tiistai 27. huhtikuuta 2021

RoboCop (1987)

Ohjannut Paul Verhoeven
USA 1987, 102 min.
Toiminta, Rikos, Scifi
Pääosissa: Peter Weller, Nancy Allen, Kurtwood Smith, Ronny Cox
 
Dead or alive, you're coming with me!

Rikollisuus on vallannut lähitulevaisuuden Detroitin. Suuryrityksen omistama yksityistetty poliisilaitos on hätää kärsimässä, kunnes firmasta vaikuttaa olevan jotain hyötyäkin. Uuden teknologian lupaillaan kitkevän rikollisuuden kaupungista lopullisesti, ja koekaniiniksi päätyy työtehtävässä kuollut poliisi Alex Murphy (Weller). RoboCop on puoliksi kone, puoliksi ihminen ─ mutta kuinka käykään, kun Murphyn muistot heräävät ja ihmismieli kapinoi koneen asetuksia vastaan?

Raadollisen yhteiskuntakriittinen RoboCop osoittaa, kuinka väkivallan uhalla rahastetaan: turvattomuudesta hyötyvät muutkin kuin katujen gangsterit. Teknologiayritys on tuotteistanut toimintansa niin pätevästi, että täysin järjettömät ja huonosti toimivat koneet menevät kaupaksi kuin häkä. Samaan aikaan tv-uutisissa uusista rikoksista ja katastrofeista kerrotaan turtuneesti ja hymyillen, näitähän sattuu. Vertaus tosielämän Yhdysvaltoihin on viiltävän terävä yhä edelleenkin.
 
Pätevän kommentaarin ohella RoboCop on tärähtävää toimintaa, joka tosin verisyytensä vuoksi herätti vastalauseita. Suomessa elokuva aluksi kiellettiin ja leikkaamaton K-18-versio saatiin nähtäväksi vasta vuonna 2002. Sensorien mielipiteistä huolimatta ─ tai ehkä niiden avustamana ─ RoboCop oli näyttävä menestys. Suosioon ampaissut robottipoliisi on päässyt seikkailemaan peleihin, sarjakuviin ja omaan tv-sarjaansa, eikä valkokankaalla rymistelykään jäänyt yhteen filmiin. Ironista sinänsä, miten  jättifirman mädännäisyyden näyttäneellä sankarilla vuollaan tuohta tehtailemalla keskinkertaisia uusia elokuvia: jatko-osat (1990, 1993) menestyivät heikosti, eikä uusintafilmatisointikaan (2014) ollut mikään järisyttävä hitti. Mutta kuinka ollakaan, sillekin on silti tulossa jatkoa.

Pisteytys: 8/10

sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

Wall Street ─ rahan ja vallan katu (1987)

Ohjannut Oliver Stone
USA 1987, 126 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Charlie Sheen, Michael Douglas, Martin Sheen

It's all about bucks, kid.
 
Nuori pörssimeklari Bud Fox (C. Sheen) onnistuu ujuttautumaan häikäilemättömän sijoitusgurun Gordon Gekkon (Douglas) apulaiseksi. Syöttinä Bud käyttää sisäpiiritietoa kehityskelpoisesta lentoyhtiö Bluestarista, jossa hänen mekaanikkoisänsä (M. Sheen) työskentelee. Budille valkenee liian myöhään, ettei ahneuden filosofiaan luottava Gekko aio tehdä Bluestarista kannattavaa vaan ainoastaan imeä sen lopullisesti kuiviin. Kuinka sijoituskunkun saisi maistamaan omaa lääkettään?
 
Oliver Stonen pätevä juppidraama kuvaa Wall Streetin pidättelemätöntä ahneuden kulttuuria selkeästi ja helposti lähestyttävästi. Pukumiesten maailma näyttäytyy nykypäivänä vielä tunkkaisempana kuin aikanaan, vaikka pörssimaailmaan kriittisesti suhtautuva elokuva toki ei pyrikään maalailemaan ihannekuvaa. Tarina tuntuu monella tapaa ajankohtaiselta edelleen: koska rahalla saa ja hevosella pääsee, ei ökyrikkaiden vastuuton keinottelu ole maailmasta kadonnut. Ainakin elokuvassa joku joutuu tekosistaan vastuuseen, vaikka tosielämä ei olekaan aina näin ruusuista.
 
Wall Street - rahan ja vallan katu tahkosi teemaansa sopivalla tavalla sievoisen summan rahaa tekijöilleen ja Michael Douglas palkittiin niljakasroolistaan Oscarilla. Sittemmin Oliver Stone palasi aihepiirin pariin ja syntyi heikommin menestynyt draama Wall Street: Money Never Sleeps (2010), jossa Gordon Gekko tekee paluun ja keinottelee menemään 00-luvun finanssikriisin aallokoissa. Jatko-osaa näkemättäkin tuntuu siltä, ettei sille olisi ollut mitään tarvetta. Kuten todettua, alkuperäisfilmi on edelleen purevaa bisneskuvausta. Kolme vuosikymmentä myöhemmin on helppo todeta, että teknologia muuttuu vaan ihminen ei.

Pisteytys: 8/10

perjantai 23. huhtikuuta 2021

Salvador (1986)

Ohjannut Oliver Stone
Iso-Britannia, USA & Meksiko 1986, 122 min.
Biografia, Draama, Sota
Pääosissa: James Woods, Jim Belushi, John Savage

You gotta get close to get the truth.

Tositapahtumiin perustuvassa draamaelokuvassa viinaanmenevä ja kukkoileva lehtikuvaaja Richard Boyle (Woods) lähtee etsimään työmahdollisuuksia El Salvadorista. Mukaan lähtee renttukaveri (Belushi), jonka pettymykseksi matkakohde ei olekaan köyhän miehen lomaparatiisi. Heti perillä nimittäin käykin ilmi, että maan sotatilanne on rutkasti huonompi kuin Boyle oli olettanut.

Kahden liki alkoholisoituneen retkun heittäminen keskelle keskiamerikkalaista sisällissotaa ei arvatenkaan voi johtaa kovin onnellisiin kohtauksiin. Salvador on hurja henkilökuva itseensä, Yhdysvaltoihin ja elämään pettyneestä miehestä, joka lieroilee tiensä läpi pahimmankin kaaoksen. Selkärankaakin löytyy, kun kyse on ystävien ja paikallisen naisystävän kohtalosta. Tositapahtumiin pohjautuva sotajournalistileffa tuo mieleen Kambodžaan sijoittuvan elokuvan Kuoleman kentät (1984), mutta Oliver Stonen ote on kyynisempi. Molemmat elokuvat puhuvat kyllä teräviä sanoja diktatuureista. Salvador painottaa kritiikkinsä Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan.

Salvador miellytti kriitikoita, mutta lippuluukuilla menestystä ei tullut. Erikoinen sattuma, että Oliver Stonen toinen sotafilmi Platoon (1986) nousi samana vuonna katsotuimpien elokuvien kärkipaikoille ja kahmi Oscareita. Salvadorkin tosin sai ehdokkuudet käsikirjoituksestaan ja James Woodsin hyvästä roolityöstä. Kenties maailmalla tutumpi Vietnam-kuvaus puhutteli suurta yleisöä enemmän kuin El Salvadorin tuntemattomampi sisällissota ja "Amerikan takapihalla" vellovat diktatuurit.

Pisteytys: 8/10

tiistai 20. huhtikuuta 2021

Raising Arizona ─ Arizona Baby (1987)

Ohjannut Joel Coen & Ethan Coen
USA 1987, 94 min.
Komedia, Rikos
Pääosissa: Nicolas Cage, Holly Hunter, John Goodman

Sometimes it's a hard world for small things.

Renttu roisto H.I. (Cage) rakastuu poliisivalokuvaajaan Edwinaan (Hunter). Romanssi syttyy ja elämä hymyilee, mutta lapsen hankkiminen ei pariskunnalta onnistu. H.I. päättää turvautua entisen elämänsä roistontaitoihin, kun uutisissa kerrotaan rikkaan miehen viitosista ─ kyllähän niistä yksi joutaa osattomalle pariskunnalle. Elämä varastetun lapsen kanssa tosin ei olekaan aivan helppoa.

Arizona Baby oli Ethan ja Joel Coenin lopullinen läpimurto, jonka omaperäinen huumori vetosi niin kriitikoihin kuin suureen yleisöönkin. Rakenteeltaan Arizona Baby ei ole järin eheä kertomus, vaikka moni yksittäinen kohtaus toimiikin. Roolityöt ovat onnistuneita: Nicolas Cagea ei nykypäivänä oikein pidetä laadun takeena, mutta tässä elokuvassa hän törppöilee ihan kiitettävällä tavalla. Elokuvan musiikit ovat myös onnistumisien joukossa, vaikka tunnari jääkin korvamadoksi.

Coenin veljesten varhaistuotannossa näkyy jo se lakoninen sävy, joka on vuosien saatossa muodostunut kaksikon tavaramerkiksi. Arizona Babyssa on muutama hupaisa hetki, mutta omaan huumorintajuuni filmi ei kokonaisuutena oikein uponnut. Pelkkään minun arviooni elokuvan hupipitoisuudessa ei ole kuitenkaan luottaminen, sillä Arizona Baby keikkuu parillakin kaikkien aikojen parhaiden komediaelokuvien listalla varsin hyvillä sijoituksilla.

Pisteytys: 6/10

sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Caravaggio (1986)

Ohjannut Derek Jarman
Iso-Britannia 1986, 93 min.
Draama, Biografia, Historia
Pääosissa: Nigel Terry, Sean Bean, Garry Cooper, Tilda Swinton
 
For eternity and a day.
 
Michelangelo Merisi da Caravaggio (1571─1610) oli italialainen taidemaalari, jonka barokkia edustavilla teoksilla on ollut suuri vaikutus moneen myöhempään eurooppalaiseen taiteilijaan. Derek Jarmanin biografiassa Caravaggion maalaukset heräävät uljaasti eloon: koko elokuva on väreiltään synkkä ja jylhä kuin taiteilijan tunnusomainen teos ja ahtaissa tiloissa tapahtuvat kohtaukset tuntuvat kehyksiin sullotuilta, taiteen maailmaan pakotetulta eriskummallisilta asetelmilta.

Caravaggion peruskertomus on tuttua kauraa monista muista elokuvista. Päähenkilö (Terry) makaa kuolonkourissa vuoteessaan ja muistelee välähdyksinä elettyä elämäänsä ─ rakastamiaan miehiä ja naisia, maalaamiaan töitä, riettauksiaan ja iloisia syntejään. Erityisen kiehtovan elokuvasta tekee jo mainittu maalauksellisuus, joka tuo tarinaan oivallusta ja huumoria. Caravaggion teoksissa vilahtelee anakronismeja, joita myös elokuvaan on ripoteltu hauskasti sinne tänne. Milloin kuvassa vilahtaa nykyaikainen puku, milloin savuke tai jopa auto! Yksinkertainen kikka tekee tarinasta ajattoman.

Berliinin hopeakarhulla palkittu draama ei ollut varsinainen kassamagneetti, eikä se nykypäivänäkään ole järin nimekäs elokuva. Tiettyä tähtitaivaan loistoa elokuvaan kuitenkin liittyy, sillä Caravaggio oli sekä Sean Beanin että Tilda Swintonin debyyttielokuva. Ohjaaja Derek Jarman (1942─1994) muistetaan esimerkiksi Pet Shop Boys -musiikkivideoistaan, mutta surullisesti ura loppui liian varhain. Aidsiin menehtynyt Jarman puolusti elinaikanaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, ja myös Caravaggiossa seksuaalisuuden kuvaus on vaivattoman iloista ja luontevaa.

Pisteytys: 8/10

torstai 15. huhtikuuta 2021

Platoon ─ nuoret sotilaat (1986)

Ohjannut Oliver Stone
USA & Iso-Britannia 1986, 120 min.
Sota, Draama
Pääosissa: Charlie Sheen, Tom Berenger, Willem Dafoe

All right, you cheese-dicks, welcome to the Nam.
 
Nuori sotilas Chris Taylor (Sheen) on värväytynyt Vietnamiin vapaaehtoisena. Perillä sotatantereella odottavat heti tositoimet ja helvetti on irti. Sangen pian Chris saa huomata, että viidakossa pätevät uudet lait. Pelko lamaannuttaa, venyttää moraalia ja sotatilaa käydään myös miehen pään sisällä. Kriisitilanne muuttaa ihmistä. Tämän osoittaa ristiriita kahden kersantin välillä: Elias (Dafoe) tarraa inhimillisyyden rippeisiin, mutta piinkova Barnes (Berenger) ei enää liipasinsormeaan säästele.

Platoon kuvaa sotaa täytenä painajaisena, jossa ei ole rahtustakaan ylpeyttä herättävää voitonhenkeä. Maltillisella budjetilla tehty elokuva ei pyri olemaan näyttävää sotatoimintaa, vaan ideana on taltioida sodan todellisuus. Muutamat kohdat menevät dramaattisuudessaan hieman ylilyönneiksi, mutta pääasiassa Platoon on hyvin hallittua jännittävää kerrontaa. Tärkeän osansa tekevät näyttelijät, joista eritoten Willem Dafoe osoittaa pätevyytensä. Näyttelijät jäivät kuitenkin Oscareitta, vaikka filmi neljä voittoa saikin (mm. paras elokuva).

Itsekin Vietnamissa taistellut Oliver Stone (1946─) ohjasi Platoonin jälkeen vielä kaksi muuta samaa sotaa käsittelevää elokuvaa, jotka muodostavat niin kutsutun Vietnam-trilogian. Platoonin jälkeen ensi-iltansa sai Syntynyt 4. heinäkuuta (1989), joka käsittelee tositapahtumiin pohjautuen yhdysvaltalaisen sotaveteraanin traumoja. Taivas ja maa (1993) puolestaan tarkastelee sotaa vietnamilaisnaisen silmin. Trilogian kaksi ensimmäistä filmiä olivat isoja hittejä, ja loistavia lipputuloja tahkonut Platoon nosti Stonen suuren yleisön tietoisuuteen.
 
Pisteytys: 8/10 

maanantai 12. huhtikuuta 2021

Children of a Lesser God ─ Sanaton rakkaus (1986)

Ohjannut Randa Haines
USA 1986,  119 min.
Romantiikka, Draama
Pääosissa: William Hurt, Marlee Matlin

I can't ever get close enough.
 
James (Hurt) opettaa kuurojen koulussa lapsia puhumaan ja reagoimaan musiikkiin kuulevien tapaan. Idealistinen James päättää opettaa taidon myös koulun kuurolle siivoojalle Sarahille (Matlin). Sarah viittaa kintaalla idealisti-opettajan määrätietoisuudelle ja pitää kiinni viittomakielestä omana äidinkielenään. Torailusta huolimatta kaksikon välille syttyy yhtäkkiä kiihkeä romanssi. Lopulta suhde ajautuu kriisiin, koska James ei ymmärrä kuurojen maailmaa.

Sanaton rakkaus on kyllä ärsyttävin filmi, minkä olen hetkeen katsellut. Jamesin takapajuinen puheopetus ällistyttää, samoin siivoojien väheksyntä ─ "eihän se ole mikään ammatti". Elokuvaa on kehuttu romanssikuvauksestaan, mutta en rehellisesti sanoen saanut siitäkään otetta. James vain vinkuu Sarahin maailman etäisyydestä toinen toistaan typerämpien repliikkien kautta, mitä nyt välillä yrittää ymmärtää istumalla baarissa sormet korvissa. Jotain hyvääkin elokuvassa toki on: näyttelijät ovat taitavia, eritoten Oscar-palkinnon roolistaan saanut Marlee Matlin. Visuaalisesti elokuva on niin ikään toteutettu ihan kivasti.

Kun nyt kerran lähdettiin niuhottamaan, jatkan vielä moittimalla heppoisia kerronnallisia ratkaisuja. Epäaitouksia riittää: kuuroille viitotaan välillä ilman katsekontaktia ja James pajattaa hölmösti ääneen jokaisen hänelle viitotun repliikin. Syynä lienee se, että yhdysvaltalainen yleisö tunnetusti karsastaa tekstityksiä. Mutta tuntuuhan se vähän tekosyyltä. Kuurojen maailma jää etäälle, kuulevien surkuttelevaksi tulkinnaksi "tuntemattomasta mysteeristä". Kerronnan painopisteiden takia huomio väkisinkin kiinnittyy Jamesin sielunelämään ja Sarah jää sivurooliin. Kenties Sanaton rakkaus on vielä 30 vuotta sitten ollut enemmän ajan tasalla, mutta onneksi maailma muuttuu.

Pisteytys: 3/10

lauantai 10. huhtikuuta 2021

Ferris Bueller's Day Off ─ Vaihdetaan vapaalle Ferris (1986)

Ohjannut John Hughes
USA 1986, 103 min.
Komedia
Pääosissa: Matthew Broderick, Alan Ruck, Mia Sara, Jeffrey Jones
 
Life moves pretty fast.
 
Viimeisiä high school -päiviään viettävä Ferris Bueller (Broderick) päättää teeskennellä sairasta ja pinnata koulusta. Kekseliäs nuorukainen juonii seikkailutovereikseen parhaan ystävänsä Cameronin (Ruck) ja tyttöystävänsä Sloanin (Sara). Vanhempiin poikakullan juoni uppoaa kuin häkä, mutta rehtori Rooney (Jones) ottaa elämäntehtäväkseen huiputuksen paljastamisen.

Hauskasti rytmitetyssä teinileffaklassikossa mikä tahansa on mahdollista, paitsi kiinni jääminen. Ferris Bueller on niin loputtoman ärsyttävä, suosittu ja hyväonninen kaveri, että hän tuntuu lähes epätodelliselta ─ villeimpien faniteorioiden mukaan hän onkin vain masentuneen Cameronin mielikuvituksen tuotetta. Sinänsä aivan osuva tulkintakehys, vaikka elokuvaa voi tietty katsoa ihan vain rentona ja hauskana vapaapäiväleffanakin.

Vaihdetaan vapaalle Ferris tahkoi kovia katsojalukuja ja kirvoitti suosiota carpe diem -sanomallaan sekä taatusti myös samaistuttavuudellaan. Vaikka kyseessä on stereotypioita ja ylilyöntejä tarkoituksella viljelevä komedia, elokuva ottaa vakavasti teini-iän elämänvaiheena. John Hughes onnistui tässä jo edellisohjauksessaan The Breakfast Club (1985). Vaikka Ferris on miltei epätodellinen, elokuvan teinihahmojen tunteet ja vapaudenjano tuntuvat todellisilta.

Pisteytys: 7/10

torstai 8. huhtikuuta 2021

Hannah and Her Sisters ─ Hannah ja sisaret (1986)

Ohjannut Woody Allen
USA 1986, 107 min.
Komedia, Draama
Pääosissa: Mia Farrow, Michael Caine, Woody Allen, Dianne Wiest, Barbara Hershey, Max von Sydow
 
I can't fathom my own heart.

Hannah ja sisaret kertoo kolmen aikuisen sisaruksen elämästä ja itsensä etsimisestä. Päähenkilö Hannah (Farrow) on jättänyt neuroottisen ex-miehensä Mickeyn (Allen) ja rakentaa uutta elämää uuden puolisonsa Elliotin (Caine) kanssa. Elliot on kuitenkin ihastunut Hannahin Lee-sisareen (Hershey), joka on pienen romanttisen seikkailun tarpeessa. Sisarista kolmas on Holly (Wiest), jolle ura näyttelijänä on tuottanut pettymyksen ja Mickeyn deittailu on vain osa kurjaa jatkumoa.
 
Taitavasti rakennettu draamakomedia Hannah ja sisaret viehättää eritoten ohjaaja-käsikirjoittaja Woody Allenin taitavan kerrontakikkailun ansiosta. Juoni on peruslähtökohdaltaan yksinkertainen, mutta silti juuri niin monisyinen, outo ja polveileva kuin elämä oikeastikin. Tarinassa on varsinaisesti kahdeksan henkilöä ─ kolme sisarta, heidän vanhempansa ja kolme miekkosta ─ joiden välillä näkökulmia vaihdellaan vuorotellen ja limitysten. Eri tarinalinjat punoutuvat alusta saakka yhdeksi.
 
Sisarusten ja ex-miesten keskinäinen parinvaihto tuntuu kaikessa mutkattomuudessaan älyttömältä, mutta ihmeellisesti asiaa ei jää katsoessaan vatvomaan sen suuremmin. Syynä on tietenkin jo ylistetty taitava tarinankerronta. Hittielokuvaksi kohonnut Hannah ja sisaret sai aivan ansaitusti käsikirjoitus-Oscarin, jonka lisäksi Michael Caine ja Dianne Wiest nappasivat pystit sivurooleistaan. Pätevien näyttelijäsuoritusten ohella New Yorkin viehättävä kuvaus ansaitsee tunnustusta.

Pisteytys: 8/10

maanantai 5. huhtikuuta 2021

Top Gun ─ lentäjistä parhaat (1986)

Ohjannut Tony Scott
USA 1986, 110 min.
Draama, Toiminta
Pääosissa: Tom Cruise, Kelly McGillis, Val Kilmer, Anthony Edwards
 
 
I feel the need... the need for speed!

Nuori ja lupaava hävittäjälentäjä Pete "Maverick" Mitchell (Cruise) valitaan maailman huippuja hiovaan Top Gun -lentäjäkouluun. Mitchellin nousukiitoa vuosikurssinsa ykköseksi hidastaa tempoileva käytös ja kovapäinen kurssitoveri "Iceman" (Kilmer), jonka kanssa yhteistä säveltä ei meinaa löytyä. Lentäjä-ässän voitontahto on kova ja ego suuri, mutta suuri on myös mielen sisäinen myllerrys. Vietnamissa kuolleen isän muisto ei jätä rauhaan, ja yllättävä onnettomuus avaa kipeät haavat.

Aikansa muotivillityksiä lietsonut hittileffa nousi maailmanlaajuisesti vuoden 1986 katsotuimmaksi elokuvaksi. Suosio on helppo ymmärtää, onhan elokuva näyttävää toimintaa ja mutkatonta viihdettä. Tarina on suorastaan klassinen kertomus uhittelevista nuorukaisista, jotka oppivat kantamaan vastuuta ja sankarin viittaa. Siinä sivussa rakastetaan kiihkeän kömpelösti ja jännitetään huimapäisissä korkeuksissa ─ mitäpä muuta kunnon toimintafilmiltä odottaisikaan, paitsi ehkä sentään hieman uskottavampaa kerrontaa.

Top Gunin maskuliinisuusteemalle on ymmärrettävästi hieman naureskeltukin ja siitä on löydetty läjäpäin homoeroottisia sävyjä. Nykypäivänä voimakas testosteronin uho tuntuu vähän tunkkaiselta, mutta leffa ei silti ole menettänyt täysin tenhoaan. Parasta antia tarjoavat komeat maisemakuvaukset ja loistavat musiikit, tunnusbiisi Take My Breath Away palkittiin Oscarillakin. Moni on varmastikin ehtinyt vuosien varrella toivoa suositulle elokuvalle jatkoa, ja sellaista on viimein tänä vuonna luvassa. Uudessakin filmissä nähdään tietenkin Tom Cruise, jolle Top Gun avasi aikanaan tien tähtiin.

Pisteytys: 7/10

lauantai 3. huhtikuuta 2021

Aliens ─ paluu (1986)

Ohjannut James Cameron
Iso-Britannia & USA 1986, 137 min.
Scifi, Toiminta, Kauhu
Pääosissa: Sigourney Weaver, Michael Biehn, Paul Reiser, Lance Henriksen
 
They're coming outta the goddamn walls!
 
On kulunut 57 vuotta siitä, kun Ellen Ripley (Weaver) pakeni julman avaruuden hirviön kynsistä. Syvästä unesta herätetty Ripley ei pääse nauttimaan ansaituista vapaapäivistä, vaan hänet lähetetään takaisin keskelle painajaista. Muuan kaukainen ihmisten siirtokunta on vaiennut ja alienit ovat epäilemättä asialla. Raskaasti aseistettu joukko lähtee tekemään hirviöistä lopun, mutta kuinka ollakaan ─ tehtävä osoittautuu odotettua haastavammaksi, kun vastassa onkin yhden hirviön sijasta kokonainen yhdyskunta.
 
Alien ─ kahdeksas matkustaja (1979) osoittautui niin kiehtovaksi kultakaivokseksi, että jatko-osan teko oli suorastaan välttämättömyys. Kuten esiosakin, myös Aliens kohosi hittielokuvaksi ja tahkoi vielä edeltäjäänsä valtaisammat lipputulot. Jatko-osassa myös onnistuttiin erinomaisesti, sillä Aliens taltioi onnistuneesti esiosan hengen ja jatkaa aloitettua tarinaa sangen kiinnostavasti. Sittemmin saagaa on jatkettu monien jatko-osien voimin, jotka eivät yllä näiden kahden ensimmäisen tasolle.

Aliens ─ paluu  on taitavasti rakennettua piinaa avaruuden kolkoissa nurkissa. Sen lisäksi, että Oscar-palkitut erikoistehosteet ovat täysin päteviä vielä tänäkin päivänä, tarinakaan ei ole vanhentunut sen enempää kuin unikapselissaan lillunut Ellen Ripley. Sankarihahmo on yhä loistava ja tarinan monipuolinen naisvoima tuntuu edelleen oivan feministiseltä. Aikansa kuvaa tosin on se, että elokuvassa eletään vuotta 2179 ja avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi, mutta on siellä silti joku äijä heittämässä seksististä läppää! Toivottavasti oikea 2100-luku olisi tältä osin jo valoisampi.

Pisteytys: 8/10

torstai 1. huhtikuuta 2021

Maaliskuun elokuvat 2021

News of the World
Ohjannut Paul Greengrass
USA & Kiina 2020, 118 min.
Lännenelokuva, Draama
Pääosissa: Tom Hanks, Helena Zengel




Kiertävä uutistenlukija Kidd (Hanks) saa ristikseen orpolapsen (Zengel), joka pitäisi toimittaa sukulaistensa hoivaan. Tasaisen varman Tom Hanksin ohella pääroolissa nähdään System Crasher (2019) -draamasta tuttu Helena Zengel, joka tekee jälleen onnistuneen roolityön villinä lapsena vaikeassa tilanteessa. Näyttelijöiden ohella elokuvan valttikortteja ovat kauniit miljööt. Tarina on hieman ennalta-arvattava, mutta sen katsoo kyllä mielellään. Sisällissodan jälkivuosiin sijoittuva kertomus osuu hyvin nykyajan kahtiajakautuneisuuden ilmapiiriin.

Pisteytys: 7/10

The Trial of the Chicago 7
Ohjannut Aaron Sorkin
USA, Iso-Britannia & Intia 2020, 129 min.
Draama, Historia
Pääosissa: Eddie Redmayne, Sacha Baron Cohen, Mark Rylance



Eletään 1960-luvun loppua ja Vietnamin sodan vastaiset rauhanomaiset mielenosoitukset äityvät mellakoiksi. Tapahtumien nokkamiehet joutuvat oikeuden eteen, mutta tuomari vaikuttaa tehneen ratkaisunsa jo ennen oikeudenkäyntiä. Tositapahtumiin perustuva oikeussalidraama viittailee suorasti nykypäivän Yhdysvaltoihin, vaikka voisi olla sanomassaan vielä hieman kärkevämpikin. Pätevien näyttelijöiden tähdittämä perusvarma teos sai jopa 6 Oscar-ehdokkuutta.

Pisteytys: 7/10

El Agente Topo - Salainen agentti vanhainkodissa
Ohjannut Maite Alberdi
Chile, Alankomaat, Espanja, Saksa & USA 2020, 84 min.
Dokumentti




Kahdeksankymppinen mies nimeltä Sergio Chamy palkataan agentiksi vanhainkotiin. Chamyn tehtävänä on raportoida mahdolliset laiminlyönnit ja selvittää, kohdellaanko asukkaita hyvin. Poikkeavalla tavalla rakennettu dokumentti on hauska, mutta myös koskettava ja surullinen. Vanhusten yksinäisyys liikuttaa väkisinkin. Vaikka dokumentti sijoittuu Chileen, aiheen syvä inhimillisyys tekee dokumentista merkittävän täällä pallon toisella laidallakin. Vanhainkodissa asuvat erilaiset persoonat (toiveikas romantikko, äitiä kaipaava kujeilija...) voisivat hyvin olla omia naapurin mummoja. Salainen agentti vanhainkodissa (engl. The Mole Agent) sai ansaitusti Oscar-ehdokkuuden.

Pisteytys: 8/10

My Octopus Teacher - Mustekala opettajana
Ohjannut Pippa Erlich & James Reed
Etelä-Afrikka 2020, 85 min.
Dokumentti





Kuvaaja Craig Foster hoitaa burnoutiaan palaamalla rakkaan sukellusharrastuksen pariin. Meressä pulikoidessaan Foster tutustuu pieneen mustekalaan, joka opettaa tärkeitä seikkoja luonnon ihmeellisyydestä ja elämän merkityksellisyydestä. Ystävyydestä syntyy kiehtova dokumentti, jossa pohditaan ihmistä osana luonnon kiertokulkua. Tämäkin hieno teos huomioitiin Oscar-ehdokkuudella. (Jälkikirjoitus: elokuva myös voitti dokumentti-Oscarin.)

Pisteytys: 8/10

Brooklyn
Ohjannut John Crowley
Iso-Britannia, Kanada & Irlanti 2015, 117 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Saoirse Ronan, Emory Cohen, Domhnall Gleeson



Nuori nainen Eilis Lacey (Ronan) muuttaa Irlannista Yhdysvaltoihin 1950-luvulla. Brooklyn on kasvutarina, jossa vaihtoehtoisten elämänpolkujen punninta johtaa kolmiodraamaan. Tyylikkään näköinen ja muutenkin aivan laadukkaasti tehty filmi, vaikka onkin sävyltään hieman turhan säyseä ja romantisoitu omaan makuuni. Elokuva perustuu Colb Tóibínin samannimiseen menestysromaaniin.

Pisteytys: 6/10

Magneettimies
Ohjannut Arto Halonen
Suomi 2009, 79 min.
Dokumentti





Dokumenttielokuva taltioi muusikko Pekka Strengin (1948─1974) perinnön ja kunnioittaa nuorena menehtynyttä taiteilijaa herkällä tavalla. Strengiä muistelevat perheenjäsenten ohella monet julkisuudesta tutut nimet aina Juha Hurmeesta Vesa-Matti Loiriin. Magneettimiehen parasta antia ovat Strengin ainutlaatuista musiikkia kauniisti tunnelmoivat hetket.

Pisteytys: 6/10

Battlefield Earth - Taistelukenttä Maa
Ohjannut Roger Christian
USA 2000, 118 min.
Scifi, Toiminta, Seikkailu
Pääosissa: John Travolta, Barry Pepper, Forest Whitaker




Yksi kaikkien aikojen kovin Razzie-menestys (9 palkintoa) Battlefield Earth sijoittuu tulevaisuuden maapallolle. Alienit ovat vallanneet planeettamme ja alkukantaisiksi taantuneet ihmiset riutuvat valloittajien ikeessä. Elokuva on tehty kaikin tavoin niin uskomattoman kömpelösti, ettei ongelmakohtia viitsi edes eritellä. Tahaton komiikka kuitenkin viihdyttää suorastaan kohtuuttomasti.

Pisteytys: 2/10

Cape Fear - Tuomitun kosto
Ohjannut J. Lee Thompson
USA 1962, 106 min.
Trilleri, Rikos, Draama
Pääosissa: Gregory Peck, Robert Mitchum, Polly Bergen, Lori Martin



Film noir -henkisessä trillerissä vankilasta vapautunut Max Cady (Mitchum) ryhtyy vainoamaan entistä juristiaan Sam Bowdenia (Peck). Poliisi on Cadyn temppujen edessä voimaton ja hyytävä piina saa Bowdenin perheenjäsenet suunniltaan. Todella kuumottavaa jännitystä ja tyylikästä valon sekä varjon leikkiä! Martin Scorsese teki sittemmin elokuvasta oman versionsa Cape Fear (1991).

Pisteytys: 8/10