Ohjannut Pedro Almodóvar
Espanja 2006, 121 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Penélope Cruz, Carmen Maura, Lola Dueñas, Blanca Portillo
 |
| Ghosts don't cry. |
Sisarukset Raimunda (Cruz) ja Sole (Dueñas) ovat jättäneet kotikylänsä taakseen ja aloittaneet uuden elämän Madridissa. Yhtäkkiä menneisyyden haudatut synnit ja nykyhetken traumaattiset tapahtuvat kietoutuvat yllättävällä tavalla yhteen. Kaiken kruunaa sisarusten kuollut äiti (Maura), jonka aave näyttäytyy Solelle. Varjeltujen perhesalaisuuksien on aika tulla julki.
Volver ─ paluu on elokuva naisista: miehet ovat sivurooleissa, naisten toiminnan motivoijina tai heidän tunteidensa peileinä. Asetelma on miellyttävä, koska lähes jokaisessa elokuvassa tilanne on täysin päinvastainen. Pedro Almodóvarin naiskuva nojaa perinteisiin, mutta ei tunkkaisella tavalla. Juoneltaan filmi on tuttua Almodóvaria eli salasuhteita, seksuaalisuutta, murhia ja hiljalleen yhteen punoutuvia lankoja. Rehevä saippuaoopperamaisuus mahdollistaa omaperäisen juonenkuljetuksen ja tarinan luontevan polveilemisen, vaikka välillä rönsyjä tuntuu olevan liikaakin.
Nimensä mukaisesti Volver on paluu ─ sekä hahmojen paluu menneeseen että ohjaajan paluu vanhoihin teemoihin, ja Carmen Maurakin on palannut pitkästä aikaa Almodóvarin elokuviin. Paluu-teema otettiin vastaan innostunein odotuksin. Kriitikoiden rakastama Volver ylsi Cannesissa kiinnostavaan voittoon, sillä parhaan naisnäyttelijän palkinto jaettiin kaikkiaan kuuden Volverissa näytelleen naisen kesken. Ratkaisua täytyy edelleen kiitellä, sillä Volver ei ole vain yhden tähden elokuva. Farssia, tragediaa ja ties mitä muuta sekoittava tarina ei ole helpoin näyteltävä, mutta naisten yhteispeli kannattelee tyylien kirjoa. Tyylikästä, tunteikasta ja värikästä kuin flamenco!
Volver ─ paluu on elokuva naisista: miehet ovat sivurooleissa, naisten toiminnan motivoijina tai heidän tunteidensa peileinä. Asetelma on miellyttävä, koska lähes jokaisessa elokuvassa tilanne on täysin päinvastainen. Pedro Almodóvarin naiskuva nojaa perinteisiin, mutta ei tunkkaisella tavalla. Juoneltaan filmi on tuttua Almodóvaria eli salasuhteita, seksuaalisuutta, murhia ja hiljalleen yhteen punoutuvia lankoja. Rehevä saippuaoopperamaisuus mahdollistaa omaperäisen juonenkuljetuksen ja tarinan luontevan polveilemisen, vaikka välillä rönsyjä tuntuu olevan liikaakin.
Nimensä mukaisesti Volver on paluu ─ sekä hahmojen paluu menneeseen että ohjaajan paluu vanhoihin teemoihin, ja Carmen Maurakin on palannut pitkästä aikaa Almodóvarin elokuviin. Paluu-teema otettiin vastaan innostunein odotuksin. Kriitikoiden rakastama Volver ylsi Cannesissa kiinnostavaan voittoon, sillä parhaan naisnäyttelijän palkinto jaettiin kaikkiaan kuuden Volverissa näytelleen naisen kesken. Ratkaisua täytyy edelleen kiitellä, sillä Volver ei ole vain yhden tähden elokuva. Farssia, tragediaa ja ties mitä muuta sekoittava tarina ei ole helpoin näyteltävä, mutta naisten yhteispeli kannattelee tyylien kirjoa. Tyylikästä, tunteikasta ja värikästä kuin flamenco!
Pisteytys: 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti