Iso-Britannia 1963, 116 min.
Draama
Pääosissa: Dirk Bogarde, James Fox, Sarah Miles, Wendy Craig
 |
| Servant? I'm nobody's servant.. |
Epäjärjestyksen keskellä elävä rikas poikamies Tony (Fox) palkkaa taloudenhoitajakseen herra Barrettin (Bograde), joka taitaa gentlemannien tapakulttuurin ja on lisäksi erinomainen kokki. Herrasväen yhteiselo muodostuu nopeasti toimivaksi yhteispeliksi, mutta miekkosten naisystävät sekoittavat pakan täysin. Vähitellen kaikki ihmissuhteet ovat kiemuralla ja lopulta isännän ja palvelijan suhde muuttaa muotoaan mitä eriskummallisimmalla tavalla.
Robin Maughamin samannimiseen romaaniin (1948) perustuva Palvelija on psykologinen draama, jossa on jopa hienoisia trillerin aineksia. Elokuvan teemoista näkyvin on luokkasuhteiden kuvaus ja analysointi: on valtavan kiehtovaa seurata, kuinka henkilöiden statukset sekoittuvat elokuvan edetessä. Luokka-asemia vastaavat rakennelmat järjestyvät uuteen uskoon lähes absurdilla tavalla. Palvelijan on katsottu käsittelevän myös homoseksuaalisuutta, vaikka asiaa ei tietenkään ilmaista suoraan. Sensuurin ja ahdasmielisyyden vuosikymmeninä homoutta ei arvatenkaan elokuvissa nähty, mutta Palvelija viestii jo hienoisesta asenneilmapiirin muutoksesta.
Yhdysvalloissa syntynyt ohjaaja Joseph Losey (1909─1984) muutti 1950-luvulla Englantiin jouduttuaan Hollywoodissa maanisena vellovien kommunistivainojen kohteeksi. Epätasaisen ohjausuran kohokohdaksi jäi brittikaudella syntynyt Palvelija, joka keräsi menestystä BAFTA-kisassa. Elokuvaa on kiitelty erityisesti sen omaperäisestä tavasta käsitellä luokkayhteiskuntaa. Ehkäpä Loseyn yhdysvaltalaistausta antoi juuri sopivasti ulkopuolisen näkökulmaa brittien luokkajärjestelmän pitkiin traditioihin. Myös tyyliseikat ovat kohdillaan: intuitiivisella asenteella luotu Palvelija on tunnelmaltaan hieman rosoinen, mutta siksikin kiehtovan kaunis teos. Erityismaininnat myös upealle musiikille ja kuvaukselle!
Pisteytys:
8/10
Robin Maughamin samannimiseen romaaniin (1948) perustuva Palvelija on psykologinen draama, jossa on jopa hienoisia trillerin aineksia. Elokuvan teemoista näkyvin on luokkasuhteiden kuvaus ja analysointi: on valtavan kiehtovaa seurata, kuinka henkilöiden statukset sekoittuvat elokuvan edetessä. Luokka-asemia vastaavat rakennelmat järjestyvät uuteen uskoon lähes absurdilla tavalla. Palvelijan on katsottu käsittelevän myös homoseksuaalisuutta, vaikka asiaa ei tietenkään ilmaista suoraan. Sensuurin ja ahdasmielisyyden vuosikymmeninä homoutta ei arvatenkaan elokuvissa nähty, mutta Palvelija viestii jo hienoisesta asenneilmapiirin muutoksesta.
Yhdysvalloissa syntynyt ohjaaja Joseph Losey (1909─1984) muutti 1950-luvulla Englantiin jouduttuaan Hollywoodissa maanisena vellovien kommunistivainojen kohteeksi. Epätasaisen ohjausuran kohokohdaksi jäi brittikaudella syntynyt Palvelija, joka keräsi menestystä BAFTA-kisassa. Elokuvaa on kiitelty erityisesti sen omaperäisestä tavasta käsitellä luokkayhteiskuntaa. Ehkäpä Loseyn yhdysvaltalaistausta antoi juuri sopivasti ulkopuolisen näkökulmaa brittien luokkajärjestelmän pitkiin traditioihin. Myös tyyliseikat ovat kohdillaan: intuitiivisella asenteella luotu Palvelija on tunnelmaltaan hieman rosoinen, mutta siksikin kiehtovan kaunis teos. Erityismaininnat myös upealle musiikille ja kuvaukselle!
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti