka tuo hetkittäin mieleen vanhat mykkäelokuvaklassikot, varsinkin Buster Keatonin. Tunnelmansa ja miljöönsä vuoksi assosioin Tatin elokuvat aina myös ranskalaisiin, 1950-luvulle sijoittuviin Pikku Nikke -kirjoihin, joita minäkin luin innokkaasti lapsena.

Riemuloma Rivieralla (Les Vacances de M. Hulot) ei ole Tatin ensimmäinen elokuva, mutta se on kuitenkin herra Hulotin ensimmäinen seikkailu. Myöhemmin Hulot-elokuvia tuli neljä lisää, joskin tämä esikoisteos lienee se arvostetuin. Komedia menestyi hyvin ilmestyessään ja sai osakseen arvostusta Cannesissa sekä Oscareissa, missä elokuva huomioitiin käsikirjoitusehdokkuudella. Käsikirjoitus on kieltämättä ilahduttava, sillä perinteisen draaman kaaren sijaan yksittäiset kohtaukset muodostavat onnistuneesti elokuvan selkärangan.

Elokuvassa pitkänhuiskea Hulot toilailee rantamaisemissa, joskaan ei kuitenkaan Rivieralla vaan Bretonissa. Jo elokuvan alkutekstit kehoittavat katsojaa heittäytymään lomatunnelmaan, jossa turhaa juonta ei tarvita. Ajatus on mainio, sillä vapaa-ajan suorittamispaineiden vuoksi pelkkä rento oleilu on suorastaan aliarvostettua. Riemuloma Rivieralla esittelee leppoisaan tahtiin sarjan hupaisia tilanteita, joihin lomakohteen asukkaat joutuvat osallisiksi ─ pitkälti päähenkilömme myötävaikutuksesta. Täydellinen kesäleffa!

Pisteytys:

9/10