USA 1962, 129 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Gregory Peck, Mary Badham, Philip Alford, Frank Overton, Robert Duvall
 |
| Do you know what a compromise is? |
Harper Leen klassikkoromaaniin Kuin surmaisi satakielen (1960) pohjautuva elokuva kertoo eräästä lapsuuden kesästä 1930-luvun Alabamassa. Kuusivuotiaan Scout Finchin (Badham) isä Atticus (Peck) toimii asianajajana tapauksessa, jossa mustaa miestä syytetään valheellisesti raiskauksesta. Lapsuuden huoleton viattomuus saa ensimmäisen särönsä, kun pikkukaupungin rasismi pääsee rikosjutun ansiosta valloilleen.
Kuin surmaisi satakielen on yhtäältä etelävaltioissa rehottavaan rasismiin pureutuva oikeussalidraama, mutta myös hurmaavan sympaattinen lapsuuskuvaus. Erityisesti elokuva on ikiaikaisen tärkeä kertomus ymmärryksen tarpeesta tai Atticus-isän sanoin "toisen ihmisen kengissä kävelemisestä". Rikosjutun paljastamat julmuudet eivät istu yksiin lapsuuden ennakkoluulottomaan maailmankuvaan, ja paatuneen aikuisenkin oikeudentuntoa kolottaa taatusti. Nykypäivän valeuutisten ja lähdekritiikin puutteen turhauttavalla aikakaudella elokuva osuu jälleen ongelmapesäkkeen ytimeen.
Harper Leen kertomus toimii valkokankaalla aivan yhtä mukaansatempaavasti kuin erinomainen kirjakin. Elokuvasovituksen eläväisyys on suurelta osin mainioiden näyttelijöiden ansiota: lapsinäyttelijät ovat kautta linjan valloittavia ja omasta isyydestään roolityön aineksia ammentavan Gregory Peckin aitous välittyy mitä lämminhenkisimmällä tavalla. Elokuvaversio kolahti nyt jopa enemmän kuin ensikatselulla pari vuotta sitten, teksti edelliskatselusta löytyy täältä.
Kuin surmaisi satakielen on yhtäältä etelävaltioissa rehottavaan rasismiin pureutuva oikeussalidraama, mutta myös hurmaavan sympaattinen lapsuuskuvaus. Erityisesti elokuva on ikiaikaisen tärkeä kertomus ymmärryksen tarpeesta tai Atticus-isän sanoin "toisen ihmisen kengissä kävelemisestä". Rikosjutun paljastamat julmuudet eivät istu yksiin lapsuuden ennakkoluulottomaan maailmankuvaan, ja paatuneen aikuisenkin oikeudentuntoa kolottaa taatusti. Nykypäivän valeuutisten ja lähdekritiikin puutteen turhauttavalla aikakaudella elokuva osuu jälleen ongelmapesäkkeen ytimeen.
Harper Leen kertomus toimii valkokankaalla aivan yhtä mukaansatempaavasti kuin erinomainen kirjakin. Elokuvasovituksen eläväisyys on suurelta osin mainioiden näyttelijöiden ansiota: lapsinäyttelijät ovat kautta linjan valloittavia ja omasta isyydestään roolityön aineksia ammentavan Gregory Peckin aitous välittyy mitä lämminhenkisimmällä tavalla. Elokuvaversio kolahti nyt jopa enemmän kuin ensikatselulla pari vuotta sitten, teksti edelliskatselusta löytyy täältä.
Pisteytys:
9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti