 |
| Heil, everybody. |
Elokuvavuosi 1961 muistetaan parhaiten New Yorkiin sijoittuvista romanttisista elokuvista: Aamiainen Tiffanylla leikittelee arjen glamourilla ja West Side Story tanssahtelee slummikortteleissa. Vuoden erikoisuuksiin taasen lukeutuu Marlon Brandon ainoa ohjaustyö, omalaatuinen lännenelokuva Vihan riivaama. Oma suosikkini vuoden filmeistä on italialais-ranskalainen Yö, joka vie Milanon kaduille ja yksinäisiin juhliin. Päivän hittielokuvassa kuitenkin suunnataan Välimerelle, jossa jylisee ja paukkuu.
Ohjannut J. Lee Thompson
Iso-Britannia & USA 1961, 158 min.
Sota, Toiminta, Seikkailu
Pääosissa: Anthony Quayle, Gregory Peck, Anthony Quinn, David Niven
Alistair MacLeanin samannimiseen romaaniin (1957) perustuva toimintaelokuva sijoittuu Välimerelle toisen maailmansodan taisteluihin. Kreikan edustalla sijaitsevalla Navaronen saarella valtaa pitävät natsien massiiviset tykit, joiden tuhoaminen on todettu täysin mahdottomaksi. Kuusihenkinen sotilasjoukko on liittoutuneiden viimeinen toivo: miekkoset pyrkivät soluttautumaan natsien tukikohtaan paikalliset partisaanit apunaan, vaikka tehtävä on vaaroja täynnä.
Navaronen tykit alkaa rauhallisesti, mutta hiljalleen tapahtumat vyöryvät yhä jännittävämpään suuntaan. Onnistuuko tehtävä, onko joukossa luopio ja saavatko natsit soluttautujat kiinni? Alun rauhallisuus on perusteltu, sillä keskeiset hahmot saavat tilaa kasvaa. Siitä huolimatta elokuva kaipaisi roimasti tiivistämistä, vaikka tarinan loppupuolella kelloa ei enää maltakaan vilkuilla. Komeissa merimaisemissa kuvattu filmi on kaunista katseltavaa ja Oscar-palkitut efektit ovat aikansa mittapuulla onnistuneita, vaikka eivät enää erityisesti säväytäkään.
Vuotensa huippumenestysten joukkoon lukeutuva Navaronen tykit
tehtiin isolla budjetilla ja valtavat olivat elokuvan tulotkin. Puhtaan viihteellinen sotaseikkailu ei pyri muistelemaan sotatapahtumia, vaan tarina on täysin fiktiivinen: mitään Navaronen saarta ei oikeasti ole olemassa ja koko operaatiokin on täysin kuvitteellinen. Totta ja tarua yhdistävä Navaronen tykit muistuttaa hieman lajityyppinsä suurta klassikkoa Kwai-joen siltaa (1957), mutta tästä tarinasta uupuu syvällisyyttä. Toverihenkeä, isoja paukkuja ja menevää hupia kaipaaville filmi taatusti maittaa edelleen.
Pisteytys: 6/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti