perjantai 6. joulukuuta 2024

6. luukku: Suomifilmejä 1924─2024

Visa mig min tillkommande!
 
Itsenäisyyspäivän Suomi-kooste esittelee jälleen elokuvia sadan vuoden ajalta 1924─2024. Kun ajat ovat kovia, tekee herkästi mieli paeta onnellisiin aikoihin: tässä kattauksessa piisaakin monta komediaa, kevyttä romanssia ja nostalgian kyllästämää menneisyyskuvaa. Toki mukana on synkkiäkin sävyjä. Silti parempien aikojen kaihossa tekee mieli kysyä, oliko ennen kaikki paremmin. Vai olisiko elo iloisempaa, jos olisin joku muu?
 
Elokuva-arkistostani löytyy vaihtoehtoinen elokuvamuistojen taival, jonka voi aloittaa poikkeavasti Hollywood-filmillä. Mika Waltarin tunnettuun romaaniin (1945) perustuva Sinuhe egyptiläinen (1954) nimittäin on saanut ainoan elokuvaversionsa rapakon toisella puolen. Vaan jatkakaamme matkaa kummallisten kotimaisten parissa! Seppo Huunosen Karvat (1974) kuvaa häkellyttävästi kotimaisen elokuvateollisuuden laarinpohja-aikoja, ja ysärin railakkuutta tarjoavat Leningrad Cowboys meet Moses (1994) sekä Pidä huivista kiinni, Tatjana (1994). Tälle vuosituhannelle tuovat hauskat Kukkia & sidontaa (2004) ja Perkele (2004) sekä animaatio Muumit Rivieralla (2014). Jos taas haluaa jatkaa nostalgiateemalla, päivän kattauksen täydentää osuvasti Populäärimusiikkia Vittulajänkältä (2004).
 
 
Polyteekkarifilmi
Ohjannut Adolf Lindroos
Suomi 1924, 69 min.
Mykkäelokuva, Komedia
Pääosissa: Rurik Ekroos, Emil Lindh, Kirsti Suonio
 
 
 
 
Joukko suomalaisurheilijoita oli suuntaamassa Pariisin kesäolympialaisiin 1924. Tätä jaloa aatetta halusivat tukea Helsingin polyteekkarit, jotka päättivät avittaa atleettien matkakassaa elokuvan lipputuloilla. Niin syntyi puolittain dokumentaarinen ja fiktiivinen Polyteekkarifilmi, jossa teekkarikulkueeseen sekaantuvat jopa Olympoksen jumalat. Lopputulos on ihan hauskaa aikansa henkeä, vaikka elokuvallisilta ansioiltaan filmi ei ole mikään merkkiteos. Jos kaipaa aikamatkaa 1920-luvun Helsinkiin, tämä elokuva toimii oivana menolippuna. Se sisältää kiehtovaa ajankuvaa, mutta myös tuhnuista misogyniaa ja runsain määrin tuotesijoittelua.

Pisteytys: 6/10
 
Siltalan pehtoori
Ohjannut Risto Orko
Suomi 1934, 87 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Jalmari Rinne, Hanna Taini, Uuno Laakso
 
 
 
 
Kujeilevan vedonlyönnin ansiosta muuan rikas kartanonomistaja Kurt (Rinne) pestautuu Siltalan kartanon pehtoriksi. Mies haluaa osoittaa taitonsa maataloustöiden johdossa, eikä hän pelkää heilua viikatteen varressa. Kartanon kesäpäivissä roihahtaa monta lemmentarinaa! Suursuosioon kohonnut elokuva oli aikanaan ensimmäinen suomalainen miljoonan katsojan rajapyykin ylittänyt filmi. Siltalan pehtoori toimii edelleen kauniina, joskin melko romantisoituna aikamatkana entisajan vauraimpaan maaseutuelämään. Harald Selmer-Geethin samannimiseen romaaniin (1903) perustuva tarina on sittemmin filmatisoitu uudelleen vuonna 1953.

Pisteytys: 7/10

Nainen on valttia
Ohjannut Ansa Ikonen
Suomi 1944, 99 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Ansa Ikonen, Aku Korhonen, Uuno Laakso
 
 
 
 
Menestynyt laulaja Kirsi Kalpa (Ikonen) kyllästyy itsekkääseen sulhaseensa ja ajautuu pakosalle poikamiesboksiin. Siellä syttyy romanssi säveltäjä Rantamaan (Salminen) kauniiden sävelmien tahdittamana. Sota-aikana tehdyssä filmissä luotetaan viihdelinjaan, eikä aikalaistodellisuus näy rahtustakaan: kahvikin on kahvia, eikä mitään vastiketta! Ansa Ikosen ainoaksi jäänyt ohjaustyö on vasta toinen suomalainen naisen ohjaama elokuva (ensimmäinen on Glory Leppäsen Onnenpotku, 1936). Ohjaustyössä ei ole moitittavaa, varsinkin, kun Ikonen on vieläpä pääroolissa ja laulaa lurittaa useammankin hienon numeron. Sen sijaan Mika Waltarin tusina-käsikirjoitus on löperö.

Pisteytys: 6/10
 
Opri
Ohjannut Edvin Laine 
Suomi 1954, 79 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Rakel Laakso, Elsa Turakainen, Elna Hellman




Karjalainen evakkomummo Opri (Laakso) joutuu kunnalliskotiin. Edvin Laineen herttaisessa ja tunteikkaassa draamakomediassa ei ole erityisen selvää juonta, mutta tunnelmaa piisaa senkin edestä. Rakastettavien vanhushahmojen joukossa on kujeilevia pappoja ja nyreitä sekä ilomielisiä mummoja, joiden parissa aika kiitää sukkelaan. Erinomaiset näyttelijät olivat tehneet roolinsa jo kertaalleen teatterilavalla. Ihastuttava matka aikaan entiseen!

Pisteytys: 8/10
 
X-paroni
Ohjannut Risto Jarva, Jaakko Pakkasvirta & Spede Pasanen
Suomi 1964, 85 min.
Komedia
Pääosissa: Spede Pasanen, Pirjo Pasanen, Simo Salminen, Jaakko Pakkasvirta
 


Paroni Wilhelm von Tandem (Pasanen) kolauttaa päänsä ja menettää muistinsa. Pian syntyy sekaannus, sillä muuan maalaisukkeli Kalle (Pasanen) on paronin ilmetty kaksoisolento. Kuinka miekkoset pärjäävät toistensa kengissä? Spede Pasanen oli aloitellut elokuvauraansa näyttelijänä jo 1950-luvulla ja X-paronin myötä hän pääsi kokeilemaan kannuksiaan käsikirjoittajana, ohjaajana ja tuottajana. Niin alkoi pitkä ja tuottelias ura viihteen moniottelijana. Elokuvassa nähdään Speden vilkkaan mielikuvituksen tuottamia keksintöjä, joita hän elämänsä varrella kehitteli samalla innolla kuin kansanhuvejakin.

Pisteytys: 6/10
 
Viu-hah hah-taja
Ohjannut Ere Kokkonen
Suomi 1974, 83 min.
Komedia
Pääosissa: Leo Lastumäki, Jyrki Kovaleff, Pentti Siimes
 
 
 
 
Ufomiehet ja kummat kaksoisolennot aiheuttavat sekaannusta ja pian itse valtakunnaneuvottelijakin viuhahtaa. Vuotta 1974 voi hyvin luonnehtia suomalaisen elokuvaviihteen aallonpohjaksi, sillä Viu-hah hah-tajan ohella ensi-iltansa sai vain kyseenalaisehko erootiikkadraama Karvat (1974). Molemmat olivat luokattomia jo aikalaiskriitikoiden mielestä. Viu-hah hah-taja on kyllä niin pöljä, että hyvällä tuulella ollessaan törttöilylle saattaa hieman nauraakin.

Pisteytys: 3/10
 
Klaani: Tarina Sammakoitten suvusta
Ohjannut Mika Kaurismäki
Suomi 1984, 120 min.
Draama, Rikos, Romantiikka
Pääosissa: Markku Halme, Minna Soisalo, Antti Litja




Sammakoiden suku tunnetaan pahamaineisista rikollisistaan ja hulttiomaisesta elämäntyylistään. Nuori Aleksanteri Suuri Sammakko (Halme) väistelee sukunsa taakkaa, mutta erilainen elämä on mahdotonta saavuttaa. Rehellinen draamaelokuva muistetaan varsinkin Anssi Tikanmäen Jussi-palkitusta musiikista, joka soi kauniina kautta linjan. Hieno on elokuvan miljöökin, vanha Tampere jo kadonneine maisemineen. Tarina kulkee hieman jäykästi, mutta silti raadollisen rehdisti.

Pisteytys: 7/10
 
Pekko ja poika
Ohjannut Timo Koivusalo
Suomi 1994, 82 min.
Komedia
Pääosissa: Timo Koivusalo, Satu Silvo, Kalle Wallin, Esko Nikkari
 
 
 
Timo Koivusalon luoma Pekko Aikamiespoika nousi suosituksi huumorihahmoksi 1990-luvulla. Hahmon edesottamuksista syntyi tv-sarja (1993) sekä viisi elokuvaa (1993─1997), joista Pekko ja poika on toinen. Kuvitteellisessa Tyräahon kylässä elelevä yksinkertainen mualaismies Pekko (Koivusalo) loihtii ympärilleen lämminhenkistä kansankomediaa. Tässä elokuvassa hän tosin lähtee maaseudulta Helsinkiin, mukanaan sosiaalivirkailijoita pakeneva pikkuveljensä (Wallin). Umpipöhkö mutta hyväntuulinen elokuva oli vuoden 1994 katsotuin kotimainen elokuva. Kai tässä on jotain oudosti purevaa 90-luvun nostalgiaa, jonka ansiosta elokuva on näkemisen väärti.

Pisteytys: 5/10
 
Koirankynnen leikkaaja
Ohjannut Markku Pölönen
Suomi 2004, 105 min.
Draama
Pääosissa: Peter Franzén, Taisto Reimaluoto, Ahti Kuoppala
 
 
 
 
Veikko Huovisen samannimiseen romaaniin (1980) perustuva draama vie sotien jälkeisiin köyhiin vuosiin. Tarinan päähenkilö on sodassa vaikeasti päähän vammautunut Mertsi (Franzén), joka saa pakkomielteen työkaverinsa koiran kynnenleikkuusta. Pienestä sysäyksestä saa alkunsa pitkä vaellus halki rikkinäisen maan, kohti Kainuun korpea ja hauva-auvoa. Markku Pölösen tyylille uskollisesti elokuvassa tarkastellaan entisajan Suomea sangen nostalgisesti ja lämminhenkisesti.

Pisteytys: 7/10
 
Mielensäpahoittaja
Ohjannut Dome Karukoski
Suomi & Islanti 2014, 102 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Antti Litja, Petra Frey, Iikka Forss, Mari Perankoski



Tuomas Kyrön luomaan Mielensäpahoittaja-hahmoon perustuva draamakomedia esittelee juron mutta rakastetun ukkelin (Litja). Ennen oli kaikki paremmin, jupisee jäärä ja yrittää tilapäisesti sopeutua modernin miniänsä (Perankoski) kanssa samaan talouteen. Karkean olemuksen alta paljastuu kauniisti herkkiä tuntoja, välillä vähän naurattaakin. Mielensäpahoittaja oli ilmestyessään hitti ja niinpä sille on tehty jatkoksi tv-sarja (2019) sekä kolme elokuvaa (2018, 2022, 2024).

Pisteytys: 6/10
 
Myrskyluodon Maija
Ohjannut Tiina Lymi
Suomi 2024, 164 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Amanda Jansson, Linus Troedsson




Anni Blomqvistin Myrskyluoto-kirjasarja (1968─1973) on rakastettu kertomus ankarasta elämästä 1800-luvun Ahvenanmaalla. Tässä elokuvassa alkuperäisromaanien pitkä tarina on tiivistetty hyvin ja Maijasta (Jansson) on luotu kirjaan nähden varsin vahva ja omapäinen hahmo. Siinä olisi hyvä lähtökohta saaristorealismille, mutta elokuva on voimakkaan romantisoitu miljöötä ja puvustusta myöten. Niin puhtaaksi siivotulta kaikki tuntuu, että saaristoelämää vaivaa hienoinen teatraalisuus, vaikka kaikki onkin kovin kaunista. Tunnelatauskin kasvaa mekaanisesti, jatkuvasti alleviivaten ja jokainen onneton käänne pureskellaan katsojalle valmiiksi. Elokuva on kuitenkin kerännyt laajalti ihailua ja suuria katsojalukuja, joten historiallista rakkausviihdettä ja puhdistavaa itkua kaipaavalle Myrskyluodon Maija on todennäköisesti nappiosuma.

Pisteytys: 5/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti