 |
| I want the red crayon! |
Suomea ei juuri kauhuelokuvien maana tunneta, vaikka suomalaisia lajityypin teoksia onkin tehty koko joukko. Tunnettuna klassikkona mainittakoon fantasiaelementeillä ryyditetty Valkoinen peura (1952) ja tuoreempana, joskin ristiriitaisemman vastaanoton saaneena teoksena teinihassuttelu Bodom (2016). Tasan vuosikymmen sitten ensi-iltaan päätyi peräti kaksi jotakuinkin kauhuksi luokiteltavaa kotimaista teosta. Näistä toinen on Sauna (2008), jonka näin aikanaan melko tuoreeltaan, eikä kokemus varsinaisesti jättänyt mielitekoa uusintakatseluun. Niinpä kaksikosta jäljelle jää vain ennennäkemätön monsterikauhu Dark Floors.
Dark Floors
Ohjannut Pete Riski & Alan Smithee
Suomi & Islanti 2008, 85 min.
Kauhu, Fantasia
Pääosissa: Noah Huntley, Skye Bennett, Dominique McElligott
Sairaalassa tutkitaan autistista tyttöä Sarahia (Bennett). Kesken turhauttavien tutkimusten Sarah, hänen isänsä (Huntley) ja joukko heidän kanssaan hissiin osuneita ihmisiä joutuu outoon rinnakkaistodellisuuteen, jossa aika vaikuttaa kiertävän kehää. Pimeydestä ilmestyy kummia hirviöitä, joihin Sarah luo yhteyden.
Kuten arvata saattaa, Dark Floors ei ole onnistunut
teos juuri millään mittarilla. Visuaalisuuteen on kyllä panostettu ihan tyydyttävästi, vaikka veren tahrima painajaissairaala ei loistakaan omaperäisyydellään. Dark Floors on ansiokas oikeastaan vain siksi, että se onnistuu hyödyntämään uskomattoman tehokkaasti lähes kaikkia 2000-luvun kauhukliseitä aina hahmojen repliikkejä myöten.
Ainoa elokuvan originelli piirre taitaa olla se, että harvemmin minkään kauhuelokuvan monsterit ovat tuttuja Euroviisuista! Tämä erikoisuus ei ainakaan pelkokerrointa lisää, huumoriarvoa ehkä hitusen. Mahtavaan camp-arvoon oltaisi jo ylletty, jos möröt olisivat saaneet elokuvaan oman laulunumeronsa. Sen sijaan vakavastiotettavana kauhuna Dark Floors voisi olla toimivampi kokonaisuus, jos efektibudjetista olisi sivallettu suuri siivu fyffeä käsikirjoituspuolelle. Kenties paras tulos oltaisi kuitenkin saavutettu leikkaamalla koko elokuvasta pois noin 80 minuuttia ja laatimalla materiaalista keskinkertainen tai peräti hyvä musiikkivideo.
Pisteytys: 2/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti