 |
| Nothing can call it off... |
Vuonna 1988 moni kuuluisa kauhusarja kasvoi uudella jatko-osalla (Nightmare on Elm Street 4, Hellraiser II, Halloween 4, Friday the 13th VII...) ja alkunsa sai sittemmin elokuvasarjaksi paisunut Child's Play. Tänään estradille nousee pientä kulttimainettakin nauttiva Koston paholainen, jolla on kaikessa typeryydessään aivan hillittömän lupaava nimisuomennos. Alkuperäisnimi Pumpkinhead sen sijaan kuulostaa mitä parhaimmin sadonkorjuun juhlaan sopivalta meiningiltä. On aika päästää irti Pumpkinhead, tuo gremlinin ja alienin epäpyhä sekoitus.
Ohjannut Stan Winston
USA 1988, 86 min.
Kauhu, Fantasia
Pääosissa: Lance Henriksen, Jeff East, John D'Aquino
Joukko riehakkaita nuoria saapuu crossipyörineen Nevadan karuille hiekkamontuille. Retkue pysähtyy pikkukaupungin kaupalle, jota pyörittää seudun kova kasvatti Ed Harley (Henriksen). Pahaksi onneksi nuorisojoukon pahimman hurjapään kaahailu koituu Lancen pienen lapsen kohtaloksi. Tapahtumasta järkyttynyt Lance manaa esiin suohirviö Pumpkinheadin, mutta saa pian huomata kostonhimon kovan hinnan.
Ohjaaja Stan Winston (1946─2008) on tunnettu taitavista erikoisefekteistään ja maskeerauksistaan, joista mainittakoon esimerkiksi Winstonille Oscar-pystin tuottaneet Jurassic Park (1993) ja Terminator 2 (1991). Koston paholainen on Winstonin esikoisohjaus, joka on pienen budjetin B-elokuvaksi ihmeen onnistunut. Tarinassa on tyhjäkäyntiä, mutta myös potentiaalia. Eritoten Lance Henriksen suoriutuu roolistaan hyvin. Taidolla, joskin pienellä rahalla, tehtyjen efektien lisäksi mukana on jokusia hienoja visuaalisia hetkiä teatraalisissa suomaisemissa. Kokonaisuus on toki hieman kökkö, mutta myös sympaattinen.
Kulttimaineeseen kohonnut Koston paholainen on saanut peräti 3 jatko-osaa, oman sarjakuvansa ja onpa Pumpkinhead-hirviön edesottamuksille suunniteltu uusintaakin. Muodikkaan 1980-luvun tunnelmia henkivän Koston paholaisen uudelleenkäynnistys ymmärrettävästi kutkuttaa: kertomuksessa on paljon käyttökelpoista ainesta, jonka tosin voi väärissä käsissä muuttaa silmänräpäyksessä kasaksi sitä itseään. Ehkäpä Koston paholaisen ideat lopulta toimivatkin parhaiten tällaisessa yksinkertaisessa tuotannossa, ilman liian suuria suorituspaineita. CGI-hirviönä myös Pumpkinheadin vähäinenkin karisma katoaisi taatusti nopeasti.
Pisteytys: 6/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti