The Pianist ─ Pianisti (2002)

Ohjannut Roman Polanski

Ranska, Puola, Saksa & Iso-Britannia 2002, 150 min.

Biografia, Sota, Draama

Pääosissa: Adrien Brody, Frank Finlay, Michal Zebrowski

 

If you prick us, do we not bleed?

 

Władysław Szpilmanin (1911─2000) muistelmateokseen (1945/1998) perustuva Pianisti seuraa muusikon (Brody) vaiheita toisen maailmansodan aikaisessa Varsovassa. Juutalainen Władysław joutuu perheineen nöyrtymään natsivalloittajien edessä ja muuttamaan vauraasta kodistaan ankeaan ghettoon. Pahempaa on tulossa, kun kuljetukset tuhoamisleireille käynnistyvät. Władysławin selviytymistaistelu sodan runtelemassa maassa muuttuu yhä vaikeammaksi ja epätoivoisemmaksi.

Pianistin kerronta on melko tuttua ja suoraviivaista, eli helposti sulatettavaa hirveästä aiheesta huolimatta. Kielenäkin on suuria yleisöjä ajatellen englanti. Elokuvassa on silti aitoa tunnetta ja liian sentimentaalisuuden ansa väistetään taitavasti. Sotatapahtumia kuvataan kiinnostavasti ainoastaan Władysławin rajatusta näkökulmasta, eli ikkunasta näkyvänä siivuna tai luotettujen ystävien kautta kantautuvina juoruina. Mitä tapahtuu ja milloin painajainen päättyy? Mitä Varsovalle tapahtuu? Adrian Brody tekee hyvän roolityön, vaikka hänen hahmoansa olisi voitu vielä syventääkin.

Kultaisella palmulla palkittu Pianisti menestyi oivasti palkintogaaloissa ympäri maailmaa. Oscareita tuli kolme (mm. Brodylle pääosastaan) ja suosiota riitti niin brittien Baftoissa kuin ranskalaisten Césareissa. Yleisösuosio oli niin ikään taattu: kävin itsekin katsomassa Pianistin ensi kertaa valkokankaalta ihan tuoreeltaan. Ensinäkemältä pidin elokuvasta valtavasti, eikä filmin tenho paljoa ole hiipunut. Tällaisenaankin elokuva on onnistunut ja koskettava sotadraama, mutta olisiko Szpilmanin ja Varsovan tarina vielä sielukkaampi ilman yleisöystävällisiksi hiottuja kerrontaratkaisuja?

Pisteytys: 8/10