Saint Maud (2019)

Ohjannut Rose Glass

Iso-Britannia 2019, 84 min.

Draama, Kauhu, Trilleri

Pääosissa: Morfydd Clark, Jennifer Ehle

Never waste your pain.

Kiihkeän uskonnollinen Maud (Clark) aloittaa uuden työn kuolemansairaan naisen (Ehle) hoitajana. Potilaan paheellinen elämä saa Maudin ryhtymään päättäväiseen käännytystyöhön, mutta viimeisistä maallisen elämän iloista nauttiva nainen ei ota hengellistä apua vastaan. Maudin jumalasuhde kuitenkin on pelottavan intohimoinen ja muuttuu yhä piinaavammaksi.

Saint Maud tutkii mielenterveyden horjumista ja traumaattisen menneisyyden käsittelyä. Elokuvan kauhu ei varsinaisesti ole yliluonnollista, mutta silti mystinen pahuus kihisee sakeana ilmassa. Hienoisia yliluonnollisia elementtejä kyllä ilmenee ─ mutta ovatko ne todellisia vai kuviteltuja? Kiehtovaa on sekin, että pahuus laskeutuu ihmisten keskuuteen toisesta suunnasta kuin yleensä.

 

Ohjaaja-käsikirjoittaja Rose Glassin (s. 1990) esikoinen on saanut kriitikot puolelleen, ja niinpä Glassin seuraava elokuva Love Lies Bleeding (2024) sai taakseen jo hieman suuremman budjetin. Tasapainoisen Saint Maudin onnistumisiin lukeutuu myös pääroolia näyttelevä Morfydd Clark (s. 1989), joka osaa välittää taidokkaan hienovaraisesti Maudin syvää hurmosta ja ahdinkoa. Maudin hahmosta on kyllä tasapaino kaukana, mutta elokuvassa kaikki on kohdillaan. Silti odotushorisontissa siintävät kutkutukset eivät aivan saa täyttymystään. Lupaava debyyttielokuva joka tapauksessa.

Pisteytys: 7/10

Avengers: Endgame (2019)

Ohjannut Anthony Russo & Joe Russo

USA 2019, 181 min.

Toiminta, Scifi, Seikkailu, Draama

Pääosissa: Robert Downey Jr., Mark Ruffalo, Chris Hemsworth, Chris Evans, Scarlett Johansson, Paul Rudd

 

I love you 3000.

 

Avengers: Infinity Warin (2018) tarina jatkuu synkissä merkeissä. Puolet universumin elävistä olennoista on kadonnut tuhkana tuuleen ja Kostaja-jengin rippeet yrittävät keksiä ratkaisun mahdottomaan ongelmaan. Vuodet vierivät ja toivo hiipuu, kunnes sankareiden pieni ystävä Ant-Man (Rudd) tupsahtaa takaisin kvanttimaailman syövereistä. Aikamatkustuksen avulla kaikki on sittenkin ehkä mahdollista pelastaa, vaikka se vaatii kipeitä uhrauksia yhteisen hyvän puolesta.
 

Avengers: Endgame on tarinaltaan edeltäjäänsä parempi, ehyempi ja merkityksellisempi. Hienoisia kauneusvirheitä on, kuten vaikkapa Thorin (Hemsworth) kiusallinen hahmokehitys ja ylipäätään huumorin kliseisyys. Rauhaa ja kiinnostavaa draamaa voisi olla enemmänkin, mutta supersankaritarinalta edellytetään mäiskettä. Valtaosin tappeluhurmio on kuitenkin säästetty loppuun. Ylipäätään kokonaisuus on kuitenkin lajityypissään onnistunut ja viihdyttävä.

Vuoden 2019 katsotuimmaksi elokuvaksi kohonnut Endgame on onnistunut päätös pitkälle, vuosikymmenen jatkuneelle elokuvasaagalle. Tai no päätös ja päätös  ─ elokuva sinetöi ainoastaan "The Infinity Sagan", jonka jälkeen alkanut  "The Multiverse Saga" on sekin paisunut jo yli kymmenellä elokuvalla ja liudalla sarjoja vain muutamassa vuodessa. Liioitellulta tuntuvassa tahdissa on jo väljähtänyt maku. Ehkäpä Endgame sittenkin oli todellinen päätösosa vielä jollain tapaa koossa pysyneelle supersankaritarinalle.

Pisteytys: 7/10

Avengers: Infinity War (2018)

Ohjannut Anthony Russo & Joe Russo

USA 2018, 149 min.

Toiminta, Scifi, Seikkailu

Pääosissa: Robert Downey Jr., Josh Brolin, Mark Ruffalo, Chris Hemsworth

You guys are so screwed now!

Marvel Cinematic Universen megasuuri saaga pohjautuu sarjakuvakustantamon suosittuihin supersankarisarjakuviin. Suurta elokuva- ja sarjauniversumia on rakennettu vuoden 2008 Iron Manista saakka, eikä loppua vielä näy. Kostajat-ryhmää yhteenkokoavat Avengers-elokuvat niputtavat yksittäisten sankareiden juonilinjoja ja maailmankaikkeuden tulevaisuus on alati vaakalaudalla.

 

Avengers: Infinity Warissa superpahis Thanos (Brolin) tavoittelee suunnatonta tuhoa, jota hajanainen ja riitainen sankaritiimi pyrkii kaikin keinoin estämään. Tarinasta tuskin saa otetta, ellei ole katsonut pohjalle vähintään muita Avengers-filmejä. Toisaalta sillä ei hirveästi ole väliä, koska elokuva on pääasiassa tyhjänpäiväistä toimintaa ja ylipitkiä taisteluita. Efektit sinänsä ovat hienoja ja mäiske komeaa, mutta äkkiäkös niihinkin turtuu. Joukkotuhoa tutkivaan draamaan olisi aineksia, mutta ne tilaisuudet ohitetaan liian nopeasti. Viihteeksi filmi silti kelpaa ihan hyvin.

Oikeastaan Infinity War on loistava osoitus siitä, miksi 1001-elokuvalistan vuotuiset päivitykset olivat järjettömiä: monena vuonna listalle lisättiin kourallinen tuoreimpia hittejä ja poistettiin edellisvuoden lisäyksiä. Sinänsä Marvel-elokuvia ei voi ohittaa viimeisimmän vuosikymmenen elokuvista puhuttaessa. Eivät ne mitään suuria taideteoksia ole, mutta megalomaanisen suosittuja ja parhaimmillaan ihan hauskaa viihdettä. Infinity War valitettavasti ei lukeudu Marvelin parhaimmistoon, mutta se luo toisaalta parin seuraavalle filmille, Avengers: Endgamelle (2019). Molemmat ehättivät toviksi mukaan 1001-listalle.

 

Pisteytys: 6/10

A Star is Born (2018)

Ohjannut Bradley Cooper

USA 2018, 136 min.

Romantiikka, Draama

Pääosissa: Lady Gaga, Bradley Cooper

 

Can I touch your nose?

 

Keski-ikäinen country-muusikko Jackson Maine (Cooper) ryyppää itseään hengiltä ja hoitelee stadionkeikkoja ponnettomalla rutiinilla. Kun Jackson sattumalta tapaa Allyn (Gaga), lupaavan nuoren laulajan, hän löytää uutta elinvoimaa. Mutta kun Allyn valovoimainen tähti syttyy, Jacksonin valokeila himmenee ja viina vie miestä kohti lopullista tuhoa.

A Star is Born on nykyaikainen päivitys vanhaan tarinaan, joka on filmatisoitu jo kolme kertaa aiemminkin, ja tarina-aihiota on toki mukailtu monissa muissakin elokuvissa. Kaksi ensimmäistä elokuvaa (Tapahtuipa Hollywoodissa, 1937 ja Tähti on synttynyt, 1954) sijoittuvat elokuvamaailmaan. Tähti on syttynyt (1976) siirsi tarinan musiikkipiireihin. Menestyksen tavoittelun sijaan tämän elokuvan keskeisiä teemoja ovat pääparin romanssi, Jacksonin alkoholismi ja Allyn epävarmuus omasta ulkonäöstään. A Star is Born ei silti sisällöllisesti tuo mitään uutta tuttuun tarinaan.

Kovia lipputuloja ja positiivisia arvioita kerännyt elokuva menestyi ilmestyessään näyttävästi. Huolellisesti tehdastuotettu musiikki edustaa monin tavoin 2010-luvun tyyliä, minkä vuoksi ei olekaan ihme, että filmi pokasi Shallow-hitistään muun muassa Grammyn ja parhaan laulun Oscarin. Vaikka Lady Gaga ja Bradley Cooper löytävät laulaessaan keskinäisen kemian, romanssikuvaus on heppoista ja aavistuksen kliseistä. Siten A Star is Born ei vedä vertoja kahdelle ensimmäiselle esikuvalleen (1937, 1954), mutta kyllä tämän mieluummin katselee kuin 1970-luvun laimean lemmiskelyn.

Pisteytys: 5/10

Capernaum ─ Kapernaum - kaaoksen lapset (2018)

Ohjannut Nadine Labaki

Libanon 2018, 126 min.

Draama

Pääosissa: Zain Al Rafeea, Yordanos Shiferaw, Boluwatife Treasure Bankole

Life is the biggest injustice.

Beirutin kaduilla varttunut Zain (Al Rafeea) on 12-vuotias syvämietteinen poika. Hän on joutunut viideksi vuodeksi vankilaan puukotettuaan erästä miestä ja sellissä viruessaan hän on päättänyt haastaa vanhempansa oikeuteen. Millä oikeudella he ovat tehneet hänet tällaiseen maailmaan, eivätkä pidä hänestä huolta? Takaumien kautta kerrotaan Zainin tarina, joka johtaa kurjasta kodista ankaraan katuelämään. Satunnaiset ihmiskohtaamiset pitävät yllä toivoa ja epätoivoa.

Katulasten kovat kohtalot koskettavat, sillä niitä on kuvattu hätkähdyttävän aidosti. Amatöörinäyttelijöillä on puheenpartta myöten kokemusta katuoloista: päänäyttelijä Zain al Rafeea oli vielä elokuvan tekoaikaan katulapsi. Näyttelijäntyö on upeaa ja varsinkin lasten väliset suhteet on saatu tuntumaan realistisilta. Ainoa hiertävä ryppy elokuvassa on epäuskottava oikeusprosessi, joka asettaa Zainin suuhun korkealentoisen käsikirjoitettua puhetta. Tarinaan meinaa ujuttautua teennäinen maku, mutta onneksi fokus pysyy pitkälti takaumakerronnassa. Toisaalta kun kyse on fiktiosta, on siinä mahdollisuus myös kuvitella asioiden menevän toisin kuin todellisuudessa.

Kapernaum - kaaoksen lapset kohosi menestykseen maailmalla ja se oli ehdolla muun muassa Kultaiseen palmuun ja parhaan vieraskielisen elokuvan Oscariin. Elokuva on siten yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä arabifilmejä ja samalla maailmanlaajuisesti tunnetuimpia Libanonissa tehtyjä elokuvia. Nadine Labakin (s. 1974) ohjaama ja käsikirjoittama teos herättää mielenkiinnon Labakin muutakin tuotantoa kohtaan. Esimerkiksi sotien ja levottomuuksien riipimän kylän naisiin keskittyvä Where Do We Go Now? (2007) vaikuttaa kiinnostavalta tutustumiskohteelta.

Pisteytys: 8/10

Vice - vallan oikeat kasvot (2018)

Ohjannut Adam McKay

USA 2018, 132 min.

Biografia, Draama

Pääosissa: Christian Bale, Amy Adams, Steve Carell

Beware the quiet man.

Republikaanipoliitikko ja liikemies Dick Cheney toimi George W. Bushin varapresidenttinä halki 2000-luvun. Cheneyn on sittemmin arvioitu olleen kaikkien aikojen vaikutusvaltaisin Yhdysvaltain varapresidentti, sillä hän otti kulisseissa ohjat vakaasti käsiinsä ja vaikutti voimakkaasti Irakin sodan syttymiseen. Vice - vallan oikeat kasvot tutkii Cheneyn (Bale) nousua seremonialliselta vaikuttavaan virkaan, jossa hän kuitenkin pääsee tyydyttämään vallanhalunsa.

Vice on tyylillisesti hyvin samankaltainen elokuva kuin Adam McKayn edellisfilmi Big Short (2015). Kerronta on vauhdikasta, mukaan on leikattu uutiskuvia, ripoteltu huumoria ja lisätty erikoinen kertojaääni. Siinä mielessä tyyli toimii, että kärryillä on helppo pysyä, mutta ohjaajan visio valahtaa sekavaksi. Näkökulma päähenkilöönkin on kahtalainen, kunnioittava ja kriittinen. Sikäli elokuvaa toki on helppo lähestyä eri positioista käsin, mutta poukkoilevuus häiritsee monessa suhteessa.

Oikeastaan kiinnostavinta Vicen tarinassa ei niinkään ole juuri Cheney, vaan kulisseissa myrkyllisesti kuhisevat valtapelit. Siksi on harmi, ettei tätä teemaa oikein saada kunnolla esille. Henkilökuvan tähtenä murisee Christian Bale Batman-äänellään ─ ihan vakuuttavasti toki, ja Bale sai jopa osastaan Oscar-ehdokkuuden. Kokonaisesta kahdeksasta Oscar-ehdokkuudesta voitto tuli ansaituimmasta kategoriasta, maskeerauksesta.

Pisteytys: 6/10

Sorry to Bother You (2018)

Ohjannut Boots Riley

USA 2018, 112 min.

Komedia, Scifi, Draama

Pääosissa: LaKeith Stanfield, Tessa Thompson, Steven Yeun

 

I just really, really need a job.

Tyhjätasku Cassius Green (Stanfield) asuu setänsä autotallissa ja yrittää tienata vuokrarahoja puhelinmyyjänä. Yllättäen Cassius kehittyy mestarimyyjäksi, joka ylenee firmassa yhä arveluttavampiin myyntitehtäviin. Puntarissa painavat ystävien lakkoaikeet, firman epäeettiset bisnekset ─ ja toisaalta raha, elintason nousu ja egoa hivelevä menestys.

Kapitalismikriittinen scifikomedia repii räävitöntä huumoria rahanahneista bisneshirmuista ja siitä, miten kukaan ei välitä. Lakot kaikuvat kuuroille korville ja vain television aivottomat viihdeohjelmat villitsevät kansaa. Kritiikki kärjistyy lopulta melkoiseksi scifi-hullutteluksi. Vaikka kierrokset kasvavat riemukkaalla tavalla, kokonaisuutena elokuva on välillä turhankin hidastempoinen ja jankkaava.

Boots Rileyn (s. 1971) esikoisohjaus ja samalla ensimmäinen käsikirjoitustyö on kärkäs ja yllättävä, sekä monin paikoin aidosti hauska kaikessa absurdiudessaan. Sorry to Bother You kohosi kotimaassaan arvostelumenestykseksi, vaikka valtavaa hittiä tai pystimagneettia filmistä ei tullutkaan. Nyt on joka tapauksessa kiinnostavaa odottaa, millainen tulee olemaan Rileyn seuraava, jo työn alla oleva elokuva.

Pisteytys: 7/10

Ugetsu - kalpean kuun tarinoita (1953)

Ohjannut Kenji Mizoguchi

Japani 1953, 96 min.

Draama, Fantasia

Pääosissa: Masayuki Mori, Eitarô Ozawa, Machiko Kyô

 

Success always comes at a price.

Ugetsu - kalpean kuun tarinoita sijoittuu 1500-luvun Japaniin, jossa riehuu sota. Savenvalaja Genjuro (Mori) ja hänen lankonsa Tobei (Ozawa) lähtevät rosvoja uhmaten myymään Genjuron ruukkuja kotikylää kauemmas. Ahneuden sokaisemat miehet ajautuvat umpikujaan: aaveprinsessa Lady Wasaka (Kyô) viettelee Genjuron ja Tobei hankkii kyseenalaista kunniaa varastetussa haarniskassa ─ molempien miesten vaimot joutuvat maksamaan puolisoidensa erheistä kalliin hinnan.

Kenji Mizoguchin nimekäs mestariteos kuvaa kaoottista, sotaan langennutta maata rehellisesti ja silti kauniisti. Tarina vertautuu sodanjälkeiseen Japaniin 1950-luvulla, jossa moni elämä oli muuttunut peruuttamattomalla tavalla. Sotaan lähdetään innolla, mutta siitä maksetaan lopulta liian kova hinta. Onnenetsijöiden väistämätön ahdinko koskettaa, sillä suurten rikkauksien sijaan käsiin jää vain kasa tuhkaa. Surumielisyydestä huolimatta Ugetsu on viehättävää katsottavaa. Miljöö on viehättävän autenttinen ja fyysinen näyttelijäntyö täydentää kaunista kuvakerrontaa.

Venetsian hopealeijonalla palkittu Ugetsu menestyi näyttävästi maailmalla, ja se oli myös ehdolla puvustus-Oscarin saajaksi. Voitot ovat kuitenkin vielä melko vaatimattomia elokuvan myöhempään maineeseen nähden, onhan se ohjaajansa kärkiteoksia ja ylipäätään japanilaiselokuvan kultakauden tähtihetkiä. Moni myöhempi ohjaaja (mm. Martin Scorsese ja Andrei Tarkovski) on nimennyt Ugetsun yhdeksi suosikkiteoksistaan. Elokuvan kova maine on helppo ymmärtää, niin vaivattoman kauniisti se onnistuu kertomaan pohjimmiltaan lohduttoman surullisen tarinan elämän armottomuudesta.

Pisteytys: 8/10

Heinäkuun elokuvat 2024

NYAD

Ohjannut Jimmy Chin & Elizabeth Chai Vasarhelyi

USA 2023, 121 min.

Biografia, Draama

Pääosissa: Annette Bening, Jodie Foster

 

 

 

Entinen maratonuimari Diana Nyad (Bening) päättää kuusikymppisenä toteuttaa vanhan haaveensa ja pulikoida Kuubasta Floridaan. Draaman kaari on melko ennalta-arvattava, mutta tosipohjainen tarina on silti kiinnostava. Kerrontaa kannattelevat päänäyttelijät Annette Bening ja Jodie Foster, jotka nappasivat rooleillaan Oscar-ehdokkuudet. Elokuvan ohjaajien aiempaan tuotantoon lukeutuu dokumentti Free Solo (2018), joka sekin käsittelee erikoislaatuista urheilijaa.

Pisteytys: 6/10

 

Muumi ja punainen pyrstötähti
Ohjannut Maria Lindberg

Suomi, Iso-Britannia & Puola 2010, 75 min.

Animaatio, Seikkailu

Pääosissa: Jasper Pääkkönen, Taneli Mäkelä, Ilpo Mikkonen

 

 

 

 

Pyrstötähti kuumottaa Muumilaaksoa, joten Muumipeikko (Pääkkönen) ystävineen lähtee etsimään vastauksia tähtitornista. Nostalgiselta tuntuva nukkeanimaatio perustuu Tove Janssonin samannimiseen klassikkokirjaan (1946). Animaatio pohjautuu lisäksi puolalaiseen Muumien maailma -sarjaan (1977─1982), jonka herttainen ilme toimii upeasti modernissakin toteutuksessa. Turvallinen seikkailu huokuu muumikirjojen lempeää tunnelmaa. Samaan Muumi-elokuvien sarjaan kuuluvat Muumi ja vaarallinen juhannus (2008), Muumien taikatalvi (2017) sekä Muumipapan urotyöt (2021).

Pisteytys: 8/10

 

My Summer of Love - Rakkauteni kesä
Ohjannut Pawel Pawlikowski

Iso-Britannia 2004, 86 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Natalie Press, Emily Blunt, Paddy Considine

 

 

 

 

Kaksi nuorta naista kokee kesäromanssin, jonka tuoma todellisuuspako kuitenkin tulee päätökseensä kun syksy lähestyy. Tarina kuvaa oman itsensä etsimistä ja brittiläistyyliin kerronnassa sivutaan myös luokkaeroja. Rakkauteni kesä ei ole aivan niin mieleenjäävä draama kuin ohjaaja Pawel Pawlikowskin myöhemmät, nimekkäämmät filmit Ida (2013) ja Cold War (2018).

 

Pisteytys: 6/10

 

The Fugitive - Takaa-ajettu
Ohjannut Andrew Davis

USA 1993, 130 min.

Toiminta, Rikos

Pääosissa: Harrison Ford, Tommy Lee Jones

 

 

 

Tohtori Richard Kimblen (Ford) arki arvostettuna lääkärinä katkeaa, kun häntä syytetään oman vaimonsa murhasta. Kimble pakenee kahleista ja päättää etsiä oikean murhaajan. Pitkä ja hikinen takaa-ajo on täynnä tiukkoja tilanteita ja jännitys säilyy loppuun saakka. Erinomaisesti menestyneen elokuvan tarina jatkuu löyhästi filmissä Takaa-ajajat (1998), tosin ilman Harrison Fordia. Takaa-ajojännäristä on myös tehty pöhkö parodiaversio Takaa haettu (1998).

Pisteytys: 8/10

 

Watership Down - Ruohometsän kansa
Ohjannut Martin Rosen & John Hubley

Iso-Britannia 1978, 91 min.

Animaatio, Draama, Seikkailu

Pääosissa: John Hurt, Richard Briers, Ralph Richardson

 

 

 

Richard Adamsin samannimiseen romaaniin (1972) perustuva animaatio kertoo kanien vaarallisesta seikkailusta halki englantilaisen maaseudun. Animaatio on sievää, vaikka tarina on verinen. Ei mikään ihme, että moni nuori katsoja on menettänyt filmin äärellä yöunensa! Minua hermostutti lähinnä se, ettei dvd tarjonnut muuta kuin laimeaa, dubattua versiota, joka söi hieman katselunautintoa.

 

Pisteytys: 7/10