C'est arrivé près de chez vous ─ Ammatti: tappaja (1992)

Ohjannut Rémy Belvaux, André Bonzel & Benoît Poelvoorde

Belgia 1992, 95 min.

Rikos, Komedia

Pääosissa: Benoît Poelvoorde, Rémy Belvaux, André Bonzel

 

Usually I start the month with a postman.

 

Ammatti: tappaja (engl. Man Bites Dog) on muka-dokumentti, jossa seurataan itseensä mieltynyttä sarjamurhaaja-Beniä (Poelvoorde). Rutinoitunut rikollinen lausuu kameralle omia runojaan ja ryöstää huolettomasti mummon jos toisenkin, eikä omatunto kolkuta. Kaikkialle mukana seuraava kuvausryhmä (Belvaux & Bonzel) tempautuu vähitellen mukaan Benin brutaaliin elämäntapaan.
 

Verenroiskeiden kyllästämä elokuva on lajityypiltään komediaa, mutta sävyltään hyvin tummanpuhuva. Tarina parodisoi ja ehkä hieman kritisoikin väkivallan viihteellistämistä. Murha sinne tai tänne ─ massaväkivallan turruttama kuvausryhmäkin päätyy lopulta pitämään ihmishenkien hintaa varsin halpana. Samalla elokuva pohtii median roolia: onko pelkkä objektiivinen seuraaminen ja raportointi mahdollista? Nuoret ohjaaja-näyttelijät kannattelevat erinomaisesti kauhun tasapainoa kepeän huumorin ja kylmäävän teurastuksen välillä.

Opiskelijabudjetilla tehty kokeellinen elokuva on kekseliäs, mutta myös aavistuksen toisteinen. Omaperäisyyttä ei kuitenkaan käy kiistäminen! Jo ilmestyessään Ammatti: tappaja palkittiin merkittävillä elokuvajuhlilla kuten Cannesissa ja nykyään filmi nauttii kulttimainetta. Elokuvan suosio ei kuitenkaan ole ollut aivan yksituumaista.  Komedian pikimusta sävy on ollut monille liikaa, ja leffa on raakojen tapahtumiensa vuoksi jopa kielletty muutamissa maissa.

Pisteytys: 7/10

Reservoir Dogs (1992)

Ohjannut Quentin Tarantino

USA 1992, 99 min.

Rikos, Trilleri

Pääosissa: Harvey Keitel, Tim Roth, Michael Madsen, Chris Penn, Steve Buscemi

He's fuckin' driving around with a cop in his trunk!

 

Joukko salanimien taakse kätkeytyviä rikollisia toteuttaa pankkiryöstön mafiapomon toimeksiannosta. Jotain menee keikalla pieleen, sillä kytät iskevät paikalle ja luodit laulavat. Verisissä jälkiselvittelyissä tunteet kuumenevat: kuka porukasta on kyttä, kuka uskollinen kelmi? Epälineaarisesti etenevä tarina kuvaa keikkaan valmistautumista ja sen puintia, mutta itse ryöstöön ei filmiä tuhlata.

Reservoir Dogs on nokkelasti rakennettu verilöyly, jossa punaisena pulppuavaa nestettä ei säästellä. Quentin Tarantinon (1963─) varhaisteos sai ensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla tammikuussa 1992. Verinen ja vauhdikas Reservoir Dogs oli välitön menestys ja Tarantinon omaperäinen, mustalla huumorilla kuorrutettu tyyli herätti innostusta. Moni elokuvan elementti on mukana ohjaajan myöhemmissäkin filmeissä, mutta kekseliään riehakas Reservor Dogs on Tarantinoa raikkaimmillaan.

Yksi tarantinomainen piirre on älytön mutta hauska paskanjauhaminen, jonka varjolla tarina etenee vaikka lausutuissa sanoissa ei ole järjen hiventäkään. Konnien machoileva vitsinheitto on tarkoituksella idioottimaisen kärkästä ja sinällään typerä uhoaminen huvittaa, vaikka vitsit ovat osin jo turhan nuhjuisia. Ironisestikin viljelty n-sana ja homottelu jääkööt edelliselle vuosituhannelle, oli konteksti mikä hyvänsä. Muuten elokuva on ikääntynyt tyylillä. Viittaukset populaarikulttuuriin, eritoten elokuviin, ja entisajasta inspiroitunut soundtrack ovat osa Tarantinon elokuvien viehätystä, ja näistä tehokeinoista saadaan nauttia myös Reservoir Dogsissa.

 

Pisteytys: 8/10

The Age of Innocence ─ Viattomuuden aika (1993)

Ohjannut Martin Scorsese

USA 1993, 139 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Michelle Pfeiffer, Winona Ryder, Joanne Woodward

We should look at reality, not dreams.

Newyorkilainen juristi Newland Archer (Day-Lewis) on aikeissa kihlautua nuoren May Wellandin (Ryder) kanssa. Vauhdikkaat häävalmistelut etenevät taiteen kaikkien sääntöjen mukaisesti ja yhteiskuntanormit täyttäen, mutta kulisseissa kuohuvat suuret tunteet. Archer on todellisuudessa rakastunut morsiamensa serkkuun, juorujen kohteeksi joutuneeseen kreivitär Ellen Olenskaan (Pfeiffer). Yläluokan kahleet sanelevat säännöt rakkaudelle.

Edith Whartonin samannimiseen kirjaan (1920) perustuva Viattomuuden aika kuvittaa 1870-luvun loiston valkokankaalle. Tarinasta löytyy ripaus todellisuutta, sillä Whartonin teos on saanut inspiraationsa kirjailijan nuoruusvuosista entisajan New Yorkissa. Kirjaan viittaava kertojaääni (Woodward) kuljettaa joutilaan yläluokan tarinaa kiehtovasti ja herättää halun tarttua myös romaaniin. Kuvattu maailma on toteutettu tunnelmallisesti ja estetiikka on jopa elokuvan parasta antia. Pukudraaman loisteliaat asut palkittiin Oscarilla.

Viattomuuden aika jatkaa Martin Scorsesen New York -elokuvien sarjaa. Toisin kuin varsin moni muu Scorsese-elokuva (vrt. esimerkiksi Taksikuski, 1976 tai Goodfellas, 1990), tämä teos on rytmiltään melko hidastempoinen ja maisemista nautiskeleva. Karkeaa kieltä ei kuulla, eikä kolmiodraama äidy kovaksi toiminnaksi; väkivaltaisinta elokuvassa on tunteiden tukahduttaminen. Viattomuuden aika menestyi mukavasti, vaikkei olekaan ohjaajansa tyypillisintä tuotantoa. Elokuva ei ole Scorsesen terävintä kärkeä, mutta upeaa miljöötä ja päteviä näyttelijöitä katselee mielellään.

Pisteytys: 7/10

Groundhog Day ─ Päiväni murmelina (1993)

Ohjannut Harold Ramis

USA 1993, 101 min.

Komedia, Draama, Fantasia

Pääosissa: Bill Murray, Andie MacDowell, Chris Elliott

Today is tomorrow. It happened.

Elämään kyllästynyt säätiedottaja Phil Connors (Murray) päätyy juttukeikalle Punxsutawneyn pikkukaupunkiin. Paikallisperinteenä on ennustaa talven kestoa murmelin avulla, eikä Philiä voisi vähempää kiinnostaa. Valitettavasti helmikuinen murmelinpäivä ei ole ohi niin nopeasti kuin Phil toivoisi, sillä ankara déjà-vu heittää ukonkärttynän heräämään joka aamu samaan päivään.
 

Päiväni murmelina on hyvin perinteinen päähenkilön kasvukertomus, mutta tarinan idea on yksinkertaisen nokkela. Tasapainoisesti rakennettu draamakomedia oli yleisömenestys. Aikaluupin ideasta tuli suosittu, vaikka Päiväni murmelina ei olekaan ensimmäinen aihetta hyödyntänyt elokuva. Tismalleen saman päivän toistumista on sittemmin käytetty lukuisissa eri lajityyppien elokuvissa (mm. Source Code, 2011, Edge of Tomorrow, 2014 ja Happy Death Day, 2017).

 

Menestyselokuvan suosiota selittää ainakin teeman samaistuttavuus. Kukapa ei joskus olisi tuntenut olevansa jumissa arjen harmaudessa! Eritoten parin viime vuoden aikana itseään toistavat päivät ovat varmasti tulleet useimmille tutuiksi. Bill Murrayn lakoninen huumori sopii teemaan, vaikka rooli onkin tavanomaista lämpimämpi. Niin menestynyt kuin elokuvasta tulikin, se kuitenkin päätti Murrayn ja ohjaaja-käsikirjoittaja Harold Ramisin (1944─2014) pitkän yhteisen taipaleen. Pääasiallisena syynä riitelyyn olivat näkemyserot elokuvan tyylistä ja teemasta. Sympaattinen, elämänmyönteinen elokuva ei ollut aivan sitä mitä Murray toivoi, mutta lopputuloksesta tuli silti komediaklassikko.

Pisteytys: 7/10

The Piano ─ Piano (1993)

Ohjannut Jane Campion

Australia & Ranska 1993, 121 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Holly Hunter, Harvey Keitel, Sam Neill, Anna Paquin

There is a silence where hath been no sound.

Mykkä pianisti Ada McGrath (Hunter) ja hänen nuori tyttärensä Flora (Paquin) jättävät taakseen kotiseutunsa Skotlannin. Adan isä on naittanut hänet uusiseelantilaiselle miehelle (Neill), jonka kanssa Ada ei onnistu muodostamaan yhteyttä. Jurottavan aviomiehen ystävä Baines (Keitel) ihastuu tuoreen rouvan maagiseen pianonsoittoon ja tavoittaa lopulta Adan sydämen ja sielun.

Adan ja Floran osa maailman laidalla ei käy kateeksi, sillä altavastaajan asema on monella tapaa karu. Naiskaksikko ottaa kuitenkin onnen omiin käsiinsä, vaikka mutavellin keskellä vellova kolmiodraama on ahdistava ja tummasävyinen. Jane Campionin (1954─) käsikirjoittama ja ohjaama draama käsittelee taitavasti naisen asemaa miesten hallitsemassa maailmassa. Erityisesti Adan mykkyys on kiinnostava ratkaisu ─ vaiteliaisuus ei tarkoita, etteikö hänellä olisi jotain sanottavaa.

 

Piano on synkkyydestään huolimatta kaunis elokuva, jota ei suotta olla kehuttu kuvauksestaan. Pukudraamojen ystävillekin elokuva tarjoaa kauniisti hulmuavia kolttuja. Elokuva liihotteli komeasti palkintogaalasta toiseen: Campion palkittiin käsikirjoituksestaan Oscarilla ja samaten pystit saivat Holly Hunter ja Anna Paquin herkistä roolisuorituksistaan. Erityisen merkittävä on Campionin saama Kultainen palmu, jota kukaan naisohjaaja ei ollut saanut aiemmin. Seuraavan kerran sama tapahtuikin heti 2021, kun Julia Ducornau elokuvallaan Titane (2021).

Pisteytys: 8/10

Jurassic Park (1993)

Ohjannut Steven Spielberg

USA 1993, 127 min.

Seikkailu, Toiminta, Scifi

Pääosissa: Sam Neill, Laura Dern, Jeff Goldblum, Richard Attenborough

 

We have a T-Rex.

 

Michael Crichtonin romaaniin Dinosauruspuisto (1990) perustuva Jurassic Park sijoittuu trooppiselle saarelle, jossa uusi huvipuisto odottaa avaamistaan. Esihistoriallisten olentojen asiantuntijat Alan Grant (Neill) ja Ellie Sattler (Dern) sekä kaaosteoreetikko Ian Malcolm (Goldblum) lennätetään arvioimaan puiston turvallisuutta ennen suurta avajaispäivää. Yllätys on suuri, kun salaperäiseltä saarelta paljastuu eloon herätettyjen dinosaurusten yhdyskunta. Turvatoimet ovat mittavat, mutta alkukantaisten petojen kohtaaminen osoittautuu kohtalokkaaksi.

 

Lukuisia katsojaennätyksiä lyönyt dinoseikkailu on yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä elokuvia lipputuloissa mitattuna. Filmi keräsi palkintoja eritoten upeista efekteistään, vaikka jännittävä filmi on ansiokas muutenkin. Jurassic Parkin menestyksen takaavat hyvin rytmitetty tarina, näyttävät dinosaurukset ja mielikuvitusta kutkutteleva asetelma. Elokuva on tunnetumpi ja jopa parempi kuin Crichtonin romaani, vaikka sekin on ihan kiva tieteisseikkailu. Sittemmin Jurassic Parkin menestys on yritetty uusia lukuisten jatko-osien (1997, 2001, 2015, 2018, 2022) voimin, jotka eivät pärjää esikoiselle edes auttavasti. Nekin ovat silti menestyneet yllättävän mainiosti.

 

En välttämättä suhtautuisi Jurassic Parkiin aivan pyyteettömän ylistäen, ellei se olisi minulle tärkeä ja nostalginen teos. Varmasti toki pitäisin hirmuliskojen kohtaamisesta suuresti, vaikka olisin nähnyt leffan ensi kertaa vasta nyt. Elokuvan ilmestyessä olin kuitenkin mitä parhaimmassa dinosaurusiässä, ja Jurassic Parkin ensikatselu on yksi rakkaimpia lapsuuteni elokuvamuistoja. Ensikohtaaminen T-Rexin kanssa tapahtui VHS-kasetin välityksellä kotisohvalla, sillä olin vielä liian pieni päästäkseni elokuvateatteriin moisen jännitysnäytelmän pariin. Sittemmin olen nähnyt elokuvan myös televisiosta, dvd- ja blu-ray-versioina ja lopulta valkokankaaltakin. Seikkailu ei menetä tenhoaan!

Pisteytys: 10/10

Tammikuun elokuvat 2022

Shang-Chi and the Legend of the Ten Rings

Ohjannut Destin Daniel Cretton

USA 2021, 132 min.

Toiminta, Seikkailu, Fantasia

Pääosissa: Simu Liu, Awkwafina, Tony Chiu-Wai Leung

Taistelulajien mestari Shang-Chi (Liu) viettää arkista elämää Shaunina. Nyrkit viuhuvat jälleen, kun muinainen kymmenen renkaan voima uhkaa. Shang-Chin tarina ei ole mullistava, mutta toimii tuttuudestaan huolimatta kivasti. Temaattisesti elokuva pohtii menneisyyden taakkaa, vaikka pääosassa ovatkin näyttävät taistelukohtaukset. Battlet eivät silti vedä vertoja parhaille kungfu-klassikoille. Erityisesti elokuvassa ilahduttaa Shaunin ja Katyn (Awkwafina) ystävyys, jota ei väkisin väännetä romanssiksi.

Pisteytys: 7/10

 

Nomadland

Ohjannut Chloé Zhao

USA 2020, 107 min.

Draama

Pääosissa: Frances McDormand, David Strathairn

Nykypäivän nomadiksi ryhtyvä Fern (McDormand) on omien sanojensa mukaan asunnoton, mutta ei koditon. Yhdysvaltalaista työväenluokkaa osuvasti käsittelevä Nomadland on fiktio, joka tuntuu dokumentaariselta. Elokuva perustuukin Jessica Bruderin samannimiseen tietokirjaan (2017). Nomadland menestyi palkintogaaloissa (mm. Parhaan elokuvan Oscar, Kultainen leijona). Syystäkin, sillä kuvaus nykypäivän vaeltajista on pureva ja kaunis.

1001-listan mukainen arvio täällä.

Pisteytys: 9/10

Druk - Yhdet vielä

Ohjannut Thomas Vinterberg

Tanska, Ruotsi & Alankomaat 2020, 117 min.

Komedia, Draama

Pääosissa: Mads Mikkelsen, Thomas Bo Larsen, Magnus Millang, Lars Ranthe

Neljä elämäänsä kyllästynyttä lukio-opettajaa päättää piristää arkeaan testillä. Muuttuuko elämä siedettävämmäksi, jos jatkuvasti olisi seitinohuessa pikkuhiprakassa? Ideastaan huolimatta Yhdet vielä (engl. Another Round) ei niinkään käsittele alkoholinkäyttöä, vaan sen läpi peilataan tutummin keski-ikää, kyllästymistä ja arjen painolastia. Vastapainoksi asettuu toiveikas, riehakas nuoruus ─ mutta sekään ei tuo täyttä vapautta. Kiinnostava, erilainen näkökulma tuttuun aiheeseen.

Pisteytys: 8/10

Training Day

Ohjannut Antoine Fuqua

USA 2001, 122 min.

Rikos, Draama, Trilleri

Pääosissa: Ethan Hawke, Denzel Washington

Katu-uskottava poliisiraina sijoittuu Los Angelesin pahamaineisiin kaupunginosiin. Tuore poliisi Jake (Hawke) pääsee kovan huumekytän Alonzon (Washington) työpariksi, ja ensimmäinen duunipäivä osoittautuu odotettua vauhdikkaammaksi. Pian Jake on kaulaansa myöten rikollisjengien huume- ja velkasotkuissa. Taitavasti tehtyä toimintaa, mutta moraalitarina ja hahmot eivät ole kovin moniulotteisia. Denzel Washington voitti kuitenkin Oscarin hyvästä, hyytävästä roolisuorituksestaan.

Pisteytys: 6/10

The Cider House Rules - Oman elämänsä sankari

Ohjannut Lasse Hallström

USA 1999, 126 min.

Draama

Pääosissa: Tobey Maguire, Charlize Theron, Michael Caine

 

Oman elämänsä sankari sijoittuu Uuden-Englannin tunnelmallisiin maisemiin. Eletään 1940-lukua, kun orpokodissa varttunut Homer Wells (Maguire) päättää lähteä kokeilemaan siipiään. Idyllinen kasvukertomus perustuu John Irvingin samannimiseen romaaniin (1985). Elokuvan tunnelma voi monien makuun olla liian sentimentaalinen, mutta toisille filmi lienee lohdullinen kuin lämmin viltti kylmänä talvi-iltana. Aikalaismenestys ainakin oli oivaa ja elokuva keräili liudan Oscar-ehdokkuuksia, voittikin pari (käsikirjoitus, Michael Cainen sivurooli).

Pisteytys: 6/10

10 Things I Hate About You

Ohjannut Gil Junger

USA 1999, 97 min.

Komedia, Romantiikka, Draama

Pääosissa: Julia Stiles, Heath Ledger, Joseph Gordon-Levitt, Larisa Oleynik

Cameron (Gordon-Levitt) lempii kaunista Biancaa (Oleynik), mutta deittailuun mieltyneellä neidolla on ankara isä. Jos Biancan sisko Kat (Stiles) saadaan houkuteltua yksillekään treffeille, saa Biancakin lähteä ─ alkaa ankara juonittelu Katin sydämen valloittamisesta. Onko juro Patrick (Ledger) oikea mies vaaralliseen tehtävään? Teiniromanssi perustuu Shakespearen näytelmään Kuinka äkäpussi kesytetään (1594). Elokuva on, ainakin toistaiseksi, vanhentunut tyylikkäämmin kuin Shakespearen teos. Ennalta-arvattavaa mutta helposti seurattavaa hupia.

Pisteytys: 6/10