 |
| -The dream is gone. -But the baby's real. |
Vuosi on 1961 ─ Juri Gagarin lensi avaruuteen, John F. Kennedy aloitti presidenttikautensa ja The Shirelles -yhtye kysyi, vieläkö lemmit mua huomenna. Kysymys on hyvä, sillä vuosi oli ilmapiiriltään kireä: Kuubassa kylmä sota kuumeni ja Berliinissäkin kaivettiin piikkilanka-aidat esiin. Päivän elokuvassa ei suurvaltapolitiikkaa tuumita, vaan keskitytään yhden pienen ihmisen arkisiin kohtaloihin.
A Taste of Honey - Hunajan maku
Ohjannut Tony Richardson
Iso-Britannia 1961, 101 min.
Draama
Pääosissa: Rita Tushingham, Murray Melvin, Dora Bryan
Jo (Tushingham) on 17-vuotias teini, jolle koulunkäynti ei maita ja kotielämä vielä vähemmän. Äiti (Bryan) ei hyväksy tyttärensä miessuhteita, mutta vaihtaa itse äijiä kuin sukkia. Uusi siippa haluaa Jon pois kuvioista, joten nuori nainen muuttaa omilleen ja vaihtaa koulunkäynnin työhön. Erään lyhyen suhteen tuoma hetkellinen onni johtaa epätoivottuun raskauteen, eikä Jon apuna ole ketään muuta kuin kämppäkaveri Geoffrey (Murray).
Hunajan maku edustaa aikakautensa kitchen sink -brittidraamoja, joissa kuvataan työväenluokkaista arkielämää mahdollisimman realistisesti. Elokuva on aito ja karu, mutta ei säälittelevä tai inhorealistinen. Synkkiä tapahtumia keventää ajoittainen komediallinen sävy iloisine musiikkeineen; hetkittäinen hunajan maku ja pako masentavasta arjesta. Rehellinen teos menestyi palkintogaaloissa, kahmi liudan Baftoja ja oli peräti ehdolla Kultaisen palmun saajaksi.
Tony Richardsonin työläisperhekuvaus nostaa esille tavallisia ihmisiä, joita valkokankaalla ei kuitenkaan aikanaan nähty ─ eikä nyt niin hirveästi vielä nykypäivänäkään. Yksinhuoltajan ja homon lisäksi elokuvassa nähdään mustan ja valkoisen suhde, joka vielä aikanaan herätti paheksuntaa (ks. samasta aiheesta Arvaa kuka tulee päivälliselle, 1967). Elokuva on monella tapaa edelläkävijä, mutta muutamat repliikit ja arvot tuntuvat nykypäivänä vaivaannuttavilta. Aikansa tuotteina ne ymmärtää.
Pisteytys: 8/10
Pisteytys: 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti