 |
| Hope well and have well. |
Kymmenen vuotta sitten ensi-iltansa saivat Aki Kaurismäen Le Havre, Steven Spielbergin Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus sekä 2020-luvulla ajankohtaistunut tautitrilleri Tartunta. Vuoden 2011 hittejä olivat elokuvahistoriaa käsitelleet The Artist ja Hugo, jotka keräsivät mainetta, kunniaa ja Oscar-pystejä. Päivän elokuva on niin ikään vuotensa kehutuimpia teoksia: katsojia ihastuttanut draamakomedia löytyy edelleen IMDb:n Top 250 -listalta, kirjoitushetkellä se on sijalla 47.
Ohjannut Olivier Nakache & Èric Toledano
Ranska 2011, 112 min.
Draama, Komedia, Biografia
Pääosissa: Omar Sy, François Cluzet
Neliraajahalvaantunut miljonääri Philippe (Cluzet) palkkaa henkilökohtaiseksi avustajakseen kokemattoman Drissin (Sy). Philippe mieltyy Drissin välittömään asenteeseen, vaikka hulttioelämää viettänyt nuorukainen ei varsinaisesti edes ollut vailla hakemaansa pestiä. Työsuhteesta syntyy hiljalleen poikkeuksellisen lämmin ystävyys.
Koskemattomat (engl. The Intouchables) pyrkii osoittamaan, että monesta tiukasta paikasta selviää joko huumorilla tai toista ihmistä kuuntelemalla. Ajatukset ihmisten erilaisuudesta ja kanssaihmisen kohtaamisesta ovat tärkeitä, vaikka aihion pohdinta ei ole järin omaperäistä. Ystävyysdraama lieneekin katsojasta ja katselumielentilasta riippuen hurmaava, siirappisen typerä tai jotain ihan kivaa siltä väliltä. Kerronta on hieman kliseistä, mutta vaivatonta seurata. Näyttelijätkin hoitavat osansa pätevästi. Kyynikon on kuitenkin helppo bongata tarinasta tiettyjä väsähtäneitä luokka- ja rotustereotypioita. Vai ovatko ne näin näkyviä vasta 2020-luvulla? Ehkä en olisi kiinnittänyt niihin mitään huomiota, jos olisin nähnyt Koskemattomat ensi-iltavuonnaan.
Suurta menestystä nauttinut, moninkertaisesti César-palkittu Koskemattomat on pääasiassa miellyttänyt katsojia. Aihepiiri on inhimillisyydessään yleismaailmallinen: siksi ei ole ihme, että suosittu elokuva on saanut jo pari uudelleenfilmatisointia. Argentiinalainen Inseparables (2016) ja intialainen Oopiri (2015) saivat tuoreimpana rinnalleen Hollywood-version The Upside (2019), jonka vastaanotto on jäänyt laimeaksi. Tosin ei tämäkään elokuva ole tarinan alkujuuri, sillä Koskemattomat on saanut inspiraationsa tosielämästä. Innoittajana toimi dokumentti À la vie, à la mort (1995), jossa seurataan halvaantuneen liikemiehen Philippen ja hänen avustajansa Abdelin ystävyyttä.
Pisteytys: 6/10
Koskemattomat (engl. The Intouchables) pyrkii osoittamaan, että monesta tiukasta paikasta selviää joko huumorilla tai toista ihmistä kuuntelemalla. Ajatukset ihmisten erilaisuudesta ja kanssaihmisen kohtaamisesta ovat tärkeitä, vaikka aihion pohdinta ei ole järin omaperäistä. Ystävyysdraama lieneekin katsojasta ja katselumielentilasta riippuen hurmaava, siirappisen typerä tai jotain ihan kivaa siltä väliltä. Kerronta on hieman kliseistä, mutta vaivatonta seurata. Näyttelijätkin hoitavat osansa pätevästi. Kyynikon on kuitenkin helppo bongata tarinasta tiettyjä väsähtäneitä luokka- ja rotustereotypioita. Vai ovatko ne näin näkyviä vasta 2020-luvulla? Ehkä en olisi kiinnittänyt niihin mitään huomiota, jos olisin nähnyt Koskemattomat ensi-iltavuonnaan.
Suurta menestystä nauttinut, moninkertaisesti César-palkittu Koskemattomat on pääasiassa miellyttänyt katsojia. Aihepiiri on inhimillisyydessään yleismaailmallinen: siksi ei ole ihme, että suosittu elokuva on saanut jo pari uudelleenfilmatisointia. Argentiinalainen Inseparables (2016) ja intialainen Oopiri (2015) saivat tuoreimpana rinnalleen Hollywood-version The Upside (2019), jonka vastaanotto on jäänyt laimeaksi. Tosin ei tämäkään elokuva ole tarinan alkujuuri, sillä Koskemattomat on saanut inspiraationsa tosielämästä. Innoittajana toimi dokumentti À la vie, à la mort (1995), jossa seurataan halvaantuneen liikemiehen Philippen ja hänen avustajansa Abdelin ystävyyttä.
Pisteytys: 6/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti