 |
| Life can be wonderful if you're not afraid of it. |
Mikä kultainen elokuvavuosi 1952 olikaan! Uusia upeita teoksia tuli ensi-iltaan toinen toisensa perään. Vuotensa nimekkäin filmi lienee musikaali Laulavat sadepisarat (1952), jossa tanssahdellaan elokuvakulisseissa. Hollywoodin takahuoneisiin johdattaa myös Särkyneiden haaveiden kaupunki (1952). Näytelmäsarjan täydentää vanhempaan aikaan sijoittuva Kultaiset vaunut (1952), joka kuljettaa katsojansa teatteriryhmän värikkäälle matkalle Etelä-Amerikkaan.
Vuotensa ykkösteoksia ovat omalla ranking-listallani ehdottomasti Akira Kurosawan koskettava Ikiru (1952) sekä Fred Zinnemannin ikimuistoinen lännenelokuva Seriffi (1952). Syvää draamaa parhaimmillaan! Laajaa tunneskaalaa löytyy muistakin teoksista: mennyttä aikaa muistellaan katkerasti sydäntäriipivissä filmeissä Umberto D (1952), Kielletyt leikit (1952) ja Vaitelias mies (1952). Päivän elokuvassakin katsotaan haaveillen taakse jääneeseen kulta-aikaan, mutta ehkä hieman rohjetaan kurotella toiveikkaaseen tulevaisuuteen.
Ohjannut Charlie Chaplin
USA 1952, 137 min.
Draama
Pääosissa: Charlie Chaplin, Claire Bloom
Eletään ensimmäisen maailmansodan aattoa vanhassa kunnon Lontoossa. Ikääntynyt koomikko Calvero (Chaplin) saa huomata, että uusi aika tekee tuloaan viihdemaailmaan ja vanhat mestarit joutuvat armotta väistymään. Calvero saa uutta puhtia elämäänsä pelastettuaan nuoren tanssijan Therezan (Bloom), jonka koko ura ja elämä siintävät vielä edessä.
Parrasvalot on surumielinen tilinpäätös Charlie Chaplinin omasta urasta. Yhtymäkohtia on runsaasti: vuosisadan alun Lontoon teatterilavat, kulkurimainen hahmo ja lopulta myös suhde Therezaan, joka kuvaa Charlien ja Oona Chaplinin romanssia. Elokuva kommentoi ikääntymistä ja maailman muuttumista välillä katkerasti, mutta myös lempeästi. Draama on riipaisevaa, vaikka välillä sen sävy muuttuu lähinnä paasaavaksi piehtaroinniksi. Komediaakin on mukana keventämässä kokonaisuutta, mutta huomattavan vähän. Parrasvalot on kuuluisa Chaplinin ja Keatonin humoristisesta yhteiskohtauksesta, vaikka se jääkin harmillisen lyhyeksi.
Vaikka elokuva on monin tavoin koskettava ja pääosin taidolla hallittu, on se myös surullinen malliesimerkki monien elokuvien naisrooleista. Avuton ballerina on hahmona täysin tyhjänpäiväinen ja hänen osanaan on ainoastaan rakastaa päähenkilöä. Aikansa kutakin, toki. Omana aikanaan, jos juuri vieläkään, moiseen seikkaan ei juuri huomiota kiinnitetty. Parrasvalot jakoi kriitikoita, eikä elokuva saanut kunnollista levitystä Yhdysvalloissa Chaplinin väitettyjen kommunistisympatioiden vuoksi. Sittemmin Parrasvalot on kerännyt mainetta vanhan mestarin viimeisenä suurena teoksena.
Pisteytys: 7/10
Parrasvalot on surumielinen tilinpäätös Charlie Chaplinin omasta urasta. Yhtymäkohtia on runsaasti: vuosisadan alun Lontoon teatterilavat, kulkurimainen hahmo ja lopulta myös suhde Therezaan, joka kuvaa Charlien ja Oona Chaplinin romanssia. Elokuva kommentoi ikääntymistä ja maailman muuttumista välillä katkerasti, mutta myös lempeästi. Draama on riipaisevaa, vaikka välillä sen sävy muuttuu lähinnä paasaavaksi piehtaroinniksi. Komediaakin on mukana keventämässä kokonaisuutta, mutta huomattavan vähän. Parrasvalot on kuuluisa Chaplinin ja Keatonin humoristisesta yhteiskohtauksesta, vaikka se jääkin harmillisen lyhyeksi.
Vaikka elokuva on monin tavoin koskettava ja pääosin taidolla hallittu, on se myös surullinen malliesimerkki monien elokuvien naisrooleista. Avuton ballerina on hahmona täysin tyhjänpäiväinen ja hänen osanaan on ainoastaan rakastaa päähenkilöä. Aikansa kutakin, toki. Omana aikanaan, jos juuri vieläkään, moiseen seikkaan ei juuri huomiota kiinnitetty. Parrasvalot jakoi kriitikoita, eikä elokuva saanut kunnollista levitystä Yhdysvalloissa Chaplinin väitettyjen kommunistisympatioiden vuoksi. Sittemmin Parrasvalot on kerännyt mainetta vanhan mestarin viimeisenä suurena teoksena.
Pisteytys: 7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti