USA 1974, 83 min.
Kauhu
Pääosissa: Marilyn Burns, Allen Danziger, Gunnar Hansen
 |
| You like this face? |
Viisi nuorta ystävystä on road tripillä Teksasissa etsimässä muuatta vanhaa maatilaa. Hilpeä reissu saa ikävän käänteen, kun mukaan otettu liftari paljastuu väkivaltaiseksi. Kaveri heitetään pois kyydistä, mutta kumma enteellisyys jää piinaamaan pelokkaimpien mieliä. Matkan edetessä bensa käy vähiin, eikä harvaanasutulta seudulta löydy ristin sielua. Autiolla maaseudulla harhailevat toverit löytävät kuitenkin yksi kerrallaan tiensä asutulta vaikuttavaan taloon, joka on täynnä ihmisen luita.
Teksasin moottorisahamurhien kauhu on pikemminkin psykologista kuin graafista. Mielikuvitus on elokuvaa tehdessä päästetty vapaaksi kahleista ja viety ihmismielen pimeälle puolelle. Ruumiiden avulla koristeltu kauhujen talo on tehty pikkutarkasti ja hyytävä musiikki antaa painajaistodellisuudelle oman oudon sävynsä: murhatalon väki tuntuu elävän täysin vieraassa ja siten pelottavassa maailmassa. B-elokuvalle tyypillinen ylinäyttely on oikeastaan paikallaan, sillä se etäännyttää sopivasti karmivasta aiheesta. Raakalaismaisuuksia nimittäin piisaa yllin kyllin, vaikka harva asia läväytetään suoraan katsojan silmille.
Elokuvan väkivalta sävähdyttää ja painostava tunnelma saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä, mutta verenvuodatuksen määrä ei nykypäivänä tunnu enää poikkeuksellisen suurelta. Vielä 1970-luvulla aika oli kuitenkin toinen, ja elokuva sai osakseen suoranaisen viharyöpyn ─ äänekkäimmät kriitikot eivät toki itse olleet edes nähneet koko filmiä. Suomessakin elokuva pysyi sensuroituna aina vuoteen 1996 saakka. Kritisoijien moraalipaniikki taisi kuitenkin vain lietsoa elokuvan mainetta ja suosio oli taattu. Slasher-filmien suurena innoittajana tunnettu elokuva on saanut peräti viisi jatko-osaa 1980─2010-luvuilla ja vielä pari uudelleenlämmittelyä 2000-luvulla.
Pisteytys:
8/10
Teksasin moottorisahamurhien kauhu on pikemminkin psykologista kuin graafista. Mielikuvitus on elokuvaa tehdessä päästetty vapaaksi kahleista ja viety ihmismielen pimeälle puolelle. Ruumiiden avulla koristeltu kauhujen talo on tehty pikkutarkasti ja hyytävä musiikki antaa painajaistodellisuudelle oman oudon sävynsä: murhatalon väki tuntuu elävän täysin vieraassa ja siten pelottavassa maailmassa. B-elokuvalle tyypillinen ylinäyttely on oikeastaan paikallaan, sillä se etäännyttää sopivasti karmivasta aiheesta. Raakalaismaisuuksia nimittäin piisaa yllin kyllin, vaikka harva asia läväytetään suoraan katsojan silmille.
Elokuvan väkivalta sävähdyttää ja painostava tunnelma saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä, mutta verenvuodatuksen määrä ei nykypäivänä tunnu enää poikkeuksellisen suurelta. Vielä 1970-luvulla aika oli kuitenkin toinen, ja elokuva sai osakseen suoranaisen viharyöpyn ─ äänekkäimmät kriitikot eivät toki itse olleet edes nähneet koko filmiä. Suomessakin elokuva pysyi sensuroituna aina vuoteen 1996 saakka. Kritisoijien moraalipaniikki taisi kuitenkin vain lietsoa elokuvan mainetta ja suosio oli taattu. Slasher-filmien suurena innoittajana tunnettu elokuva on saanut peräti viisi jatko-osaa 1980─2010-luvuilla ja vielä pari uudelleenlämmittelyä 2000-luvulla.
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti