torstai 25. lokakuuta 2018

The Masque of the Red Death - Punaisen surman naamio (1964)

Ohjannut Roger Corman
Iso-Britannia & USA 1964, 89 min.
Kauhu, Historia
Pääosissa: Vincent Price, Jane Asher, Hazel Court

Why should you be afraid to die?
Punaiseksi surmaksi nimetty rutto raivoaa valtoimenaan 1100-luvun Italiassa. Rikas ruhtinas Prospero (Price) pelkää karmeaa kuolemantautia, mutta onneksi hänellä on varaa ja valtaa tapattaa taudinsiemenet tieltään. Sydämetön Prospero sulkeutuu hulppeaan taloonsa pitämään ylellisiä kestejä, joihin vieraaksi joutuu myös Prosperon kaappaama neito Francesca (Asher). Prosperon sieluttomuuden salaisuus paljastuu Francescalle julmien juhlien jatkuessa.

Punaisen surman naamio perustuu Edgar Allan Poen kauhukertomuksiin, eritoten nimikkoteokseen Punaisen kuoleman naamio (1842). B-tuotannoista ja muutamista kulttimainetta nauttivista elokuvista tunnettu Roger Corman (1926─) ohjasi liudan Poen klassikkokertomuksiin pohjautuvia elokuvia 1960-luvun alussa. Tästä teossarjasta Punaisen surman naamio on varsinkin edeltäjiään vakavastiotettavampi. Eroa ja toisaalta yhtäläisyyksiäkin havainnollistaa vertaus vuotta aiemmin ilmestyneeseen hilpeään fantasiakomedia Korppiin (1963), jossa Vincent Price niin ikään näytteli pääroolia. Visuaalinen ilme tuo myös mieleen sävyiltään samankaltaisen Draculan (1958).

Goottikauhuksi luettavaa Punaisen surman naamiota ei pidetty erityisen pelottavana edes sen ilmestyessä, mutta toki tarinan julma teema on hyytävä. Suomessa elokuvaan tosin lyötiin vielä seuraavallakin vuosikymmenellä K-18-leima. Kertoneeko se sitten siitä, ettei satanistisen kultin esittäminen valkokankaalla ollut aivan ongelmatonta vai liekö korkean ikärajan syynä sadistisen Prosperon moraalittomuus. En ole aivan varma, mitä mieltä olisin Vincent Pricen soveltuvuudesta Prosperon rooliin: hetkittäin Pricen karisma natsaa osaan mainiosti, mutta paikoitellen kulmakarvojen ja viiksien aristokraattiset värähtelyt tekevät hahmosta tahattoman koomisen. Sama kaksijakoisuus kuvaa muutoinkin tunnelmiani elokuvan suhteen; Punaisen surman naamio on näyttävää ja omalaatuista teatteria, mutta ei kuitenkaan herätä erityisen suuria tunteita.

Pisteytys:
7/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti