Ranska 2002, 97 min.
Mysteeri, Rikos, Draama
Pääosissa: Vincent Cassel, Monica Bellucci
 |
| Time destroys everything. |
Gaspar Noén (s. 1963) väkevä ja säälimätön elokuva kertoo kahdesta rajusta väkivallanteosta yhtenä iltana. Elokuva alkaa tapahtumien päätepisteestä, öisestä raivosta, kun mies nimeltä Marcus (Cassel) saa kostolleen täyttymyksen. Kohtaus kohtaukselta tarina peruuttaa ajassa taaksepäin: mikä Marcuksen suututti, mitä sitä edelsi ja kuinka ilta alkoi. Katsojan osalta elokuva alkaa veriä kuohauttavalla järkytyksellä ja kuvotuksella, mutta pahin on vasta tulossa. Inho ei silti hellitä, vaikka elokuvan loppupuolella sen päälle valuu laimea nolous ja lopulta outo, vinoutunut huojennus.
Irréversible kertoo nimensä mukaisesti peruuttamattomasta tapahtumasarjasta ja syy-seuraussuhteesta. Siksi elokuvan pihvi on sen erikoinen takaperoinen rakenne. Elokuvan blu-ray -julkaisu tarjoaa katsottavaksi myös kronologista "straight cut" -leikkausta, joka vesittää elokuvan idean ─ tai ehkä sen katsoessaan viimeistään ymmärtää, miksi juuri peruutusvaihde on tässä tapauksessa nerokas ja ehdottoman tärkeä. Kauhun, inhon sekä vihan tunteita ryöpytetään kurkusta alas niin ahdistavalla tavalla, että seesteinen loppu oudoksuttaa ja tuntuu väärältä helpotukselta. Epäluulo jää kytemään.
Karmeudessaan elokuva on taitava herättämään ristiriitaisia tunteita, vaikka päällimmäisenä olona jää vain valtava misogynia-väsymys. Olen väsynyt miehisiin elokuviin, joissa naisilla ei ole toimijuutta, on vain näitä kohtaloita. Elokuvan päähenkilö on, perinteiseen tapaan, kostava mies, jonka toimintaa nainen ainoastaan motivoi. Irréversiblen naisviha ja homofobia eivät siten ole tarinan keskeinen aihio, vaan ne toimivat tietoisina raivon herättelijöinä. Se on tehokasta, sillä niitä on todella vaikeaa katsoa. Sinänsä on hyvä, ettei väkivalta ei ole rahtustakaan viihteellistettyä vaan realistisen toteavaa. Elokuvan kehujiin on helppo yhtyä, mutta ymmärrän valtavan hyvin myös heitä, jotka ovat päättäneet katsoa muualle ja marssia ulos kesken elokuvanäytöksen.
Pisteytys: 6/10
Karmeudessaan elokuva on taitava herättämään ristiriitaisia tunteita, vaikka päällimmäisenä olona jää vain valtava misogynia-väsymys. Olen väsynyt miehisiin elokuviin, joissa naisilla ei ole toimijuutta, on vain näitä kohtaloita. Elokuvan päähenkilö on, perinteiseen tapaan, kostava mies, jonka toimintaa nainen ainoastaan motivoi. Irréversiblen naisviha ja homofobia eivät siten ole tarinan keskeinen aihio, vaan ne toimivat tietoisina raivon herättelijöinä. Se on tehokasta, sillä niitä on todella vaikeaa katsoa. Sinänsä on hyvä, ettei väkivalta ei ole rahtustakaan viihteellistettyä vaan realistisen toteavaa. Elokuvan kehujiin on helppo yhtyä, mutta ymmärrän valtavan hyvin myös heitä, jotka ovat päättäneet katsoa muualle ja marssia ulos kesken elokuvanäytöksen.
Pisteytys: 6/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti