tiistai 6. lokakuuta 2020

E.T. the Extra-Terrestial (1982)

Ohjannut Steven Spielberg
USA 1982, 114 min.
Scifi, Draama
Pääosissa: Henry Thomas, Robert MacNaughton, Drew Barrymore, Dee Wallace
 

We could grow up together, E.T.
 
E.T. the Extra-Terrestial on lämminhenkinen scifisatu ulkoavaruuden muukalaisen ja Elliot-pojan (Thomas) ystävyydestä. Kalifornian metsiin pesiytyneen avaruusaluksen yksi matkalainen jää maahan, kun hallituksen agentit rymistelevät rauhanomaisten alieneiden laskeutumispaikalle. Onneksi lähistön lapsiperheessä on avuliaita ystäviä, joiden kanssa olento löytää yhteisen kielen.

Sydämellinen E.T. ponnahti ilmestyttyään maailmanmaineeseen ja siitä tuli ilmestymisaikanaan tuottoisin elokuva kautta aikain. Oscar-palkintoja tuli neljä (mm. musiikeista ja erikoistehosteista). Valtavan maineen jälkilämpö tuntui omassakin lapsuudessani, vaikka synnyin viisi vuotta elokuvan ensi-illan jälkeen: E.T.-pehmolelu kului käsissäni, luin elokuvasta tehdyn kirjan ainakin kahdesti ja itse filmiä katseltiin mummolassa jouluna ─ itse kertomus tosin sijoittuu Halloweenin aikaan.

Valtavan suosion saanut E.T. tuntuu yhä ajattomalta sadulta. Elokuvan päähenkilöksi nousee hauskasti ilmeikäs nukke, jonka kautta peilataan Elliot-pojan mielenmaisemia. Steven Spielberg on kertonut vanhempiensa avioeron ja isän kaipuussa eletyn lapsuuden inspiroineen käsikirjoittamista. Myös yksinäinen Elliot varttuu äitinsä ja sisarustensa kanssa, mutta onneksi taivaalta tipahtaa hänelle ystävä, kasvukumppani ja herkkä kuuntelija. Tarinan aihe ei ole vuosien saatossa vanhentunut. Toteutuskin tuntuu yhä tuoreelta, mutta elokuvasta on silti väännetty ns. paranneltu versio vuonna 2002. Katsoin jälleen alkuperäisen elokuvan, uutta en muista edes nähneeni.

Pisteytys:
8/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti