Ohjannut Robert Bresson
Ranska 1959, 76 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Martin LaSalle, Marika Green
 |
| What a strange path I had to take. |
Näpistelyn jännityksestä huumaantunut Michel (LaSalle) ei pysty lopettamaan varastelua, vaikka mikään saalis ei täytäkään sisällä vellovaa tyhjiötä. Michel uppoutuu yhä syvemmälle paheelliseen harrastukseensa, liittyy rikollisliigaan, jää kiinni ja pakenee ulkomaille. Varkaudet tarjoavat masentuneelle miehelle adrenaliinia, jonka avulla unohtuu äidin kuolema ja elämän yleinen kolkkous. Lopulta Michel oivaltaa, että samaan olisi pystynyt myös rakkaus.
Taskuvaras on toinen osa Bressonin niin kutsutussa vankilatrilogiassa, jonka aloitti tositapahtumiin pohjautuva Kuolemaantuomittu on karannut (1956). Tämä elokuva ei ole ihan yhtä voimakas kuin edeltäjänsä, vaikka kertookin aiheestaan kiehtovan yksiselitteisesti ja tarkasti. Kamera fokusoituu käsiin ja näppäriin sormiin, pysytellen alati apatiaan uppoavan Michelin rinnalla. Elokuvan mielenmaisemana on tyhjyys, mutta lopussa välähtää toivon kipinä.
Päiväkirjamaisesti kerrottu Taskuvaras on kuvaelma siitä, kuinka ihminen voi jäädä oman itsensä vangiksi ja vieraantua ympäristöstään. Elokuvan toteutus on Robert Bressonin taattua minimalistista tyyliä, eikä mukana ole yhtään ylimääräistä hahmoa, lavastetta saati repliikkiä. Riisuttu kerronta lienee syy sille, miksi elokuva ei aikanaan saanut järin suurta huomiota, mutta sittemmin teoksen on kerrottu vaikuttaneen moniin merkkiteoksiin (mm. Elää elämäänsä 1962, Taksikuski 1976).
Pisteytys: 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti