 |
| Le mandarin-citron de César! |
Vuosi 1931 on jouluisesti katsoen merkkivuosi, sillä tuolloin Coca-Colan Joulupukki sai nykyisen punanuttunsa. Täällä pohjoisessa maailmankolkassa moisesta humpuukista ei tiedetty vielä mitään, vaikka Korvatunturin sijainti sentään oli käynyt ilmi jo muutamaa vuotta aiemmin. Uuteen asuun pukeuduttiin silti meilläkin: Helsinki vastaanotti maailmankaupungin ilmeen, kun eduskuntatalo ja pilvenpiirtäjänä matalien kattojen ylle kohoava hotelli Torni valmistuivat. Koto-Suomi jääköön kuitenkin nyt taakse, sillä matka vie vuoteen 1931 ja ankkuroidumme toviksi seuraamaan ranskalaiseen satamakuppilan elämänmenoa.
Ohjannut Alexander Korda
Ranska 1931, 130 min.
Draama, Romantiikka, Komedia
Pääosissa: Pierre Fresnay, Raimu, Orane Demazis
Marseillesin satamassa on pieni kuppila, jota pyörittävät isä César (Raimu) ja poika Marius (Fresnay). Nuori Marius haikailee palavasti merille, mutta kuinka kertoa haaveesta isäpapalle? Kaiken lisäksi naapurin tyttö Fanny (Demazis) on Mariuksen lemmen kohde, mutta avioituminen ja merielämä eivät sovi yhteen. Kuinka vauras kilpakosija vaikuttaa Mariuksen lopulliseen päätökseen?
Ihastuttavan eläväinen elokuva herättää lähes sadan vuoden takaisen maailman henkiin kiehtovalla tavalla. Tuntuupa filmi ripauksen verran ajankohtaiseltakin, sillä kaukokaipuun poteminen on nykypäivänä taas polttavan ajankohtainen teema: Marius tarjoaa siihen myös lääkettä, sillä sievät satamamaisemat käyvät verrattomasta nojatuolimatkasta kadonneeseen aikaan.
Ihastuttavan eläväinen elokuva herättää lähes sadan vuoden takaisen maailman henkiin kiehtovalla tavalla. Tuntuupa filmi ripauksen verran ajankohtaiseltakin, sillä kaukokaipuun poteminen on nykypäivänä taas polttavan ajankohtainen teema: Marius tarjoaa siihen myös lääkettä, sillä sievät satamamaisemat käyvät verrattomasta nojatuolimatkasta kadonneeseen aikaan.
Kauniiksi melodraamaksi virittyvässä elokuvassa on hurmaava ripaus komediaa, jota kuppilan pappakööri tarjoilee korttipelien ja elämänfilosofian muodossa. Ranskalaisten moottoriturpien sanan säilä viuhuu melkoista kyytiä! Eipä ole ihmekään, että hupia ja draamaa tasapainoisesti yhdistävä filmi on muodostunut kotimaassaan suureksi klassikoksi. Marcel Pagnolin näytelmäkäsikirjoitukseen perustuva tarina sai pikaisesti jatkoa kahden elokuvan voimin: Fanny (1932) ja César (1936) ovat suoraa jatkoa tämän elokuvan tapahtumille. En kerro Mariuksen tekemää päätöstä, mutta loppu on kyllä melkoisen kutkuttava cliffhanger.
Pisteytys: 8/10
Pisteytys: 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti