lauantai 2. maaliskuuta 2019

Helmikuun elokuvat 2019

The Favourite
Ohjannut Yorgos Lanthimos
Irlanti, Iso-Britannia & USA 2018, 119 min.
Draama, Komedia, Historia, Biografia
Pääosissa: Olivia Colman, Emma Stone, Rachel Weisz




Eletään 1700-luvun alkuvuosia Englannin hovissa. Jossain kaukaisilla taistelutantereilla sota Ranskaa vastaan jatkuu aina vain, mutta politiikkapuheen ohella hovissa riittää muitakin murheita. Valokeilaan nousevat pyrkyrit Sarah (Weisz) ja Abigail (Stone), jotka kilvoittelevat kuningattaren (Colman) suosiosta. The Favourite ei ole lähimainkaan kummallisinta Yorgos Lanthimosta, vaikka onkin pukudraamaksi omalaatuinen. Lavasteet ja koltut ovat upeita, ja näyttelijätkin onnistuvat osissaan, mutta sisältö jää harmillisen vaisuksi. Hovielämän kuriositeeteista olisi voinut ammentaa enemmänkin, vaikka toki hovinaisten valtataistelua onkin hauska seurata. Lanthimoksen hajuttomin elokuva kahmi tietenkin uran isoimman potin Oscar-ehdokkuuksia (10), mutta niistä omansa sai lopulta vain mainio Olivia Colman.

Pisteytys: 7/10

If Beale Street Could Talk
Ohjannut Barry Jenkins
USA 2018, 119 min.
Romantiikka, Draama, Rikos
Pääosissa: KiKi Layne, Stephan james, Regina King




Ensirakkauden huuma katkeaa vankilatuomioon 1970-luvun New Yorkissa. If Beale Street Could Talk jatkaa Barry Jenkinsin yhteiskuntakriittisten ja valtavan tunteellisten mestariteosten linjaa. Elokuva tempaa mukaansa pimeyteen ja pelkoon, mutta sen mukana voi myös antautua täysin ehdottoman rakkauden vietäväksi. Siihen kiteytyy myös elokuvan sanoma: älä anna pahuuden lannistaa, vaan taistele sitä vastaan rakkauden avulla. Hyvyys voittaa!

Pisteytys: 9/10

Isle of Dogs
Ohjannut Wes Anderson
Saksa & USA 2018, 101 min.
Animaatio, Seikkailu, Komedia
Pääosissa: Bryan Cranston, Edward Norton, Koyu Rankin




Megasaki-kaupungin tautiset koirat karkoitetaan omalle saarelleen, mutta poika nimeltä Atari (Rankin) palaa etsimään rakasta hauvaansa. Koirien eloa seuraava stop motion -animaatio on kaikin tavoin Wes Andersonin tavaramerkkituote niin huumorin kuin kaikkialle ulottuvan pikkutarkkuudenkin puolesta. Tarinassa on  hauskoja ja tärkeitäkin huomioita vaikkapa syrjinnästä ja ehkä jopa rasismistakin, mutta yliyritteliäs kerronta on rasittavan sekavaa seurattavaa.

Pisteytys: 6/10

Avengers: Infinity War
Ohjannut Anthony Russo & Joe Russo
USA 2018, 149 min.
Scifi, Toiminta, Seikkailu
Pääosissa: Robert Downey Jr., Chris Hemsworth, Josh Brolin



Superroisto Thanos (Brolin) keräilee ikuisuuskiviä toteuttaakseen galaktisen massamurhan. Infinity War yhdistää valtavan joukon Marvel-universumin supersankareita Thanosta vastaan ja onnistuu ihmeen hyvin pitämään massiivisen paketin kasassa. Thanos on erinomainen hahmo, mutta valitettavasti ylisuuri elokuva ei jätä riittävästi aikaa kiinnostaville tarinoille. Puhtaana viihteenä filmi toimii oikein hyvin, mutta pelkkä pinnallisuus tekee katselusta hieman yksipuolista ja elokuva monine mäiskeineen katoaa mielestä nopeasti.

Pisteytys: 6/10

End Game - Loppupeli
Ohjannut Rob Epstein & Jeffrey Friedman
USA 2018, 40 min.
Lyhytelokuva, Dokumentti





Oscar-ehdokkaaksi päässyt lyhytdokumentti seuraa syöpäsairaiden viimeisiä aikoja sairaaloissa ja saattohoitoloissa. Elokuva on tyyliltään täysin taustalta tarkkaileva ja päästää ääneen lääkärit näkemyksineen, läheiset huolineen ja pelkoineen ja tietenkin myös kuolemansairaat potilaat. Kokonaisuus kaipaisi jonkinlaista synteesiä tai selkeyttävää lopputulemaa. Filmi koskettaa silti.

Pisteytys: 7/10

Period. End of Sentence. - Kuukautiset: Uusi periodi
Ohjannut Rayka Zehtabchi
USA 2018, 26 min.
Lyhytelokuva, Dokumentti





Lyhytdokkareiden Oscar-voittaja kertoo ansiokkaasta kuukautistabuja rikkovasta työstä Intiassa. Häpeilevien kuukautispuheiden takia ei tarvitsisi lähteä Intiaan asti, mutta elokuva osoittaa, että tietyissä maailman kolkissa ongelmat ovat pelkkää ujostelua suuremmat. Pieneltä tuntuva asia onkin suorastaan koko elämän kokoinen. Koko kuukautisstigmasta sietäisi tehdä lisääkin dokumentteja, jotka voisivat olla rakenteellisesti vielä tätäkin parempia.

Pisteytys: 7/10

Kinder des Kalifats
Ohjannut Talal Derki
Saksa, USA, Syyria, Lebanon, Alankomaat & Qatar 2017, 99 min.
Dokumentti, Sota




Saksaan muuttanut syyrialainen Talal Derki soluttautuu radikaaliin jihadistiperheeseen, jossa isä ylistää Osama Bin Ladenia ja laittaa lapsensa sotilaskouluun. Isän ja poikien koko elämä kietoutuu miinojen, pommien ja Allahin pyhän sodan ympärille. Ansiokas dokumentti auttaa hieman ymmärtämään käsittämättömän elämäntavan ylisukupolvisuutta eli sitä, kuinka maailmankuva siirtyy isältä pojalle. Kinder des Kalifats (engl. Of Fathers and Sons) oli Oscar-ehdokkaana parhaaksi dokumentiksi.

Pisteytys: 7/10

The Egyptian - Sinuhe egyptiläinen
Ohjannut Michael Curtiz
USA 1954, 139 min.
Draama, Historia
Pääosissa: Edmund Purdom, Peter Ustinov, Jean Simmons




Muinaisessa Egyptissä orpo Sinuhe (Purdom) nousee faaraon henkilääkäriksi. Mika Waltarin maailmanmenestys Sinuhe egyptiläinen (1945) saa Hollywood-filmatisoinnissa komeat kehykset, mutta silti elokuva on pelkkä sieluton toisinto erinomaisesta romaanista. Arvoitukseksi jää, olisivatko päärooleihin kaavaillut Marlon Brando ja Marilyn Monroe tehneet Sinuhen tarinasta onnistuneemman.

Pisteytys: 5/10

Tyttö nimeltä Varpu
Ohjannut Selma Vilhunen
Suomi 2016, 100 min.
Draama
Pääosissa: Linnea Skog, Paula Vesala




Varhaisteini Varpu (Skog) etsii isäänsä ja kärsii äitinsä (Vesala) lapsellisuudesta. Selma Vilhusen kasvukertomus kertoo tärkeän tarinan erilaisista perheistä ja itsensä hyväksymisestä. Ote on raikkaan aito ja varsinkin pääroolin Linnea Skog on loistava. Elokuvan lopussa esille tuleva mielenterveystematiikka tuntuu hieman päälleliimatulta ja ylimääräiseltä jatkeelta, vaikka sen idea onkin hyvä. Tyttö nimeltä Varpu on toimiva kokonaisuus, mutta vielä parempi on Vilhusen tuoreempi teos Hölmö nuori sydän (2018).

Pisteytys: 7/10

2 kommenttia:

  1. Mitä mieltä olit Paula Vesalan roolityöstä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei jättänyt moitteen sijaa Paula Vesalankaan rooli! Hyvä ohjaus ja kiinnostavasti käsikirjoitetut hahmot näkyvät myös roolitöiden laadussa. Eritoten, kun Vesala saati Skog eivät kumpainenkaan ole mitään (kaavoihinsa kangistuneita) pitkän linjan veteraaninäyttelijöitä - ehkä siksikin elokuvassa oli piristävää raikkautta.

      Poista