 |
| Voyage, voyage. |
Elokuvavuoden 2021 suurimpia yleisömenestyksiä ovat tähän saakka olleet muun muassa uusin Bond-leffa No Time to Die sekä tuorein Marvel-universumin jatke Spider-Man: No Way Home. Myös päivän elokuvat ovat herättäneet mielenkiintoa ja kantaneet suuria odotuksia. Tämän vuoden joulukalenterin viimeinen matka sukeltaa ensin polttavan kuumaan hiekkaan ja kiitää sitten viilentävän lumituiskun purevaan syleilyyn. Niiden myötä riemukkaan joulun toivotus!
Ohjannut Denis Villeneuve
USA & Kanada 2021, 155 min.
Scifi, Seikkailu
Pääosissa: Timothée Chalamet, Rebecca Ferguson, Zendaya
Frank Herbertin samannimiseen scifiklassikkoon (1965) perustuva elokuva sijoittuu avaruuden ääriin. Galaktisen imperiumin suurin valta ja voima piilee salaperäisessä hallusinogeeni-rohdossa, jota löytyy ainoastaan Arrakiksen aavikkoplaneetalta. Dyyni vie syvälle mahtisukujen armottomaan kamppailuun rohdon ja sitä myötä koko maailmankaikkeuden herruudesta.
Olen lukenut alkuperäisteoksesta vain ensimmäisen kolmanneksen, joten en pysty kovin hyvin vertaamaan elokuvaa Herbetin visioon. Kolonialismia käsittelevä tarina tuntuu kyllä hyvin uskolliselta kirjalle, mutta aihio on onnistuneesti saatu tuntumaan ajankohtaiselta. Olisi tarinaa tosin voinut uudistaa vielä railakkaamminkin, mutta Herbertin kumma kirja ei ole mikään helpoin filmatisoitava. Kenties Denis Villeneuven itsenäisempi visio saa kasvaa Dyynin tulevissa jatko-osissa. Avausosa on näyttävä, mutta jää vielä tunnusteluksi. Mistä kaikesta tarinassa oikeastaan on kyse?
Populaarikulttuuriin suuresti vaikuttanut romaani on yritetty filmatisoida useasti. Ennen Villeneuvea syntyi David Lynchin Dyyni (1984), jonka riemuisa huuruisuus on vertaansa vailla. Villeneuven versio on paljon Lynciä selkeämpi, mutta molemmissa elokuvissa velloo hieman samankaltainen outo tunnelma. Kummallisuus kietoo mukaansa, vaikka tarina käynnistyykin hitaasti. Jylhänä pauhaava aavikkoseikkailu tuo mieleen eritoten Star Warsit, joiden syntyä Dyyni-kirja on aikanaan innoittanut suuresti. Dyyni esittelee häikäisevän komeita maisemia, joiden mahti avautuu upeana kotitelkkaristakin. Valkokankaalta katsottuna Arrakiksen loistosta saisi kuitenkin parhaat tehot irti.
Pisteytys: 7/10
Pisteytys: 7/10
Ohjannut Juho Kuosmanen
Suomi & Venäjä 2021, 107 min.
Draama, Seikkailu, Romantiikka
Pääosissa: Seidi Haarla, Yuriy Borisov
Suomalainen opiskelija Laura (Haarla) matkustaa junalla halki kolean talvisen Venäjän. Päämääränä on pohjoinen kaivoskaupunki Murmansk ja Jäämeren rannan muinaiset kalliomaalaukset. Hyttiseuraksi siunaantuva Ljosa (Borisov) ei tee hyvää ensivaikutelmaa, mutta matka on pitkä ja hytti on pieni. Vieraat sydämet tulevat toisilleen tutuiksi.
Hytti nro 6 perustuu löyhästi Rosa Liksomin samannimiseen menestysromaaniin (2011). Lämpöä ja hyvyyttä hehkuva elokuva nostattaa kaipuun satunnaisiin ihmiskohtaamisiin, läheisyyteen ja matkustamiseen ─ kaikkeen, mitä poikkeusaikana on annosteltu tavattoman niukasti. Matkan teko on hetkessä elämisen vapautta, perille pääsyn merkityksettömyyttä; yksin olemista ja luottoa toisen ihmisen hyvyyteen. Valloittava elokuva ei kuitenkaan ole rahtustakaan sentimentaalinen.
Elokuva on ihana nojatuolimatka, sillä taitavat, aidot näyttelijät ja rosoiset miljööt tempaavat mukaansa raiteilla keinuvaan junaan ja sen ahtaille käytäville. J-P Passin kuvissa on eloon heräävän muiston tuntu. Cannesin Grand Prixillä palkittu Hytti nro 6 on oivaa jatkoa Juho Kuosmasen kansainväliselle menestykselle. Kuosmanen vakuutti jo elokuvallaan Hymyilevä mies (2013), joka sekin sai tunnustusta Cannesissa. Seuraavaksi jännitetään, miten korkealle Hytti nro 6 kohoaa Oscar-karsinnoissa.
Pisteytys: 9/10
Hytti nro 6 perustuu löyhästi Rosa Liksomin samannimiseen menestysromaaniin (2011). Lämpöä ja hyvyyttä hehkuva elokuva nostattaa kaipuun satunnaisiin ihmiskohtaamisiin, läheisyyteen ja matkustamiseen ─ kaikkeen, mitä poikkeusaikana on annosteltu tavattoman niukasti. Matkan teko on hetkessä elämisen vapautta, perille pääsyn merkityksettömyyttä; yksin olemista ja luottoa toisen ihmisen hyvyyteen. Valloittava elokuva ei kuitenkaan ole rahtustakaan sentimentaalinen.
Elokuva on ihana nojatuolimatka, sillä taitavat, aidot näyttelijät ja rosoiset miljööt tempaavat mukaansa raiteilla keinuvaan junaan ja sen ahtaille käytäville. J-P Passin kuvissa on eloon heräävän muiston tuntu. Cannesin Grand Prixillä palkittu Hytti nro 6 on oivaa jatkoa Juho Kuosmasen kansainväliselle menestykselle. Kuosmanen vakuutti jo elokuvallaan Hymyilevä mies (2013), joka sekin sai tunnustusta Cannesissa. Seuraavaksi jännitetään, miten korkealle Hytti nro 6 kohoaa Oscar-karsinnoissa.
Pisteytys: 9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti