Top Gun ─ lentäjistä parhaat (1986)

Ohjannut Tony Scott

USA 1986, 110 min.

Draama, Toiminta

Pääosissa: Tom Cruise, Kelly McGillis, Val Kilmer, Anthony Edwards

 

 

I feel the need... the need for speed!

Nuori ja lupaava hävittäjälentäjä Pete "Maverick" Mitchell (Cruise) valitaan maailman huippuja hiovaan Top Gun -lentäjäkouluun. Mitchellin nousukiitoa vuosikurssinsa ykköseksi hidastaa tempoileva käytös ja kovapäinen kurssitoveri "Iceman" (Kilmer), jonka kanssa yhteistä säveltä ei meinaa löytyä. Lentäjä-ässän voitontahto on kova ja ego suuri, mutta suuri on myös mielen sisäinen myllerrys. Vietnamissa kuolleen isän muisto ei jätä rauhaan, ja yllättävä onnettomuus avaa kipeät haavat.

Aikansa muotivillityksiä lietsonut hittileffa nousi maailmanlaajuisesti vuoden 1986 katsotuimmaksi elokuvaksi. Suosio on helppo ymmärtää, onhan elokuva näyttävää toimintaa ja mutkatonta viihdettä. Tarina on suorastaan klassinen kertomus uhittelevista nuorukaisista, jotka oppivat kantamaan vastuuta ja sankarin viittaa. Siinä sivussa rakastetaan kiihkeän kömpelösti ja jännitetään huimapäisissä korkeuksissa ─ mitäpä muuta kunnon toimintafilmiltä odottaisikaan, paitsi ehkä sentään hieman uskottavampaa kerrontaa.

Top Gunin maskuliinisuusteemalle on ymmärrettävästi hieman naureskeltukin ja siitä on löydetty läjäpäin homoeroottisia sävyjä. Nykypäivänä voimakas testosteronin uho tuntuu vähän tunkkaiselta, mutta leffa ei silti ole menettänyt täysin tenhoaan. Parasta antia tarjoavat komeat maisemakuvaukset ja loistavat musiikit, tunnusbiisi Take My Breath Away palkittiin Oscarillakin. Moni on varmastikin ehtinyt vuosien varrella toivoa suositulle elokuvalle jatkoa, ja sellaista on viimein tänä vuonna luvassa. Uudessakin filmissä nähdään tietenkin Tom Cruise, jolle Top Gun avasi aikanaan tien tähtiin.

Pisteytys: 7/10

Aliens ─ paluu (1986)

Ohjannut James Cameron

Iso-Britannia & USA 1986, 137 min.

Scifi, Toiminta, Kauhu

Pääosissa: Sigourney Weaver, Michael Biehn, Paul Reiser, Lance Henriksen

 

They're coming outta the goddamn walls!

 

On kulunut 57 vuotta siitä, kun Ellen Ripley (Weaver) pakeni julman avaruuden hirviön kynsistä. Syvästä unesta herätetty Ripley ei pääse nauttimaan ansaituista vapaapäivistä, vaan hänet lähetetään takaisin keskelle painajaista. Muuan kaukainen ihmisten siirtokunta on vaiennut ja alienit ovat epäilemättä asialla. Raskaasti aseistettu joukko lähtee tekemään hirviöistä lopun, mutta kuinka ollakaan ─ tehtävä osoittautuu odotettua haastavammaksi, kun vastassa onkin yhden hirviön sijasta kokonainen yhdyskunta.

 

Alien ─ kahdeksas matkustaja (1979) osoittautui niin kiehtovaksi kultakaivokseksi, että jatko-osan teko oli suorastaan välttämättömyys. Kuten esiosakin, myös Aliens kohosi hittielokuvaksi ja tahkoi vielä edeltäjäänsä valtaisammat lipputulot. Jatko-osassa myös onnistuttiin erinomaisesti, sillä Aliens taltioi onnistuneesti esiosan hengen ja jatkaa aloitettua tarinaa sangen kiinnostavasti. Sittemmin saagaa on jatkettu monien jatko-osien voimin, jotka eivät yllä näiden kahden ensimmäisen tasolle.

Aliens ─ paluu  on taitavasti rakennettua piinaa avaruuden kolkoissa nurkissa. Sen lisäksi, että Oscar-palkitut erikoistehosteet ovat täysin päteviä vielä tänäkin päivänä, tarinakaan ei ole vanhentunut sen enempää kuin unikapselissaan lillunut Ellen Ripley. Sankarihahmo on yhä loistava ja tarinan monipuolinen naisvoima tuntuu edelleen oivan feministiseltä. Aikansa kuvaa tosin on se, että elokuvassa eletään vuotta 2179 ja avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi, mutta on siellä silti joku äijä heittämässä seksististä läppää! Toivottavasti oikea 2100-luku olisi tältä osin jo valoisampi.

Pisteytys: 8/10

Maaliskuun elokuvat 2021

News of the World

Ohjannut Paul Greengrass

USA & Kiina 2020, 118 min.

Lännenelokuva, Draama

Pääosissa: Tom Hanks, Helena Zengel

Kiertävä uutistenlukija Kidd (Hanks) saa ristikseen orpolapsen (Zengel), joka pitäisi toimittaa sukulaistensa hoivaan. Tasaisen varman Tom Hanksin ohella pääroolissa nähdään System Crasher (2019) -draamasta tuttu Helena Zengel, joka tekee jälleen onnistuneen roolityön villinä lapsena vaikeassa tilanteessa. Näyttelijöiden ohella elokuvan valttikortteja ovat kauniit miljööt. Tarina on hieman ennalta-arvattava, mutta sen katsoo kyllä mielellään. Sisällissodan jälkivuosiin sijoittuva kertomus osuu hyvin nykyajan kahtiajakautuneisuuden ilmapiiriin.

Pisteytys: 7/10

The Trial of the Chicago 7

Ohjannut Aaron Sorkin

USA, Iso-Britannia & Intia 2020, 129 min.

Draama, Historia

Pääosissa: Eddie Redmayne, Sacha Baron Cohen, Mark Rylance

Eletään 1960-luvun loppua ja Vietnamin sodan vastaiset rauhanomaiset mielenosoitukset äityvät mellakoiksi. Tapahtumien nokkamiehet joutuvat oikeuden eteen, mutta tuomari vaikuttaa tehneen ratkaisunsa jo ennen oikeudenkäyntiä. Tositapahtumiin perustuva oikeussalidraama viittailee suorasti nykypäivän Yhdysvaltoihin, vaikka voisi olla sanomassaan vielä hieman kärkevämpikin. Pätevien näyttelijöiden tähdittämä perusvarma teos sai jopa 6 Oscar-ehdokkuutta.

Pisteytys: 7/10

El Agente Topo - Salainen agentti vanhainkodissa

Ohjannut Maite Alberdi

Chile, Alankomaat, Espanja, Saksa & USA 2020, 84 min.

Dokumentti

Kahdeksankymppinen mies nimeltä Sergio Chamy palkataan agentiksi vanhainkotiin. Chamyn tehtävänä on raportoida mahdolliset laiminlyönnit ja selvittää, kohdellaanko asukkaita hyvin. Poikkeavalla tavalla rakennettu dokumentti on hauska, mutta myös koskettava ja surullinen. Vanhusten yksinäisyys liikuttaa väkisinkin. Vaikka dokumentti sijoittuu Chileen, aiheen syvä inhimillisyys tekee dokumentista merkittävän täällä pallon toisella laidallakin. Vanhainkodissa asuvat erilaiset persoonat (toiveikas romantikko, äitiä kaipaava kujeilija...) voisivat hyvin olla omia naapurin mummoja. Salainen agentti vanhainkodissa (engl. The Mole Agent) sai ansaitusti Oscar-ehdokkuuden.

Pisteytys: 8/10

My Octopus Teacher - Mustekala opettajana

Ohjannut Pippa Erlich & James Reed

Etelä-Afrikka 2020, 85 min.

Dokumentti

Kuvaaja Craig Foster hoitaa burnoutiaan palaamalla rakkaan sukellusharrastuksen pariin. Meressä pulikoidessaan Foster tutustuu pieneen mustekalaan, joka opettaa tärkeitä seikkoja luonnon ihmeellisyydestä ja elämän merkityksellisyydestä. Ystävyydestä syntyy kiehtova dokumentti, jossa pohditaan ihmistä osana luonnon kiertokulkua. Tämäkin hieno teos huomioitiin Oscar-ehdokkuudella. (Jälkikirjoitus: elokuva myös voitti dokumentti-Oscarin.)

Pisteytys: 8/10

Brooklyn

Ohjannut John Crowley

Iso-Britannia, Kanada & Irlanti 2015, 117 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Saoirse Ronan, Emory Cohen, Domhnall Gleeson

Nuori nainen Eilis Lacey (Ronan) muuttaa Irlannista Yhdysvaltoihin 1950-luvulla. Brooklyn on kasvutarina, jossa vaihtoehtoisten elämänpolkujen punninta johtaa kolmiodraamaan. Tyylikkään näköinen ja muutenkin aivan laadukkaasti tehty filmi, vaikka onkin sävyltään hieman turhan säyseä ja romantisoitu omaan makuuni. Elokuva perustuu Colb Tóibínin samannimiseen menestysromaaniin.

Pisteytys: 6/10

Magneettimies

Ohjannut Arto Halonen

Suomi 2009, 79 min.

Dokumentti

Dokumenttielokuva taltioi muusikko Pekka Strengin (1948─1974) perinnön ja kunnioittaa nuorena menehtynyttä taiteilijaa herkällä tavalla. Strengiä muistelevat perheenjäsenten ohella monet julkisuudesta tutut nimet aina Juha Hurmeesta Vesa-Matti Loiriin. Magneettimiehen parasta antia ovat Strengin ainutlaatuista musiikkia kauniisti tunnelmoivat hetket.

Pisteytys: 6/10

Battlefield Earth - Taistelukenttä Maa

Ohjannut Roger Christian

USA 2000, 118 min.

Scifi, Toiminta, Seikkailu

Pääosissa: John Travolta, Barry Pepper, Forest Whitaker

Yksi kaikkien aikojen kovin Razzie-menestys (9 palkintoa) Battlefield Earth sijoittuu tulevaisuuden maapallolle. Alienit ovat vallanneet planeettamme ja alkukantaisiksi taantuneet ihmiset riutuvat valloittajien ikeessä. Elokuva on tehty kaikin tavoin niin uskomattoman kömpelösti, ettei ongelmakohtia viitsi edes eritellä. Tahaton komiikka kuitenkin viihdyttää suorastaan kohtuuttomasti.

Pisteytys: 2/10

Cape Fear - Tuomitun kosto

Ohjannut J. Lee Thompson

USA 1962, 106 min.

Trilleri, Rikos, Draama

Pääosissa: Gregory Peck, Robert Mitchum, Polly Bergen, Lori Martin

Film noir -henkisessä trillerissä vankilasta vapautunut Max Cady (Mitchum) ryhtyy vainoamaan entistä juristiaan Sam Bowdenia (Peck). Poliisi on Cadyn temppujen edessä voimaton ja hyytävä piina saa Bowdenin perheenjäsenet suunniltaan. Todella kuumottavaa jännitystä ja tyylikästä valon sekä varjon leikkiä! Martin Scorsese teki sittemmin elokuvasta oman versionsa Cape Fear (1991).

Pisteytys: 8/10

Stand By Me ─ viimeinen kesä (1986)

Ohjannut Rob Reiner

USA 1986, 89 min.

Draama, Seikkailu

Pääosissa: Will Wheaton, River Phoenix, Corey Feldman, Jerry O'Connell, Kiefer Sutherland

 

You guys wanna go see a dead body?

 

Kirjailija Gordie Lachance kuulee lapsuudenystävänsä menehtyneen ja ryhtyy kirjoittamaan muistoa eräästä poikavuosien jännittävästä kesäretkestä. Vuosi on 1959 ja kesäloma on kulutettu miltei loppuun. Kaksitoistavuotias Gordie (Wheaton) lähtee kolmen parhaan ystävänsä kanssa etsimään ikätoverinsa ruumista ennen kuin kaupungin pelätty nuorisojengi ehtii paikalle keräämään kaiken kunnian.

Stand By Me perustuu Stephen Kingin lyhytkertomukseen Ruumis (1982). Tarinan kaveriporukka ja lapsuuden kesäseikkailut ovat toistuneet muussakin Kingin tuotannossa: elokuvan kanssa samana vuonna päivänvalon näki kauhujärkäle Se (1986), jonka elokuvaversioissa (esim. Se, 2017) on samanlaista ystävyyskuvausta. Yksinkertaisempaan rakenteeseen luottava Stand By Me on kuitenkin huomattavasti onnistuneempi sekä alkuperäistekstinä että elokuvana.

 

Teini-iän ja lapsuuden välimaastoon sijoittuva kertomus on rehellinen ja realistinen kuvaus lapsuuden viime hetkistä. Elokuvan rauhallisuus jättää kauniisti tilaa tutulta tuntuvalle tunnelmalle, uuden odotukselle ja jännitykselle, mutta myös haikeudelle. Milloin itse ymmärsin lapsuuden olevan päättymäisillään tai jo ohitse? On myös hellyyttävää, miten kaveriporukan yhdessäolo ei ole pelkkää nujakointia ja toisille kuittailua (sitäkin, toki), vaan myös kipeiden asioiden tunnustamista ja tunteiden näyttämistä. Mainio elokuva oli ansaitusti komea kassamenestys ja nuoret näyttelijät saivat tunnustusta onnistuneista pääosarooleistaan.

Pisteytys: 8/10

The Color Purple ─ Häivähdys purppuraa (1985)

Ohjaaja Steven Spielberg

USA 1986, 154 min.

Draama, Historia

Pääosissa: Whoopi Goldberg, Danny Glover, Margaret Avery,  Oprah Winfrey

I'm poor, black, I might even be ugly, but dear God, I'm here.

Yhdysvaltojen Georgiassa, syvässä etelässä, elää 1900-luvun alussa musta nainen nimeltä Celie (Goldberg). Isänsä kaltoinkohtelema Celie naitetaan julmalle Albert-isännälle (Glover) ja kaiken kukkuraksi hänet erotetaan julmasti rakkaasta sisarestaan. Uusi elämä tuo uusia huolia, mutta myös yllättävää rakkautta ja yhteisön, jota voi kutsua perheeksi.

Häivähdys purppuraa perustuu Alice Walkerin samannimiseen Pulitzer-palkittuun romaaniin (1982). Elokuva tarjoaa loistavalle teokselle valtavan kauniin kuvituksen, mutta ei ole kertomuksena lainkaan yhtä säväyttävä. Tarina tuntuu valitettavan haalealta, jopa vähän ulkokultaiselta kuvaukselta: esimerkiksi päähenkilön lesboutta on aika tavalla pienennetty, jätetty vähän tulkinnanvaraiseksikin. Kenties filmi olisi tuntunut paremmalta, jos en olisi katsonut sitä ihan heti kirjan lukemisen perään.

Ilmestyessään Häivähdys purppuraa sai paljon positiivista huomiota ja elokuva sai peräti 11 Oscar-ehdokkuutta. Yhtäkään voittoa ei kuitenkaan tullut. Näin jälkeen päin tuntuu jopa vähän kiusalliselta, että monessa kategoriassa voiton vei kolonialismiin häivähtävä Minun Afrikkani (1985). Tässäkin elokuvassa vieraillaan Afrikassa, tosin lähinnä sisarensa kirjeitä lukevan Celien mielikuvituksen kautta. Kerrontaratkaisu on kyllä ihan onnistunut, kirjassa kun Afrikkaa kuvataan Celien sisaren näkökulmasta. Häivähdys purppuraa on sinällään ihan mukava elokuva, jossa on taitavaa näyttelijätyötä ja kaunis kuvaus. Steven Spielberg saa alkuperäisteoksesta paljon irti, vaikka hän ei kuitenkaan ole paras valinta kertomaan tällaista tarinaa. Kenties alkuperäisromaani nähdään vielä uudelleen valkokankaalla ansaitsemillaan radikaaleimmilla painotuksilla.

 

Pisteytys: 6/10

The Fly ─ Kärpänen (1986)

Ohjannut David Cronenberg

USA, Iso-Britannia & Kanada 1986, 96 min.

Scifi, Kauhu

Pääosissa: Jeff Goldblum, Geena Davis, John Getz

 

We can't trust the insect.

 

Keksijä Seth Brundle (Goldblum) on saanut valmiiksi teleportin, joka on osoittautunut toimivaksi ainakin esineiden siirtelyssä. Lupaavista testituloksista huumaantunut Brundle päättää samppanjapäissään kokeilla itsensä siirtämistä, mutta teleporttikoppiin livahtaa pieni, huomaamaton kärpänen. Brundlen ja kärpäsen geenit sulautuvat toisiinsa ja hiljalleen mies muuttuu hyönteiseksi. Brundlen toimittajaystävä ja heila Veronica Quaife (Davis) joutuu kauhunäytelmän todistajaksi ja vakavasti sairaan Brundlen ainoaksi hoivaajaksi.

Kärpänen on uusintaversio samannimisestä b-kauhusta vuodelta 1958. David Cronenbergin visio vie epäonnisen tieteilijän muodonmuutosta järisyttävämpään suuntaan: Oscar-palkitut maskeeraukset ovat taitavia ja niin ällöttäviä, ettei kärpäsmiehen sokeri-imurointia seuratessa tee ainakaan mieli hamuta karkkipussia. Aikalaisyleisöt löysivät elokuvasta AIDS-tematiikkaa, vaikka Cronenbergin tavoitteena taisi olla ylipäätään tarkastella sairauksia, vanhenemista ja ihmiskehon muutosta. Nykykatsoja pohtii myös oikeutta kehoon ja sen koskemattomuuteen, ainakin kun seuraa Veronica Quaifen osakseen saamia koettelemuksia.

Erinomaisesti menestyneestä Kärpäsestä tuli Cronenbergin uran isoin kaupallinen hitti. Jatko-osakin (1989) tehtiin, mutta sen ohjasi Chris Walas ja kriitikot pitivät tuotosta heikkona. Viime vuosina on huhuttu jälleen uudesta versiosta, mutta toistaiseksi suunnitelmat taitavat olla hyllytettyinä. Sinällään yksinkertaisesta ideasta saa kiistämättä yllättävän paljon irti ─ siis muutakin kuin puklauttavia irtokorvia ja muita putoilevia kehonosia. Body horrorin ohella Kärpänen sisältää aivan kiinnostavaa dramatiikkaa ja pohdintaa ihmisyydestä. Säästän tekstin loppuun oman dorkan puujalkamaisen oivallukseni: jos kärpänen on deminutiivi, tuleeko Seth Brundlesta KÄRPÄ?

Pisteytys: 7/10

Blue Velvet ─ ja sinisempi oli yö (1986)

Ohjannut David Lynch

USA 1986, 120 min.

Draama, Mysteeri, Trilleri

Pääosissa: Kyle MacLachlan, Isabella Rossellini, Laura Dern, Dennis Hopper

And I still can see blue belvet through my tears...

Opiskelijanuorukainen Jeffrey Beaumont (MacLachlan) palaa kotiseudulleen, jonka idylli murenee yllättäen. Niityltä löytyvä korva herättää Jeffreyn uteliaisuuden ja johdattaa hänet alamaailman jäljille. Tapauksen ytimessä on laulaja Dorothy Vallens (Rossellini), jota huumediileri Frank Booth (Hopper) pitää armottomassa otteessaan. Jeffrey on uppoutumaisillaan siveään suhteeseen nuoren Sandyn (Dern) kanssa, mutta toisaalta Dorothy herättää suojeluvietin ja pinnan alla uinuvan himon.

Blue Velvet on David Lynchin unenomainen trilleri, jossa on tuttuja elementtejä Eraserheadin (1977) täysin vinksahtaneesta maailmasta. Tässä elokuvassa ollaan kuitenkin vielä puoliksi valvemaailman puolella ─ mutta kumpi on todellista elämää, ihannemaailma vai sen alla kytevät jännitteet? Kumma tunnelma havainnollistuu esimerkiksi elokuvan erikoisessa estetiikassa. Sinänsä kaikki on normaalia, mutta keinotekoinen epätodellisuuden tuntu ei jätä rauhaan. Tarina sijoittuu 1950-luvulle, joka siveässä kaksinaismoralismissaan on sangen kiehtova aikakausi elokuvan teeman kannalta.

 

Pinnan alla pulppuava seksuaalisuus ja pidätelty riettaus muuttuvat Blue Velvetin maailmassa suoranaiseksi pahuudeksi, jota Dennis Hopperin vimmalla näyttelemä Frank Boothin hahmo oivasti edustaa. Jeffrey Beaumontin tirkistelyretki puolestaan toimii vapauttavana tekona, tutkimusmatkana ja silmien avautumisena: maailma onkin syntejä täynnä! Elokuvan kahtiajakautunut maailma heijastui hauskasti filmin osakseen saamassa vastaanotossakin. Toisaalta teosta ylistettiin, mutta osa kriitikoista suomi Blue Velvetin seksikuvastoa ja piti elokuvaa täysin sairaana. Pienen tuumaustauon jälkeen kulttimaine alkoi kasvaa ja elokuva on saanut osakseen ansaitsemansa arvostuksen.

 

Pisteytys: 9/10