Ohjaaja Steven Spielberg
USA 1986, 154 min.
Draama, Historia
Pääosissa: Whoopi Goldberg, Danny Glover, Margaret Avery, Oprah Winfrey
 |
| I'm poor, black, I might even be ugly, but dear God, I'm here. |
Yhdysvaltojen Georgiassa, syvässä etelässä, elää 1900-luvun alussa musta nainen nimeltä Celie (Goldberg). Isänsä kaltoinkohtelema Celie naitetaan julmalle Albert-isännälle (Glover) ja kaiken kukkuraksi hänet erotetaan julmasti rakkaasta sisarestaan. Uusi elämä tuo uusia huolia, mutta myös yllättävää rakkautta ja yhteisön, jota voi kutsua perheeksi.
Häivähdys purppuraa perustuu Alice Walkerin samannimiseen Pulitzer-palkittuun romaaniin (1982). Elokuva tarjoaa loistavalle teokselle valtavan kauniin kuvituksen, mutta ei ole kertomuksena lainkaan yhtä säväyttävä. Tarina tuntuu valitettavan haalealta, jopa vähän ulkokultaiselta kuvaukselta: esimerkiksi päähenkilön lesboutta on aika tavalla pienennetty, jätetty vähän tulkinnanvaraiseksikin. Kenties filmi olisi tuntunut paremmalta, jos en olisi katsonut sitä ihan heti kirjan lukemisen perään.
Ilmestyessään Häivähdys purppuraa sai paljon positiivista huomiota ja elokuva sai peräti 11 Oscar-ehdokkuutta. Yhtäkään voittoa ei kuitenkaan tullut. Näin jälkeen päin tuntuu jopa vähän kiusalliselta, että monessa kategoriassa voiton vei kolonialismiin häivähtävä Minun Afrikkani (1985). Tässäkin elokuvassa vieraillaan Afrikassa, tosin lähinnä sisarensa kirjeitä lukevan Celien mielikuvituksen kautta. Kerrontaratkaisu on kyllä ihan onnistunut, kirjassa kun Afrikkaa kuvataan Celien sisaren näkökulmasta. Häivähdys purppuraa on sinällään ihan mukava elokuva, jossa on taitavaa näyttelijätyötä ja kaunis kuvaus. Steven Spielberg saa alkuperäisteoksesta paljon irti, vaikka hän ei kuitenkaan ole paras valinta kertomaan tällaista tarinaa. Kenties alkuperäisromaani nähdään vielä uudelleen valkokankaalla ansaitsemillaan radikaaleimmilla painotuksilla.
Pisteytys: 6/10
Joo, eihän elokuvan katsomisesta tule koskaan yhtään mitään, jos on juuri ennen lukenut kirjan. Itse en ainakaan tempussa ole onnistunut vielä. Huomio on koko ajan vain siinä, että muistelee, mitä tulee seuraavaksi tämän ja tämän kohtauksen jälkeen ja siinä, mitä kirjasta onkin sitten jätetty pois ja sen ihmettelemiseen miksi. Sekä siinä, miksi joku asia on muutettu, tulkittu toisella lailla tai suorastaan jopa lisätty. Minun aivoni ainakin tällaisten ajatusten aallokossa niin solmussa, että elokuvankatsomista tällainen ei kyllä muistuta sitten yhtään :D
VastaaPoistaTotta! Jokunen harvinainen tapaus on osunut kohdalle, joissa elokuva on ollut jopa kirjaa parempi (esimerkiksi Yksin Marsissa oli minusta jopa parempi leffana). Pitäisi kyllä aina jättää hieman aikaa lukemisen ja katsomisen väliin, jotta ajatukset eivät mene ihan solmuun. Tässä pahin ongelma oli juuri se, että katsoin elokuvan ihan heti todella vavahduttavan lukuelämyksen perään - virhe. :D
Poista