Elokuvavuosi 2002 muistetaan monista suuria lipputuloja keränneistä jatko-osista. Näistä ikonisimmaksi on selvästi noussut Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia (2002). Sen sijaan uuden Star Wars -esitrilogian kakkososa Kloonien hyökkäys (2002) ei saanut yhtä suopeaa vastaanottoa, vaikka filmi vetikin väkeä teattereihin aivan kiitettävästi. Löytyypä hittifilmeistä uusia tuulahduksiakin, kuten Tobey Maguiren tähdittämä Spider-Man (2002).
Vuotensa palkintogaaloissa puolestaan loistivat Chicago (2002), Pianisti (2002) sekä jo edellisvuonna ilmestynyt animaatio Henkien kätkemä (2001). Alkuvuodesta Oscar-historiaan jäi Halle Berryn tunteikas palkintopuhe ja toki voittokin, sillä kyseessä oli ensimmäinen mustan naisen saama pääosapysti. Päivän filmi edustaa hittikaartia, sillä se kohosi maailmanlaajuisesti katsotuimpien elokuvien top-10-listalle ja aloitti näihin päiviin jatkuneen jääkausibuumin.
Ohjannut Chris Wedge & Carlos Saldanha
USA 2002, 81 min.
Animaatio, Seikkailu, Komedia
Pääosissa: Ray Romano, John Leguizamo, Dennis Leary
Jääkausi lähestyy ja esihistorialliset elikot ovat liikekannalla. Erakkoluontoinen Manfred-mammutti (Ray Romano) saa tahtomattaan seurakseen kahelin Sid-laiskiaisen (Leguizamo), sapelihammastiikeri Diegon (Leary) ja ihmisvauvan. Alkaa eriskummallinen pelastusreissu, jonka päämääränä on pitää kummallinen vauveli hengissä ja saada hänet omiensa pariin.
Siihen nähden, että elokuva kertoo ystävyydestä ja avuliaisuudesta, tarinantäytteenä on kohtuuttoman paljon tyhjänpäiväistä ärhentelyä ja karjumista. Sama typeryys vaivaa valitettavasti monia muitakin lapsille suunnattuja elokuvia ja tv-sarjoja: on makukysymys, viihdyttääkö melskaus, mutta minua sellainen hieman kiusasi jo lapsena. Ice Agen juoni on stereotyyppisine hahmoineen yllätyksetön, joskaan ei kuitenkaan piinallisen kulunut. Toimintakohtauksissa on vauhtia sitä kaipaaville ja rytmi on kohdillaan, sillä napakaa tarinaa ei suotta pitkitetä tarpeettomasti.
Ice Age ei yllä animaatiojätti Pixarin tasolle juonensa saati visuaalisen ilmeensä puolesta, vaikka animaatio onkin oikein tasokasta aloittelevan studion jäljeksi ja ilmestymisaikaansa nähden. Tasapaksun tarinan huumori on joka tapauksessa vedonnut moniin katsojiin, sillä, kuten edellä todettua, Ice Age oli ilmestymisvuotensa isoimpia hittielokuvia. Leffalle on sittemmin tehty monia jatko-osia, lyhäreitä, tv-jaksoja ja pelejäkin, eikä franchise-juna ole vieläkään hidastanut vauhtiaan. Uusin sai ensi-iltansa tänä vuonna ja seuraavaa tehdään jo kovalla höyryllä.
Pisteytys: 4/10
Siihen nähden, että elokuva kertoo ystävyydestä ja avuliaisuudesta, tarinantäytteenä on kohtuuttoman paljon tyhjänpäiväistä ärhentelyä ja karjumista. Sama typeryys vaivaa valitettavasti monia muitakin lapsille suunnattuja elokuvia ja tv-sarjoja: on makukysymys, viihdyttääkö melskaus, mutta minua sellainen hieman kiusasi jo lapsena. Ice Agen juoni on stereotyyppisine hahmoineen yllätyksetön, joskaan ei kuitenkaan piinallisen kulunut. Toimintakohtauksissa on vauhtia sitä kaipaaville ja rytmi on kohdillaan, sillä napakaa tarinaa ei suotta pitkitetä tarpeettomasti.
Ice Age ei yllä animaatiojätti Pixarin tasolle juonensa saati visuaalisen ilmeensä puolesta, vaikka animaatio onkin oikein tasokasta aloittelevan studion jäljeksi ja ilmestymisaikaansa nähden. Tasapaksun tarinan huumori on joka tapauksessa vedonnut moniin katsojiin, sillä, kuten edellä todettua, Ice Age oli ilmestymisvuotensa isoimpia hittielokuvia. Leffalle on sittemmin tehty monia jatko-osia, lyhäreitä, tv-jaksoja ja pelejäkin, eikä franchise-juna ole vieläkään hidastanut vauhtiaan. Uusin sai ensi-iltansa tänä vuonna ja seuraavaa tehdään jo kovalla höyryllä.
Pisteytys: 4/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti