Ohjannut Gus Van Sant
USA 1989, 81 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Matt Dillon, Kelly Lynch, James Le Gros, Heather Graham
I was once a shameless full-time dope fiend. |
Bob Hughes (Dillon) on nelihenkisen narkkarijengin keulakuva. Villiä ja vapaata elämäntapaa ylläpidetään apteekkiryöstöillä, joiden saalis tosin hupenee aina liian nopeasti ahnaiden käyttäjien kärsineisiin suoniin. Kolhut seuraavat toisiaan ja viikatemies vierailee, mutta vasta tarpeeksi monen onnettomuuden jälkeen Bob havahtuu ymmärtämään elämäntapansa turmiollisuuden.
Monipuolisen uran tehneen Gus Van Santin (1952─) ensimmäiset ohjaustyöt syntyivät 1970─1980-lukujen taitteessa. Drugstore Cowboy on vasta toinen Van Santin kokopitkä ohjaustyö ja se sai erinomaisen vastaanoton kriitikoilta sekä näkyvyyttä palkintogaaloissa. Menestys tasoitti tietä kohti suurempaa suosiota, vaikka Van Santin varsinainen valtavirtamenestys koitti vasta 1990-luvun puolivälin jälkeen. Drugstore Cowboy toimi hyvänä vauhdittajana myös pääosaa näytelleen Matt Dillonin ja säveltäjä Elliot Goldenthalin urapoluilla. Coolin koleat sävelmät eivät liene Goldenthalin parhaita, mutta käyvät hyvin yksiin soundtrackilla soivien pop-sävelmien kanssa, jotka juurruttavat elokuvan tapahtuma-aikaansa 1970-lukuun.
Monipuolisen uran tehneen Gus Van Santin (1952─) ensimmäiset ohjaustyöt syntyivät 1970─1980-lukujen taitteessa. Drugstore Cowboy on vasta toinen Van Santin kokopitkä ohjaustyö ja se sai erinomaisen vastaanoton kriitikoilta sekä näkyvyyttä palkintogaaloissa. Menestys tasoitti tietä kohti suurempaa suosiota, vaikka Van Santin varsinainen valtavirtamenestys koitti vasta 1990-luvun puolivälin jälkeen. Drugstore Cowboy toimi hyvänä vauhdittajana myös pääosaa näytelleen Matt Dillonin ja säveltäjä Elliot Goldenthalin urapoluilla. Coolin koleat sävelmät eivät liene Goldenthalin parhaita, mutta käyvät hyvin yksiin soundtrackilla soivien pop-sävelmien kanssa, jotka juurruttavat elokuvan tapahtuma-aikaansa 1970-lukuun.
Drugstore Cowboy kuvaa yhteiskunnan laitamilla elävien ihmisten
omaehtoista elämää turhia kaunistelematta. Narkkareiden arjen
seuraaminen ei ole mieltäylentävää viihdettä, mutta pahimmat ankeudet
tasapainotetaan onnistuneesti siivulla mustaa huumoria. Valtavirrasta
poikkeavaa elämäntapaa ei silti kauhistella tai karnevalisoida.
Elokuvassa on paljon samaa kuin hieman tunnetummassa addiktiklassikossa Trainspotting (1996), joka myös luottaa komedian ja realismin räväkkään liittoon. Ysärileffan fanit viihtynevät myös tämän jenkkiversion äärellä.
Pisteytys: 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti