Ohjannut Wes Craven
USA 1984, 91 min.
Kauhu
Pääosissa: Heather Langenkamp, Robert Englund, Johnny Depp, John Saxon
 |
| Whatever you do... don't fall asleep. |
Karskin näköinen Freddy Krueger (Englund) saapuu kalistelemaan veitsisormiaan neljän teinin unimaailmaan. Painajaiset muuttuvat todeksi ja lihaksi, kun Freddy surmaa ensimmäisen uhrinsa. Murhatun tytön paras ystävä Nancy (Langenkamp) ryhtyy punomaan juonia saadakseen murhaajan kiinni ja välttyäkseen itse karulta teurastukselta. Edes murhatutkimuksia johtavasta poliisi-isästä (Saxon) ei ole tällä kertaa apua, sillä uniaan ei voi paeta.
Wes Cravenin tunnettu slasher-elokuva oli ilmestyessään välitön hitti. Sittemmin Painajainen Elm Streetillä on saanut peräti seitsemän hieman vähemmän arvostettua
jatko-osaa ja remaken (2010), joiden lisäksi filmi on toki innoittanut
myöhempiä kauhufilmien tekijöitä. Toisaalta mieleen tulee kyllä myös
perheleffa Yksin kotona (1990), eli vaikutus populaarikulttuuriin
on ollut ylipäätään aivan kohtalainen. Leffan suosio pohjautuu menevään rytmiin ja nokkeliin ideoihin: unien ja todellisuuden sekoittumisen ohella on
mainittava Freddy Kruegerin hauskankarmiva tyyli.
Painajainen Elm Streetillä käyttää slasher-lajityypin tuttuja konventioita raikkaalla otteella. Lisäkierrettä teurastukseen tuo esimerkiksi Manaajasta (1973) tuttu yliluonnollisuus. Unimaailman ja todellisuuden sekoittuminen on toteutettu niin herkullisesti, etteivät juonen pienet korniudet edes haittaa. Tarina on helppo tulkita teini-iän myllerrysten kuvaksi tai toisaalta menneisyyden traumojen kummitteluksi. Pääpahis Freddyn tarina nivoutuu samaan freudilaiseen vyyhtiin, mutta psykologisoiva ote pysyy sopivan löyhänä taustavaikuttimena. Näin on hyvä, sillä mainioilla tykittelymusiikeilla maustetun elokuvan ensisijainen tarkoitus on viihdyttää ja hirvittää.
Pisteytys: 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti