USA 1961, 95 min.
Komedia
Pääosissa: Jerry Lewis, Kathleen Freeman, Pat Stanley, Helen Traubel
 |
| Geronimo! Ma! |
Herbert H. Heebert (Lewis) on naisia pelkäävä herkkä nuorukainen, joka päätyy vahingossa työskentelemään nuorten naisten asuntolaan. Kun kehystarina on polkaistu käyntiin, sattuu asuntolassa yhtä sun toista kohellusta aina tv-showsta hieman absurdeihin tanssinumeroihin. Asuntolaelämän seuraaminen on hauskaa myös siksi, että lavasteena toimii valtava, kirjaimellisestikin neljännen seinän rikkova nukketalo!
Jo elokuvan alkukohtaus antaa ymmärtää, että luvassa oleva huumori perustuu suurelta osin
slapstick-henkiseen kohellukseen. Monenlaiseen irveeseen ja solmuun taipuvan Jerry Lewisin fyysinen elastisuus
onkin tässä elokuvassa suorastaan parhaimmillaan. Tarinan hahmot perustuvat hienoisiin stereotyyppeihin, mutta pelkät ihmisten ulkonaiset piirteet eivät onneksi ole komedian varsinainen moottori. Silmiinpistävää toki on Lewisin osuva leikittely sukupuolirooleihin liittyvillä odotuksilla, joita koomikko käsittelee myös elokuvissa Jerry sai kolmoset (1958) ja Jerry Tuhkimona (1960). Hauskan Baby-vitsin kautta löytyy lisäksi yhteys samankaltaiseen komediaklassikkoon Hätä ei lue lakia (1938), jossa sukupuolirooleja ravistellaan oikein kunnolla.
Jerry naisten miehenä tarjoaa parhaimmillaan hauskan vauhdikasta rytmiä, mutta harmillisesti tempo hyytyy pariin otteeseen junnaamaan paikoilleen yhtä ja samaa vitsiä. Olen sanonut saman aiemminkin, mutta sanottakoon jälleen, että Lewisin kohellukset upposivat kuin kuuma veitsi voihin joskus kymmenkesäisenä.
Hauskaa Lewis-komedioiden parissa toki on yhäkin, osittain ehkä lapsuusnostalgian vuoksi, mutta kokonaisuus
enemmän hymyilyttää kuin kuoliaaksinaurattaa. Kritiikistäkin huolimatta Jerry naisten miehenä on silti kekseliäisyydessään koomikon parhaimmistoa, joten eiköhän tämän touhotuksen äärelle tule vielä joskus palattuakin.
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti