 |
| A picture with a smile ─ and perhaps, a tear. |
Joulukalenterin aikakone käynnistyy vuodesta 1921. Levylautaselle sopii pyöräyttää yksi ajan suursuosikki, jazzin kuningas Paul Whiteman, ja kohottaa kielletty malja kaikille satavuotiaille! Pyöreitä viettävät tänä vuonna muun muassa Suomen oppivelvollisuuslaki, tähtitieteellinen yhdistys Ursa sekä Havis Amandan lakitusperinne. Aivan pelkkään auvoon ei ole tuudittautuminen, sillä sadan vuoden takainen maailma vasta toipui espanjantaudista ja suursodan jälkipyykistä, kaiken lisäksi itärajamme takana kärsittiin suurta nälänhätää. Tänään matka vie valtameren toiselle puolen Hollywoodiin, jossa kurjaliston elämä riipii sydämiä.
Ohjannut Charlie Chaplin
USA 1921, 68 min.
Mykkäelokuva, Draama, Komedia
Pääosissa: Charlie Chaplin, Jackie Coogan, Edna Purviance
Epätoivoinen tuore äiti (Purviance) jättää pienokaisensa (Coogan) tuntemattomien hoiviin. Sattuman oikusta lapsi päätyy köyhän kulkurin (Chaplin) käsivarsille, eikä lempeäsydäminen mies voi muuta kuin opetella vauvanhoitoa. Vuosia myöhemmin parivaljakon muodostaman pienen perheen onni on uhattuna, sillä lapsen taustasta vihiä saaneet viranomaiset vaativat huostaanottoa.
Charlie Chaplinin ensimmäinen kokopitkä ohjaustyö toi ensi kertaa valkokankaille ohjaajaneron tunteikkaan tyylin, jossa liikutaan syvästä epätoivosta tikahduttavaan hilpeyteen. Eritoten nerokas unijakso läikehtii eläväistä herkkyyttä ja samaistuttavia tunteita. Aitoudelle on syynsä, sillä Chaplin ammensi ideoita omasta lapsuudestaan ja esikoispoikansa kuolemasta. Pitelemätön luovuuden kukoistus ja halu kertoa koskettavaa tarinaa huokuvat elokuvasta siitä huolimatta, että tuotantoprosessi oli hankala: tuotantoyhtiö heitti kapuloita rattaisiin ja yksityiselämässä oli käynnissä riitaisa avioero.
Chaplinin poika menestyi tuotanto-ongelmista huolimatta erinomaisesti ja takoi näyttävät lipputulot. Jälkeen päin on arvioitu, että Chaplinin esikoispitkä teos oli arvossa arvaamattomassa sysätessään muitakin lyhytkomedian taitajia yhä rohkeammin pitkien filmien pariin. Teoksen pituus on huomioitu elokuvajulisteessakin, joka mainostaa luvassa olevan "6 reels of Joy". Toiseksi jäi koomikko Harold Lloyd, jonka ensimmäinen kokopitkä filmi Meripojan elämä (1921) jäi vielä neljään kelaan.
Charlie Chaplinin ensimmäinen kokopitkä ohjaustyö toi ensi kertaa valkokankaille ohjaajaneron tunteikkaan tyylin, jossa liikutaan syvästä epätoivosta tikahduttavaan hilpeyteen. Eritoten nerokas unijakso läikehtii eläväistä herkkyyttä ja samaistuttavia tunteita. Aitoudelle on syynsä, sillä Chaplin ammensi ideoita omasta lapsuudestaan ja esikoispoikansa kuolemasta. Pitelemätön luovuuden kukoistus ja halu kertoa koskettavaa tarinaa huokuvat elokuvasta siitä huolimatta, että tuotantoprosessi oli hankala: tuotantoyhtiö heitti kapuloita rattaisiin ja yksityiselämässä oli käynnissä riitaisa avioero.
Chaplinin poika menestyi tuotanto-ongelmista huolimatta erinomaisesti ja takoi näyttävät lipputulot. Jälkeen päin on arvioitu, että Chaplinin esikoispitkä teos oli arvossa arvaamattomassa sysätessään muitakin lyhytkomedian taitajia yhä rohkeammin pitkien filmien pariin. Teoksen pituus on huomioitu elokuvajulisteessakin, joka mainostaa luvassa olevan "6 reels of Joy". Toiseksi jäi koomikko Harold Lloyd, jonka ensimmäinen kokopitkä filmi Meripojan elämä (1921) jäi vielä neljään kelaan.
Pisteytys: 9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti